Madrid, 13.08.01 (IPS) – Ovatko nykyajan sodat ilmausta maailmassa vallitsevasta kaaoksesta? Vai olisiko niin, että järjettömältä näyttävän sotimisen taustalla piileekin taloudellinen malli, joka hyödyttää tiettyjä osapuolia?
Meneillään olevat sodat Kolumbiassa, Indonesiassa, Afganistanissa, Kaukasuksella, Balkanilla ja Afrikassa aiheuttavat jättiläismäisiä taloudellisia vahinkoja, mutta samalla ne myös liikuttelevat valtavia pääomia.
Kansainvälinen strategisen tutkimuksen laitos (IISS) arvioi, että esimerkiksi Kolumbian konflikti tulee maksamaan noin 1,5 miljardia dollaria (dollari on noin 6,7 markkaa) vuodessa. Luvusta puuttuvat vielä vasemmistosissien ja oikeiston puolisotilaallisten armeijojen kulut. Afganistanin sodan kuluiksi IISS arvioi 200 miljoonaa dollaria, Sudanin 184 miljoonaa ja Sierra Leonen 24 miljoonaa dollaria vuodessa.
Lukuihin ei sisälly kaikkia sodan aiheuttamia tuhoja: ihmisiä kuolee ja haavoittuu, ydinperheet hajoavat, väestöryhmien yksimielisyys murenee, yhteiskunnan toimintaa ja sen yhteyksiä ulkomaailmaan ylläpitävät perusrakenteet sortuvat. Nykyiset ja tulevat elämisen ehdot heikkenevät.
Tuhon seurauksena ei kuitenkaan muodostu tyhjiötä. Laillisen talouden korvikkeeksi syntyy pikavauhtia laiton. Rehellisyys korvautuu korruptiolla julkisessa hallinnossa. Oikeuden sijalle asettuu väkivalta.
Yhteisöt integroituvat väkivallan rakenteisiin monin muodoin ja useilla tasoilla. Luonnonvarat rosvotaan.
Heikot valtiot, kuten Somalia, Sierra Leone ja Liberia, ovat olemassa ainoastaan kartalla. Todellisuudessa ne ovat hajonneet etnisen jaon tai luonnonvarojen sijainnin mukaan.
YK:n turvallisuusneuvostolle on laadittu raportti Kongon demokraattisen tasavallan rikkauksien hyväksikäytöstä. Sen mukaan kapinallisten tueksi tulleet Burundin, Ruandan ja Ugandan armeijat ovat viime vuosina rosvonneet Kongosta mineraaleja, kahvia, puuta, karjaa ja rahaa. Samanlaisia syytöksiä on kohdistettu myös Kongon armeijan puolella taistelleisiin Zimbabwen, Angolan ja Namibian joukkoihin.
Laittomalla taloudellisella toiminnalla on taipumus pitkittää sotaa ja johtaa maan varallisuuden järjestelmälliseen ryöstämiseen. Sierra Leonen, Somalian, Angolan ja Kongon demokraattisen tasavallan tilanne näyttää kaoottiselta, mutta ei itse asiassa ole sitä, William Reno kirjoittaa Centre of Investigation for Peace -laitoksen uusimmassa vuosikatsauksessa.
Renon mukaan kyseisten maiden eliitit edistävät korruptiota ja valtion heikkenemistä samaan aikaan, kun maanalainen talous ja laiton raaka-ainekauppa kukoistavat. Mallia täydentävät nuorten pestaaminen palkkasotilaiksi ja liittoutuminen ulkomaisten toimijoiden kanssa.
Sotaa käyvien maiden johtajat toteuttavat koti- ja ulkomaisten liittolaistensa kanssa Renon esittämää mallia tarkoituksenaan haalia itselleen yhä enemmän mammonaa.
Yllä mainituissa konflikteissa luonnonvarat ovat joko selkkauksen olennainen syy tai ne luovat taloudellisen perustan tiettyjen osapuolien toiminnalle.
Michael T. Klare ennustaa esseessään, että kilpailu luonnonvaroista on yksi tulevien vuosien aseellisten selkkausten tärkeimmistä syistä. Taistelu viljelymaasta ja puhtaasta vedestä kiihtyy. Teollisuus tarvitsee tiettyjä mineraaleja. Nykyiset tuotanto- ja kulutustavat vaativat yhä enemmän öljyä ja maakaasua. Eräissä tapauksissa kysyntä kasvaa tarjontaa nopeammin.
Luonnonvarojen kysyntää kiihdyttävät myös talouden globalisaatio, köyhimmissä maissa nopeana jatkuva väestönkasvu sekä kiivas kaupungistuminen.
Kysynnän kasvu saattaa antaa kipinän sodalle, jossa taistellaan strategisten luonnonvarojen, kuten esimerkiksi öljyn, hallinnasta. Vastaavasti konflikteja voivat sytyttää kaivannaiset, joilla on sijoitus- tai symboliarvoa, kuten timanteilla, smaragdeilla ja kullalla.
Jalokivien laittoman hyödyntämisen ja aseellisten selkkausten välinen yhteys on viime aikoina ollut kansainvälisen keskustelun kohteena. YK on kieltänyt timanttikaupan sodan osapuolilta esimerkiksi Angolassa ja Sierra Leonessa.
Laiton kauppa näet tuottaa polttoainetta sodalle: aseita ostetaan, palkkasotureita värvätään ja viranomaisia voidellaan. Seurauksena on lisää inhimillistä kärsimystä, pahenevaa köyhyyttä ja humanitaarisia kriisejä. (Inter Press Service) * Mariano Aguirre on espanjalais-argentiinalainen journalisti, joka johtaa Espanjan ammattiyhdistysliikkeen rauhantutkimuskeskusta Madridissa.
Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään. .
