Chiang Mai, Thaimaa, 09.07.01 (IPS) – Samaan aikaan kun kansainvälinen huomio kiinnittyy entisen Jugoslavian presidentin Slobodan Milosevicin luovuttamiseen oikeudenkäyntiä varten, Aasian ihmisoikeusaktivistit odottavat kärsivällisesti päivää jolloin alueen omat hirmuvaltiaat saavat saman kohtalon.
Aktivistien kesken mielipiteet vaihtelevat siitä, onko Milosevicin oikeudenkäynnissä Haagissa kyse vain voimakkaiden länsimaiden valikoivasta oikeudenkäytöstä. Tapahtumaa pidetään kuitenkin yksimielisesti merkittävänä virstanpylväänä ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneiden saamisessa korkeimpien oikeusasteiden eteen.
Aasiassa valmistellaan kansainvälisen tuomioistuimen perustamista Yhdistyneiden kansakuntien suojeluksessa. Sinne on tarkoitus viedä entisiä punakhmer-johtajia heidän osuudestaan yli miljoonan kambodzalaisen kuolemaan vuosina 1975 – 1979.
YK on suositellut samanlaista tuomioistuinta indonesialaisten sotilasjohtajien saamiseksi oikeuteen heidän osuudestaan Itä- Timorin väkivaltaisuuksiin vuonna 1999 pidetyn kansanäänestyksen aikana. Tuolloin Indonesian miehittämä Itä-Timor järjesti kansanäänestyksen itsenäistymisestään.
Jakartassa perustettu ihmisoikeuksien asiantuntijaryhmä on löytänyt riittävästi todisteita syyttääkseen Indonesian armeijan avainhenkilöitä muun muassa kidutuksesta, pakkoevakuoinneista, sieppauksista, raiskauksista ja joukkomurhista.
Tuomioistuinten perustamista odotellessa vaatimukset muiden ihmisoikeusrikosten ja jopa kansanmurhien tutkimiseksi Aasiassa ovat voimistuneet. Mittavuudeltaan vaihteleviin rikoksiin kuuluu muun muassa Pakistanin armeijan tekemä bangladeshilaisten siviilien joukkomurha maan vapautussodan aikana vuonna 1971 sekä Burmaa johtavan sotilasjuntan yhä jatkamat maan etnisten vähemmistöjen joukkokarkotukset.
"Jos ihmisoikeusrikoksia tutkitaan kunnolla ja ne luokitellaan samoin kuin serbien julmuudet albaaneja kohtaan Kosovossa, Aasiassa on monta hallitusta jotka voi panna syytteeseen," toteaa aasialainen diplomaatti.
Hänen mukaansa monissa Aasian maissa ei ole käsitystä mitkä rikokset ovat sota- tai ihmisoikeusrikoksia, vaan ne käsitellään poliisin ja armeijan rutiinitoimintana, erityisesti siviilikonflikteissa.
Toisen maailmansodan jälkeen Nürnbergiin perustettiin kansainvälinen sotatuomioistuin natsijohtajien viemiseksi oikeuteen. Silloin rikokseksi ihmiskuntaa vastaan määriteltiin murha, tuhoaminen, orjuutus, karkotus ja muut epäinhimilliset teot siviiliväestöä kohtaan sekä vainot poliittisin, rodullisin tai uskonnollisin perustein. Kun kansainvälisiä tuomioistuimia perustettiin Ruandaa ja entistä Jugoslaviaa varten, listaan lisättiin raiskaus ja kidutus.
Kansainvälisen rikosoikeusistuimen (ICT) ohjesääntö laajentaa myös osaltaan ihmisoikeusrikoksiin laskettavien tekojen listaa ihmisten katoamisiin ja rotuerotteluun.
"Käyttämällä näitä määritelmiä on ilmiselvää, että Burman armeijan teot maan etnistä vähemmistöä kohtaan on rikos ihmisyyttä vastaan. Ongelmana on kuitenkin oikeudessa pitävien todisteiden saaminen," sanoo Burman sotilasjohtoa vastaan tehtyjä väitteitä tutkiva brittiläinen ihmisoikeuskampanjoija.
Shanin, Karenin ja Karennin etnisiin vähemmistöihin kuuluu Burmassa arvioilta kaksi miljoonaa ihmistä. Useimmat heistä on pakkosiirretty maan sisällä. Maan armeija on ajanut useat heistä pakkokeinoin kotiseuduiltaan autonomian tai itsenäisyyden puolesta taistelevien kapinallisjoukkojen kanssa käytävän konfliktin aikana.
Ihmisoikeusjärjestöt raportoivat lukuisista ja järjestelmällisistä etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten raiskauksista, mielivaltaisista murhista, pakkotyövoimasta sekä asutusten ja viljasatojen tuhoamisista.
Ihmisoikeusaktivistien mukaan ongelmana on kuitenkin todisteiden vähäisyys, lukuun ottamatta uhrien ja silminnäkijöiden suullisia lausuntoja. Kukaan ei ole systemaattisesti koonnut todisteita, joilla voisi epäilyksettä osoittaa Burman hallituksen kauhistuttavat teot. Väkivalta kuuluu laajalle levinneeseen ja järjestelmälliseen terroriin.
Jopa Haagin tuomioistuimella odotetaan olevan vaikeuksia näyttää pitävästi toteen miten Slobodan Milosevic olisi henkilökohtaisesti vastuussa tai yhteydessä niihin lukuisiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan, joita serbijoukot tekivät.
Todisteiden puute ei ole ainoa tekijä, joka hankaloittaa syytteiden nostamista Aasian eri hirmuhallituksia ja -johtajia vastaan. Politiikan uskotaan olevan sitäkin suurempi ongelma. Monet syytetyistä ovat edelleen vallassa tai valtaapitävien suojeluksessa.
"Valtion rahoittamat oletettujen kommunistien joukkosurmat vuonna 1965 ja samasta syystä seuranneet satojen tuhansien ihmisten mielivaltaiset pidättämiset ovat epäilemättä raskaita rikoksia ihmisyyttä vastaan," sanoo Jakartassa olevan kansallisen ihmisoikeuskomission neuvonantaja Vanessa Johanson.
"On hyvin epätodennäköistä, että prosessille saadaan juridinen päätös, sillä kommunismi on edelleen lainvastaista Indonesiassa," hän lisää.
Lähes miljoonan indonesialaisen arvellaan kuolleen kuukauden kuluessa kenraali Suharton noustua valtaan.
Esimerkiksi Itä-Timorin tapauksessa mittaviin julmuuksiin sotkeutuneet Indonesian armeijan korkea-arvoiset upseerit ovat varoittaneet "mahdollisesta sotilasvallankaappauksesta", jos heitä yritetään syyttää ja rangaista toimistaan.
Burmassa tilanne on todennäköisesti sitäkin monimutkaisempi. Sotilasjuntta on juurruttanut lujasti asemansa ja on viime aikoina vain vahvistanut sitä.
Kaikki syytökset sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan tai jopa kansanmurhista eivät kuitenkaan kohdistu alueen omiin johtajiin. Niitä kohdistetaan myös Yhdysvaltoja vastaan sen osuudesta Vietnamin sotaan 1960- ja 1970-luvuilla.
Yhdysvaltain järjestelmällisen pommituksen arvioidaan tappaneen Kambodzassa lähes 600 000 siviiliä ja pakottaneen satoja tuhansia ihmisiä muuttamaan kotiseuduiltaan 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Samaan aikaan Vietnamissa on kirjattu monia tapauksia Yhdysvaltain armeijan tekemistä vietnamilaisten siviilien kylmäverisistä joukkosurmista.
Äskettäin tiedotusvälineissä tuli julki kuinka Vietnamin sodan aikaan eräs yhdysvaltain armeijan joukko tappoi aseettomia naisia, lapsia ja vanhuksia Mekong Delta -nimisessä kylässä. Joukkoja johti Bob Kerrey, nykyinen senaattori. Mediapaljastukset ovat saaneet ihmisoikeusjärjestöt vaatimaan tutkimuksia Kerreyn osuudesta näihin sotarikoksiin.
Yhdysvaltalaisen journalistin Christopher Hitchinsin kirjoittamassa, alkuvuodesta julkaistussa kirjassa penätään Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Henry Kissingerin syyttämistä hänen väitetystä osuudestaan sotarikoksiin ja oikeuksien loukkaamiseen Vietnamissa, Chilessä, Kreikassa ja muissa maissa.
"Milosevicin oikeudenkäynti osoittaa, että kukaan ei ole lain yläpuolella. On vain ajan kysymys milloin käytäntö ulottuu suurempien ja voimakkaampien maiden, kuten Yhdysvaltojen johtajiin," sanoo eräs ihmisoikeusaktivisti Thaimaassa. Hän uskoo, että tulevaisuudessa ihmisiä saadaan entistä enemmän vastuuseen heidän teoistaan ihmisyyttä vastaan, huolimatta siitä mikä heidän asemansa on. (Inter Press Service) .
