Tokio, 09.04.01 (IPS) – Islam ja demokratisoituminen ovat viime vuosikymmeninä kulkeneet käsi kädessä Kaakkois-Aasiassa. Ne ovat myös yhdessä edistäneet islamilaisen kansalaisyhteiskunnan muodostumista useimmissa Kaakkois-Aasian maissa, oli muslimiyhteisö sitten enemmistössä tai vähemmistössä.
Islamilainen kansalaisyhteiskunta on ollut tärkeässä roolissa viime aikoina, kun useiden maiden asukkaat ovat vaatineet demokratiaa. Tämä puolestaan on avannut islamilaiselle kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuuden vaikuttaa julkisessa elämässä entistä enemmän.
Kaakkois-Aasian maiden järjestön (Asean) nykyiset jäsenvaltiot ovat Brunei, Filippiinit, Indonesia, Kambodzha, Laos, Malesia, Myanmar, Singapore, Thaimaa ja Vietnam.
Indonesiassa taattiin ilmaisun- ja kokoontumisvapaus presidentti Suharton diktatuurin kukistuttua, ja poliittiset puolueet ja kansalaisjärjestöt ovat alkaneet kukoistaa.
Kaakkois-Aasiassa elää maailman suurin muslimiväestö. Islaminuskoisia on 200 miljoonaa, mikä muodostaa noin kuudesosan kaikista maailman muslimeista. Arabimaissa muslimeja on paljon vähemmän.
Kaakkois-Aasian muslimiyhteisön lukuisat sosiaaliset saavutukset ovat nostaneet islamilaisen kansalaisyhteiskunnan profiilia. Tärkeimpiä saavutuksia ovat nopea talouskasvu, keskiluokan vahvistuminen, islamin nousu ja demokratiavaatimukset. Kaikki tämä on tapahtunut maailman talouden globalisaation ja informaatioteknologian aikakaudella.
Useimpien Kaakkois-Aasian valtioiden muslimiyhteisöillä on yhteinen perintö, joka juontaa juurensa malaijien islamilaisesta sivilisaatiosta ja kielestä. Yhteisöjen välillä on kuitenkin myös suuria eroja. Ne johtuvat enimmäkseen erilaisista kokemuksista siirtomaakaudella ja sen purkamisen aikana.
Erityistä huomiota ansaitsevat Indonesiassa ja Malesiassa hiljattain kehittyneet demokratialiikkeet. Indonesiassa maanlaajuiset opiskelijamielenosoitukset ja kaupunkimellakat pakottivat vuodesta 1968 hallinneen Suharton luopumaan vallasta 1998.
Varapresidentti Macharuddin Jusuf Habibie tuli presidentiksi ja lupasi demokraattisia uudistuksia kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseksi. Kesäkuun 1999 vaaleissa maan suurimman islamilaisen vapaaehtoisjärjestön puheenjohtaja Abdurrahman Wahid valittiin Indonesian neljänneksi presidentiksi.
Malesiassa maan islamilaisen nuorisoliikkeen entinen johtaja ja pääministeri Mahathir Mohamadin seuraajaehdokas Anwar Ibrahim sai poliittista nostetta tuomalla keskusteluun ajatuksen kansalaisyhteiskunnasta.
Kansalaisyhteiskunnasta tuli 1990-luvun puolivälissä läpinäkyvään ja vastuulliseen hallintoon pyrkivän, kaikki etniset ryhmät kattavan demokratialiikkeen avainsana. Se oli haaste valtaapitäville kaikissa Malesian väestöryhmissä: niin malaijien, kiinalaisten kuin intialaistenkin keskuudessa.
Anwar menetti asemansa 1998 tapahtuneen pidätyksen, tuomion ja vangitsemisen seurauksena. Sen jälkeen kansalaisyhteiskunnasta tuli julkisuudessa kielletty sana, mutta oppositio käyttää sitä koko ajan.
Kun Kaakkois-Aasiassa kiehuu poliittisesti ja sosiaalisesti, on hyvä muistaa että islamilainen tai mikä tahansa uskonnollinen kansalaisyhteiskunta voi myös olla muut poissulkeva. Silloin se saattaa innostaa jonkun toiseen uskontoon perustuvan kansalaisyhteiskunnan nousua.
Se missä määrin tietty kansalaisyhteiskunta edistää yhteiskunnallista sopusointua tai aiheuttaa ryhmien välisiä konflikteja riippuu siitä, miten syvästi tämä liike on sitoutunut demokratian periaatteisiin.
Monet islamilaiset intellektuellit ja poliittiset johtajat Kaakkois-Aasiassa korostavat, että islam ja demokratia sopivat yhteen ja islam tunnustaa moniarvoisuuden perustavanlaatuisena inhimillisenä ominaisuutena.
Islamilainen kansalaisyhteiskunta on viime vuosina vaikuttanut kahdella tärkeällä tavalla. Se on edistänyt kansakuntien moraalin säilyttämistä ja auttanut hallituksia ja kansainvälisiä järjestöjä rakentamaan sosiaalisia turvaverkkoja. Nämä ovat huomattavia saavutuksia, jos otetaan huomioon, miten suuria vaikeuksia 1997 alkanut Aasian talouskriisi aiheutti.
Kun Kaakkois-Aasia voittaa talousvaikeutensa ja poliittisen epävakauden ja astuu jälleen kestävän kehityksen tielle, alueen islam muuttuu näkyvämmäksi kuin ennen. Ja sillä on oma kaakkoisaasialainen luonteensa: se on salliva ja avoin ja se mukautuu kunkin maan olosuhteisiin.
Tämä edistää yhteisymmärrystä ja yhteistyötä islamilaisen ja muun maailman välillä. (Inter Press Service) *Mitsuo Nakamura on islamiin ja Indonesiaan perehtynyt kulttuuritutkimuksen professori Chiban yliopistossa Japanissa. Häneltä on hiljattain ilmestynyt kirja Islam ja kansalaisyhteiskunta Kaakkois-Aasiassa.
Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään. .
