Nairobi, 02.04.01 (IPS) – Keniassa on seurattu hyvin kiinnostuneina Zimbabwessa viime vuonna kärjistynyttä kiistaa maanomistuksesta. Kaikki kenialaiset eivät kannata maanvaltauksia, mutta siitä vallitsee laaja yksimielisyys, että jonkinlainen maan uudelleenjako olisi tarpeen myös Keniassa.
Kenia on perinteisesti maatalousvaltainen maa, mutta pellot jakautuvat kenialaisten kesken perin epätasaisesti. Lisäksi suuret maanomistajat jättävät usein osan vainioistaan kesannoksi, vaikka nekin hehtaarit olisivat kipeään tarpeeseen toisille.
Siksi moni uskoo, että maauudistus olisi yksi parhaita tapoja helpottaa Kenian köyhyyttä. Viime aikojen kuivuus on pahentanut tilannetta niin, että neljä miljoonaa kenialaista joutuu turvautumaan ruoka-apuun. Ruokaturva kaipaa siis pikaista kohentamista.
Viime vuonna Kenian hallituksen valkoihoinen ministeri Basil Criticos pääsi otsikoihin väittäessään, että hän on joutunut "zimbabwelaistyylisen maanvaltauksen uhriksi". Criticosin mukaan hänen 18 000 hehtaarin tilalleen oli asettunut satoja maattomia valtaajia.
Valtaajat puolestaan väittivät, että Criticos oli luvannut heille maitaan vaalien aikaan, mutta jättänyt lupauksensa toteuttamatta. Criticos erotettiin hallituksesta, ja presidentti Daniel arap Moi teki kaikkensa vakuuttaakseen maaomistajille, että yksityisomaisuuden suoja oli edelleen voimassa.
Kipeä tarve maauudistukseen elää silti vahvana Keniassa. Joka toinen maan yli 30 miljoonasta asukkaasta joutuu elämään alle dollarilla (6,7 markalla) päivässä. Kymmenesosa väestöstä omistaa 73 prosenttia viljelymaasta. Suurimpia maaomistajia ovat valkoihoiset, ulkomaiset yritykset ja poliittisen eliitin jäsenet.
Siirtomaakaudelta periytyvä epäoikeudenmukaisuus jatkuu yhä. Keniassa 1950-luvulla toiminut mau-mau-liike taisteli ajaakseen britit pois mailta, jotka heidän katsottiin ryövänneen kenialaisilta. Kenia itsenäistyi 1963, mutta oikeudenmukainen maanjako jäi tekemättä.
"Isämme taistelivat 1950-luvulla valkoista miestä vastaan, mutta yhä edelleen ulkomaalaiset pitävät hallussaan laajoja maatiloja, ja meidän kansamme on maatonta", kansanedustaja Stephen Ndicho sanoo.
Viime vuonna Zimbabwen maanvaltausten ollessa kuumimmillaan, Ndicho perusti Yleisafrikkalaisen liikkeen esi-isien maiden puolesta. Hän yllytti maattomia kenialaisia valtaamaan Del Monten laajat ananasviljelmät ja ranskalaisen Socfinafin kahviplantaasit. Liike tyrehtyi alkuunsa Kenian hallituksen jyrkän vastahangan vuoksi.
Keniassa on esitetty, että hallitus asettaisi ylärajan maaomaisuudelle. Ajatuksen vastustajat sanovat sitä mahdottomaksi toteuttaa. Talouspoliittista instituuttia edustava Kwame Owino katsoo, että esitys vain monimutkaistaisi maanomistusta.
"Koska moni kenialainen osaa tehdä vain ruumiillista työtä, suosittu diagnoosi on, että heiltä puuttuu maata, jolla harjoittaa maataloutta", Owino selittää. Hänen mukaansa köyhät eivät kuitenkaan pystyisi saamaan maasta parasta mahdollista hyötyä.
Owino muistuttaa, että menestyvä maatalous edellyttää suuria investointeja. Hän ottaa esimerkiksi leikkokukkien viljelyn, josta on muutamassa vuodessa kehittynyt Kenian johtava vientiala.
Hänen mukaansa maauudistukseen liittyy muitakin riskejä, joista pienin ei ole korruptio. Hän heittääkin, että loogisin tapa aloittaa maan uudelleenjako olisi palauttaa hallituksen luvatta kahmimat maat omistajilleen.
Toinen maauudistuksen vaara on poliitikkojen taipumus käyttää sitä lietsoakseen etnistä vihaa omaksi edukseen. Owino muistuttaa, että Zimbabwen presidentin Robert Mugaben siunaamissa valtauksissa kuoli sekä valkoisia tilallisia että näiden mustia työntekijöitä.
Maauudistuksen tilalle Owino ehdottaa maan talouden kehittämistä. "Jos tavoitteena on käydä köyhyyden kimppuun, kattavat talousuudistukset takaisivat köyhille suuremman hyödyn kuin pelkkä maanjako-ohjelma", hän vakuuttaa. (Inter Press Service) .
