San Cristobal de las Casas, 10.03.2001 (IPS) – Zapatisteiksi kutsuttujen Meksikon intiaanikapinallisten johtajat lähtivät 25. helmikuuta Chiapasin osavaltiosta kohti maan pääkaupunkia. Motorisoidun marssin 24 osanottajasta ainakin viisi on ollut aiemmin katolisen kirkon palveluksessa.
Tarkkailijoiden mukaan kirkonmiesten
lähentyminen Zapatistien kansalliseen
vapautusarmeijaan (EZLN) pohjaa Chiapasissa
1960- luvulta lähtien työskennelleen piispa
Samuel Ruizin toimintaan. Oikeistopiirit
leimasivat hänet "punaiseksi".
"Moni
täällä sanoo niin, ja jotkut jopa uskoivat,
että Isä Samuel oli itse yksi sisseistä",
kertoo Chiapasin hiippakunnassa työskentelevä
katolinen nunna.
Useat lähteet Chiapasin
pääkaupungissa San Cristobalissa vahvistavat,
että sissijohtajien marssilla eli Zapatourilla
on mukana viisi entistä kirkonmiestä. Kulkueen
on määrä saapua Mexico Cityyn 11. maaliskuuta.
Ennen liittymistään EZLN:ään 1980-
luvulla tzotzil- intiaaneihin kuuluvat
sissikomentajat Tacho ja Daniel, tzeltal-
intiaanit Moises ja Zabaedo sekä tojolbaleihin
kuuluva David olivat kaikki katolisia
katekeettoja (kristinopin alkeiden opettajia),
pappisseminaarilaisia tai katolisen teologian
opiskelijoita.
Tammikuun 1. päivänä 1994
zapatistit ilmaantuivat uutisiin kautta
maailman, kun he iskivät yllättäen 140 000
asukkaan San Cristobaliin. Kehnosti
aseistautuneet ja resuiset kapinalliset
vaativat yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta,
demokratiaa ja intiaanien oikeuksien
kunnioittamista. Alkuperäiskansat muodostavat
vähintään kymmenesosan Meksikon
satamiljoonaisesta väestöstä.
Nyt
seitsemän vuotta myöhemmin zapatistijohtajat
esittävät edelleen samat vaatimukset
kulkiessaan 12 osavaltion halki. He sanovat
olevansa "marssilla ihmisarvon puolesta", eivät
"rauhanmarssilla", jollaisena Meksikon
presidentti Vicente Fox on halunnut nähdä
tapahtuman.
Sissien ylimpänä johtajana
esiintyvä komentaja Marcos on johtoryhmän ainoa
mestitsi eli sekaverinen. Hän ilmaantui
Chiapasin viidakkoon 1980-luvun puolivälissä
organisoimaan intiaanien kapinaa.
Organisoitavaa ei kuitenkaan ollut paljoa,
sillä kirkko oli jo tehnyt sen, Lazaro
Hernandez arvioi 1997. Hän on sekä hiippakunnan
entinen diakoni että entinen sissi.
"En
ole aivan varma asiasta, koska olen ollut
täällä vasta viisi vuotta, mutta jotkut veljet
ovat maininneet nuo nimet", IPS:n haastattelema
nunna vastaa kysymykseen sissipäälliköiden
kirkollisesta taustasta.
San Cristobalin
piispana yli 30 vuotta toiminut Ruiz jäi
eläkkeelle 1999. Selvitysten mukaan hän oli
perillä Marcosin saapumisesta viidakkoon ja
jopa tuki tämän toimintaa.
Ruiz jäi
eläkkeelle Vatikaanin määräysten mukaisesti
täytettyään 75 vuotta. Hän tuli tunnetuksi
vapautuksen teologiaksi kutsutun ajatussuunnan
kannattajana.
"Jumalan valtakunta voi
toteutua myös poliittisten kanavien kautta,
kuten Nicaraguassa tapahtui", Ruiz sanoi
meksikolaisen Epoca-viikkolehden haastattelussa
1992.
Hän viittasi Nicaraguan
sandinistiseen vallankumousliikkeeseen, joka
onnistui 1980-luvulla kukistamaan
oikeistolaisen diktatuurin. Myös sandinistit
saivat lukuisia kirkonmiehiä riveihinsä.
Joidenkin Ruizia lähellä olleiden
intiaanien lausunnot kuitenkin viittaavat
siihen, että juuri ennen Chiapasin kapinan
alkamista piispa asettui vastustamaan aseiden
käyttöä taistelussa alkuperäiskansojen
oikeuksien puolesta. Tästä syystä hän myös
etääntyi Marcosista.
"EZLN:n elimissä ei
ole uskonnollisia elementtejä. Katolinen kirkko
on Chiapasissa tehnyt syvälle käyvää
sosiaalista työtä, mutta sen ponnistukset ovat
kaukana aseellisesta taistelusta", Marcos
kertoi New York Timesille 1994.
Erimielisyys johti filosofisiin
yhteenottoihin kapinallisten ja kirkon kesken.
"Me sanoimme, että aseellinen taistelu käy
välttämättömäksi ja meidän on valmistauduttava
siihen", Marcos selitti.
Chiapasin
osavaltion intiaaniväestö on perinteisesti
suhtautunut myötämielisesti kirkon
katekeettoihin, joilla on siten ollut myös
vaikutusvaltaa kylissä. Jälkiarvioiden mukaan
kaupungista saapuneet sissipäälliköt käyttivät
tätä hyväkseen ja värväsivät kirkonmiehiä
riveihinsä.
Ruiz muodosti muiden
latinalaisamerikkalaisten pappien kanssa
vapautuksen teologian kärkijoukon 1960-luvulta
lähtien. Opin mukaan kirkon tehtävänä ei ole
pelkästään sielunhoito, vaan sen on autettava
ihmisiä vapautumaan köyhyydestä.
Vapautuksen teologian kannattaminen ajoi
Ruizin toistuviin vaikeuksiin Chiapasissa.
Moitteita tuli myös Vatikaanista, sillä paavi
Johannes Paavali II ei hyväksy oppia.
Toisaalta Ruiz nautti laajaa kannatusta
Meksikon edistyksellisissä piireissä, jotka
ehdottivat hänelle jopa Nobelin
rauhanpalkintoa.
EZLN:n ryhdyttyä
aseelliseen kapinaan Ruiz tarjoutui
välittäjäksi sissien ja Meksikon hallituksen
väliin. Hallitus kuitenkin syytti häntä 1998
puolueellisuudesta kapinallisten hyväksi, ja
Ruiz luopui välitystehtävästään.
San
Cristobalin hiippakuntaa johtaa nyt
maltilliseksi luonnehdittu piispa Felipe
Arizmendi. Hiippakunta saa humanitaarista tukea
kansalaisjärjestöiltä teollisuusmaissa, ja sen
palveluksessa on 31 pappia, 137 nunnaa, 105
diakonia ja 8 000 katekeettaa.
Chiapas
kuuluu Meksikon köyhimpiin osavaltioihin, mutta
Meksikoa 1994-2000 johtanut Ernesto Zedillon
hallitus hyökkäsi toistuvasti sitä vastaan,
että hiippakunnan väki omistautui huono-
osaisten auttamiselle.
Meksiko karkotti
maasta seitsemän ulkomaista pappia, joita se
syytti kapinan lietsonnasta. Hallitus sai tästä
moitteet yleisamerikkalaiselta
ihmisoikeuskomissiolta, jonka mukaan päätös
loukkasi pappien oikeuksia.
Fray
Bartolomen nimelle omistetussa de las Casasin
ihmisoikeuskeskuksessa työskentelevä Marina
Jimenez kertoo, että San Cristobalissa
katolisten nunnien ja pappien oikeuksia on
poljettu pelkästään sillä perusteella, että he
osallistuvat sosiaaliseen työhön.
Nyt
näyttääkin siltä, että sisseihin liittyneet
Ruizin aikoinaan kouluttamat katekeetat eivät
enää puhu Jumalasta, vaan he ovat omistautuneet
kokonaan taistelulle intiaanien sortoa vastaan.
Nyt he ovat matkalla pääkaupunkiin kertoakseen
viestinsä vallanpitäjille. (Inter Press
Service) .
