Buenos Aires, 04.03.2001 (IPS) – Työpaikkojen määrä Argentiinan autoteollisuudessa on enää puolet vuoden 1998 tasosta. Ennuste tälle vuodelle näyttää niin ikään huonolta: ala, joka veti Argentiinan talouskasvua 1990-luvulla jatkaa kutistumistaan.
Tilanteeseen on vaikuttanut monen
seikan räjähtävä yhdistelmä. Kotimaan markkinat
hiipuivat laman vuoksi, valtio lopetti
tuotantotukensa ja kilpailukyky heikkeni
ulkomaan markkinoilla. Argentiinalaisten
tuotteiden kalleus johtuu maan valuutan peson
dollarikytkennän aiheuttamasta
yliarvostuksesta.
"Tilanne on sama kuin
yrittäisimme padota tulvaa paljain käsin",
Argentiinan metallityöläisten ammattiliiton
johtaja Carlos Teiler kuvaa tunnelmia
toimistossaan, jonne virtaa koko ajan tietoja
autoalan irtisanomisista ja lomautuksista.
Teilerin mukaan autojen ja niiden osien
valmistus työllisti Argentiinassa 23 140 henkeä
1998. Tämän vuoden tammikuussa määrä oli
pudonnut 10 964:ään.
Autonosia
valmistanut Delfa & Packard työllisti aiemmin
800 henkeä, mutta se lopetti koko tuotantonsa.
Samoin teki General Motors Cordoban
maakunnassa, jossa työnsä menetti 387.
Fordin tehdas Buenos Airesin maakunnassa
sijaitsevassa Pachecossa on vähentänyt väkeä 4
120:stä 1 956:een. Volkswagenilla työskenteli
aiemmin 3 245 henkeä, nyt enää 1 340. Fiatilla
vastaavat luvut ovat 3 300 ja 888, Renaultilla
3 800 ja 1 300.
"Luvuissa eivät ole
mukana pakkolomautetut", Teiler huomauttaa. Hän
viittaa satoihin ihmisiin, joille yritykset
maksavat toistaiseksi palkkaa, vaikka näille ei
ole töitä. Kaikki odottavat jännittyneinä
ratkaisua, joka tuskin voi nykyoloissa olla muu
kuin irtisanominen.
Yritykset maksavat
pakkolomautetuille vähemmän kuin
työehtosopimukset määräävät, mutta tilanteeseen
on tyydytty, koska se lykkää lopullisia
irtisanomisia, Teiler selittää.
Hän
kertoo yksittäisen esimerkin. "Neuvottelimme 15
kuukauden ajan, jotta eräs yritys ei antaisi
potkuja väelleen. Lomautetuille maksettiin
aluksi 800 dollaria (dollari on noin 6,5
markkaa) kuussa, sitten 700 ja lopuksi 600
dollaria. Koska tilanne ei kohentunut, heidät
jouduttiin lopulta irtisanomaan."
Teiler
kertoo, että lukuisat pienet ja keskisuuret
auton osien valmistajat ovat joutuneet
lopettamaan, koska tuotteille ei enää ole
kysyntää. Irtisanottuja on ollut keskimäärin
40-70.
Vuoteen 1998 mennessä Argentiinan
autoteollisuus oli nostanut vuotuisen
tuotantonsa liki puoleen miljoonaan ajoneuvoon,
kun se vuosikymmenen alussa oli 90 000. Nousua
edistivät paljolti verohelpotuksina myönnetyt
valtion tuet ja kasvavat kotimaan markkinat.
Viime vuonna autoja tuotettiin enää 340
000, ja ennuste tälle vuodelle on vielä
pienempi, Argentiinan autonvalmistajien liiton
edustaja Jose Luis Reily kertoo.
Niin
ammattiliitot, autotehtaat kuin kuluttajatkin
ovat yhtä mieltä siitä, että autoveroja on
alennettava. "Kun 10 000 dollaria maksavan
auton hintaan lisätään verot, sen kauppahinta
nousee 14 700 dollariin", Reily selittää.
Autovero on 47-52 prosenttia ajopelin hinnasta.
Presidentti Fernando de la Ruan
keskusta-vasemmistolainen hallitus on johtanut
Argentiinaa reilun vuoden löytämättä tepsiviä
lääkkeitä lamaan, joka on koetellut maata jo
puolta pitemmän ajan.
Teollisuusministeri Javier Tizado
vakuuttaa, että hallituksen politiikkana ei ole
tukea yksittäisiä teollisuudenaloja. Hän
kannustaa autonvalmistajia lisäämään
vientiponnistelujaan.
Argentiina
pystyisi tuottamaan yli 800 000 autoa vuodessa,
mutta kuluja olisi saatava alas, jotta vienti
vetäisi. Teiler muistuttaa, että
työntekijäpuoli on jo joustanut:
työvoimakustannusten osuus auton hinnasta on
pudonnut 1970-luvun 25 prosentista seitsemään
prosenttiin.
Naapurimaa Brasilia olisi
luonnollinen markkina-alue Argentiinan
autoille, mutta sikäläinen autoteollisuuden
liitto kertoo, että tuotantokustannukset ovat
neljänneksen alhaisemmat kuin Argentiinassa.
Moni Argentiinassa toimintansa lopettanut
yrittäjä onkin siirtänyt koko tuotantonsa
Brasiliaan. (Inter Press Service) .
