Washington, 26.02.01 (IPS) – Maailmanpankista vuotanut raportti paljastaa, että Moldovan johto joutui käymään todella hikisen kamppailun täyttääkseen luottolaitoksen lainaehdot. Itse asiassa johtoa vaihdettiin useaan otteeseen, kun kansa ei tahtonut niellä vyönkiristystä. Samalla käärmettä pyssyyn -menetelmällä Maailmanpankki on ajanut ehtonsa läpi muissakin köyhissä maissa.
Maailmanpankki lupasi Moldovalle 40 miljoonan dollarin (dollari on noin 6,5 markkaa) lainan 1999. Tiukkoihin ehtoihin sidottu luotto vapautettiin kahdessa erässä, joista viimeinen joulukuussa 2000. Sitä ennen entisen neuvostotasavallan hallitus oli vaihtunut kahteen kertaan.
Lainan ehtoina oli Moldovan maatilojen, energiantuotannon sekä viini- ja tupakkatuotannon yksityistäminen. Lisäksi yhteiskunnan maksamia tukiaisia ja sosiaalipalveluja piti leikata, ja valtion teleyhtiö oli valmisteltava myytävään kuntoon.
"Ohjelman toteuttaminen on monilla alueilla edistynyt tuntuvasti alussa sovittuja tavoitteita pitemmälle", Maailmanpankin luottamuksellinen raportti Moldovasta kertoo.
Raportissa kiitellään erityisesti Moldovan edistymistä maatalousmaan yksityistämisessä, kuljetustukien poistamisessa ja yrityksissä myydä teleyhtiö ulkomaisille sijoittajille.
Raportista ilmenee, että Moldovan johto teki kaikkensa täyttääkseen lainaehdot: se muun muassa sulki 63 paikallista sairaalaa pudottaakseen energiakulut vaaditulle tasolle.
Maailmanpankin ohjastuksessa Moldova on yksityistänyt liki tuhat valtion ja kollektiivien omistamaa tilaa. Kokonaan suljettuja tiloja on 800. Valtio on vetäytynyt viljamarkkinoilta ja lopettanut suorat luotot ja tukiaiset maataloudelle.
Huomattava osa Moldovan 4,3 miljoonasta asukkaasta on perinteisesti saanut elantonsa maataloudesta. Maa kuuluu Euroopan köyhimpiin: 1999 sen henkeä kohden lasketut tulot olivat vain 370 dollaria. Puolet väestöstä on todella köyhää ja joutuu kituuttamaan alle dollarilla päivässä.
Moldova itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa 1991 ja liittyi seuraavana vuonna Maailmanpankin jäseneksi. Uusi raha otettiin käyttöön 1993, mutta vuoteen 1996 mennessä maan talous ei kasvanut. Itse asiassa se kutistui 7,5 prosenttia pelkästään 1996.
Maailmanpankkia arvostelevaa Globalisation Challenge Initiative -järjestöä edustava Nancy Alexander pitää Maailmanpankin julki tullutta Moldova-raporttia "varsin tyypillisenä", varsinkin raskaasti velkaantuneiden maiden keskuudessa.
Hänen mukaansa tyypillistä on juuri julkisen omaisuuden, kuten maan ja maatilojen, energiantuotannon ja telelaitoksen yksityistäminen. Hallitukset suostuvat siihen, koska niille ei jää valinnanvaraa.
"Kansainväliset luottolaitokset pystyvät näännyttämään nämä maat taloudellisesti. Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) luottojen epäämisen lisäksi rahavirrat yksityiseltä sektorilta saadaan tyrehtymään. Se tapahtuu levittämällä sanaa, että kyseinen maa ei ole hyvä taloutensa sopeuttaja", Doug Hellinger Development Group on Alternative Policies -järjestöstä havainnollistaa.
"Aluksi moni maa panee hanttiin, mutta paineen kasvaessa niiden ei auta kuin totella", hän jatkaa.
Joskus se tulee poliittisesti kalliiksi. Moldovassa kolmen puolueen koalitio nimeltään Demokratian ja uudistuksen liitto koetti ajaa läpi luottolaitosten sanelemaa politiikkaa. Poliittinen tuki ei kuitenkaan riittänyt ja pääministeri Ion Ciubicin johtama hallitus joutui eroamaan tammikuussa 1999.
Seuraava, Ion Sturzan johtama hallitus, sai parlamentin tuen vain yhden äänen enemmistöllä. Se ryhtyi puskemaan läpi uudistuksia, kuten energiantuotannon yksityistämistä, joiden kannatus oli vähintäänkin horjuvaa.
Kun yksityistettävinä olivat viini- ja tupakkatuotanto ja hyväksyttävänä vuoden 2000 budjetti, Struzan hallitus kaatui.
Urakkaa jatkoi pääministeri Dumitru Braghis. Hänen hallituksensa joutui turvautumaan jopa perustuslain muuttamiseen viime kesänä saadakseen pääministerille riittävät valtuudet. Hallitus oli kuitenkin tuomittu häviämään 25. helmikuuta pidetyt vaalit, joissa kommunistit menestyivät.
Tilanne Etelä-Amerikassa sijaitsevassa Ecuadorissa on paljolti verrannollinen Moldovaan. Presidentti Abdala Bucaram ehti olla vallassa seitsemän kuukautta yrittäessään syventää talousuudistuksia, joita hänen edeltäjänsä olivat vaihtelevalla menestyksellä koettaneet toteuttaa vuodesta 1982. Helmikuussa 1997 alkaneet suurmielenosoitukset syöksivät Bucaramin vallasta.
Ecuadorissa mielenosoituksia talousuudistuksia vastaan on jatkettu sen jälkeenkin. Tammikuussa 2000 niiden uhriksi joutui presidentti Jamil Mahuad.
Valtaan tuli asevoimien tuen saanut varapresidentti Gustavo Noboa, joka on jatkanut epäsuosittua talouspolitiikkaa. Kansainvälisten luottolaitosten tahtoa heijastavat valtavat hinnankorotukset ovat suututtaneet varsinkin intiaaniväestöä, ja mielenosoitukset jatkuvat.
Myös afrikkalaisen Mosambikin esimerkki kertoo, miten luottolaitokset väheksyvät paikallista asiantuntemusta. Mosambikin hallitus sääti 1994 veron jalostamattomien cashew-pähkinöiden viennille. Cashew-pähkinät ovat muodostaneet maan talouden selkärangan 1960-luvulta lähtien, ja veron tarkoituksena oli vahvistaa niiden jalostusta kotimaassa.
Maailmanpankin mukaan kyse oli kuitenkin kaupan vapauden rajoittamisesta, ja pankki määräsi 1995 vientiveron poistettavaksi ehtona avustusohjelmalleen. Mosambikin kansalaisjärjestöt ja ammattiyhdistysliike vastustivat päätöstä jyrkästi, mutta hallituksella ei ollut valinnanvaraa.
Washingtonissa päämajaansa pitävät luottolaitokset joutuivat kaksi vuotta myöhemmin myöntämään erehdyksensä. Riippumattomat tutkimukset tukivat Mosambikin aiemmin esittämää näkemystä, että raakojen pähkinöiden vientiveron poistaminen on kuolinisku kotimaiselle jalostusteollisuudelle. Pähkinöiden jalostus siirtyi näet ulkomaille, pääasiassa Intiaan. (Inter Press Service) .
