Peking, 28.08.00 (IPS) – Kiinalaisissa lehdissä julkaistiin elokuussa järkyttävä uutinen: neljä sairaalaa kieltäytyi hoitamasta pahoin palanutta kolmevuotiasta poikaa, joka menehtyi lopulta vammoihinsa.
Tapaus sattui Koillis-Kiinassa Xinjiangin autonomisen alueen pääkaupungissa Urumqissa. Maomaoksi kutsuttu pikkupoika kuoli nestehukkaan viidennessä sairaalassa, joka lopulta suostui ottamaan hänet vastaan.
Asiasta kertoi ensin Xinjiangin paikallinen lehti, mutta se noteerattiin myös kommunistipuolueen valtakunnallisessa äänenkannattajassa Kansan Päivälehdessä.
Lehti julkaisi sydäntä särkevän reportaasin Maomaon – oikealta nimeltään Liu Guangxiangin – kohtalosta. Samalla kerrottiin, miten sairaaloiden henkilökunta koetti pakoilla vastuutaan tapahtuneesta.
Uutinen levisi lehtiin ympäri Kiinaa, mistä seurasi lukijakirjeiden vyöry. Ihmiset ilmaisivat huolensa Kiinan terveydenhuollon kriisistä ja yhä tylymmäksi käyvästä potilai den kohtelusta.
Terveydenhuollon ongelmat juontuvat Kiinan 1980-luvulla aloittamaan talousuudistukseen, joka muutti aiemmin ilmaiset terveyspalvelut maksullisiksi. Sairaalat pantiin tulosvastuuseen ja siirrettiin osin yksityiseen omistukseen.
Kun Maomao eräänä heinäkuun iltana putosi vahingossa kiehuva n kuumaa vettä sisältäneeseen ammeeseen, hänen isällään Liu Huadongilla ei ollut muuta neuvoa kuin juosta lainaamaan naapureilta rahaa sairaalan vaatimaa takuumaksua varten.
Naapuri antoi lainaksi 5 000 yuania (noin 4 000 markkaa), joita hän oli säästänyt asuntonsa remonttia varten.
Mutta kun perhe ennätti Urumqin kansansairaala numero ykköseen, lääkäri kieltäytyi hoitamasta lasta ilman 20 000 yuan in (16 000 markan) ennakkomaksua.
Liu rukoili polvillaan, että lapsi otettaisiin hoitoon. Hän lupasi haalia rahat kokoon myöhemmin, mutta vetoomukset torjuttiin kylmästi.
Seuraavien kolmen tunnin aikana vanhemmat veivät pojan kolmeen muuhun sairaalaan, mutta tulos oli aina sama.
Autonomisen alueen rakennustyöläisten sairaalalla ei ollut palovammoihin erikoistunutta osastoa. Autonomisen alueen kansansairaalasta ja Xinjiangin yliopistosairaalasta ei löytynyt vapaata vuodepaikkaa.
Maomao hyväksyttiin lopulta sotilasalueen yleissairaalaan, jossa hän kuoli pari tuntia myöhemmin.
"Eikö lasta olisi voitu ensin ottaa hoitoon ja keskustella jatkosta myöhemmin", itki pojan äiti.
Tylyn linjan taustalla on se, että kukaan ei halua ottaa vastuuta maksukyvyttömistä potilaista. Lehtitietojen mukaan kaikkien Maomaon torjuneiden neljän sairaalaan tilit ovat pahasti miinuksella.
Tilanne on johtanut siihen, että sairaalat ovat alkaneet vaatia huikeita ennakkomaksuja varmistaakseen palkkion saamisen. Yleisen sairausvakuutuksen puuttuessa moni potilas näet joutuu maksamaan kaikki hoidot omasta pussistaan.
Tullessaan Kiinan pääministeriksi 1998 Zhu Rongji lupasi, että uusi sairausvakuutus kattaa kaupunkialueet vuoden 2000 loppuun mennessä. Lehtitietojen mukaan uudistuksen toteutus käy kuitenkin odotettua hitaammin.
Pääkaupungissa sairaalat eivät yleensä uskalla torjua potilaita, koska valvovat terveysviranomaiset ovat lähellä. Siksi sairaaloilla on valtavasti saatavia rästissä.
Pekingin lastensairaalalla oli toukokuun tietojen mukaan saatavia 2,9 miljoonan yuanin (noin 2,3 miljoonan markan) edestä.
Syrjäseudulla potilaiden asema on turvaton. Siitä kielii toinenkin runsaasti julkisuutta saanut tapaus Hunanista: Yu Yinxiu, 68, jätettiin kuolemaan Hunanin Qianshanhongin sairaalaan, kun sen henkilökunta ryhtyi vaatimaan maksamattomia palkkojaan lakolla. (Inter Press Service) .
