Agbopura, Sri Lanka, 20.05.00 (IPS) – Kun Padmini Jayaweera tarpoo pölyistä hiekkatietä, ohittava mopedisti tai traktorin kuljettaja yleensä pysähtyy ja tarjoaa kyydin, vie perille.
Kaikki Agbopuran kylässä tuntevat Jayaweeran ja hänen tekonsa kylän ja sen ympärillä sijaitsevien kylien hyväksi. Ne sijaitseva t Sri Lankan itärannikon tuntumassa, josta on noin 220 kilometriä pääkaupunkiin Colomboon.
Kylän naiset odottavat Jayaweeran päivittäisiä käyntejä. 39- vuotias leski ohjaa heitä hoitamaan suurimpia ongelmiaan.
Agbopura reunustaa päätietä, joka yhdistää Kurunegalan kaupungin pohjoisessa itärannikon satamakaupunkiin Trincomaleehen. Parikymmentä kilometriä sieltä sijaitseva kylä on tyypillistä maaseutua.
Ensin näkyy muutama kauppa, jotka myyvät päivittäistavaroita , ja muutama suuri talo kylän laidalla. Krooninen köyhyys tulee vastaan kylän sisällä.
Tilanne ei ole enää niin surkea kuin ennen, mistä kertovat Jayaweeraa tervehtivien naisten hymyt. He ovat hänelle kiitollisia elämänsä muuttamisesta. "Padmini Akka (sisar) auttaa meitä kovasti", kylänvanhin sanoo. Naiset kuvaavatkin Jayaweeraa "Agbopuran aarteeksi".
Naiset panevat vaikeutensa Sri Lankan koillisosaa 17 vuotta koetelleen sodan ja alkoholin syyksi.
Seitsemän vuotta sitten tamilitiikerien kapinointi lähistöllä johti työnseisauksiin ja lopulta Agbopuran sokeritehtaan sulkemiseen. Tehtaassa oli lähes 3 000 työntekijää.
"Se oli iso isku kylälle, sillä paikalliset asukkaat toimittivat tehtaalle erilaisia palveluksia", Jayaweera sanoo. Sokeriruo'on viljelijät joutuivat siirtymään riisin viljelyyn tai kalastukseen, eivätkä ansainneet kylliksi.
Naisille tilanne oli erityisen vaikea, sillä he joutuivat ruokkimaan perheensä lähes rahatta ja pärjäämään yhä usea mmin pulloon tarttuvien masentuneiden miestensä kanssa.
"Kolmea tai neljää miestä lukuun ottamatta kaikki kyläni miehet juovat paljon ja pieksävät vaimojaan usein", perheenäiti Yalaranga Leelawathie sanoo.
"Alkoholismi on vakava ongelma", Jayaweera toteaa istuessaan Leelawathien talopahasessa. Muut läsnäolevat naiset muistelevat surkeaa tarinaa vaimosta, joka puukotti miehensä kuoliaaksi päästäkseen tämän toistuvista humalaisista hyökkäyksistä.
Yhteistyön alussa Jayaweera oli vain jutellut naisten kanssa, houkutellut heitä kokoontumaan löytääkseen ulospääsyn ahdingostaan. He myös noudattivat Jayaweeran neuvoa kaapia kokoon vähimmätkin mahdolliset rahat rahastoksi, jolla päästiin alkuun.
Naiset perustivat ryhmän, joka tapaa tietyin väliajoin hyväksyäkseen avustuksia, lainatakseen rahaa muille ja neuvoakseen sen käytössä. Menestys on johtanut uusien ryhmien perustamiseen.
Jayaweeran ryhmä vastaa nykyään ohjelmasta, jossa koulutetaan naisia eri ammatteihin.
Lainojen turvin naisista on tullut riisin viljelijöitä ja kanan- ja kalankasvattajia, osa valmistaa rahkaa tai makeata myyntiin kaupunkien toreille.
Säästö- ja luotto-ohjelmaa pidetään mitä menestyksekkä impänä Sri Lankassa. Colombosta löytyy valtiollinen naisasiain toimisto, jonka varajohtajan Vasantha Samraweeran mukaan Jayaweeran ryhmän saama tuotto ja lainojen takaisinsaanti ovat maan parhaita.
"Hän on muuntanut 200 000 rupian (2 700 dollarin) suunnitelman 600 000 rupian säästö- ja lainaohjelmaksi, ja olemme erittäin tyytyväisiä hankkeeseen", Samaraweera toteaa. Hän kävi huhtikuussa kurssittamassa Agbopuran naisia.
Kylän naisten 200 000 rupian alkupääoma oli Naisasiain toimistosta peräisin.
Tänä vuonna Jayaweeran ryhmä myönsi 20 000 rupian (270 dollarin) lainan Leelawathien perustamalle ryhmälle. Se taas lainasi 2 000 rupiaa kullekin kylän köyhimmistä naisista viljelyyn. Lainan korko on yleensä viisi prosenttia, ja raha maksetaan takaisin pian sadonkorjuun jälkeen.
Jayaweera on pienyrittäjä hänkin ja ansaitsee tekemällä ja myymällä rahkaa. Rahkapyttyjä näkyy pinossa talossa ja olkikattoisessa vajassa sen ulkopuolella. Ne odottavat noutoa ja vientiä Kandyyn, vilkkaaseen kaupunkiin, jonne on matkaa satakunta kilometriä. Jayaweera ansaitsee rahkalla noin 10 000 rupiaa (135 dollaria) kuussa.
"Haluamme naisista omavaraisia ja mahdollisimman itsenäisiä", hän sanoo. Jos jonkun on vaikea olla omatoiminen, ryhmä auttaa.
Jayaweera näyttää neljää pientä, kaksihuoneista taloa, j otka vapaaehtoiset ovat rakentaneet köyhimmille perheille. Niitä varten naiset kiersivät kylää rakennusmateriaaleja pyytämässä ja sai vat tiiliä, lautoja ja sementtiä.
Jayaweera aikoo seuraavaksi puuttua yhteen kylän suurimmista ongelmista, alkoholismiin. Naisryhmät suunnittelevat mielenosoitusmarsseja pakottaakseen sulkemaan kylän läheiset laittomat viinakaupat.
"Alkoholi tuhoaa perheitä. Jotenkin sen tuoma riesa on lopetettava." (Inter Press Service) .
