Bryssel, 07.03.00 (IPS) – Sadat tuhannet naiset ja tytöt eri puolilta maailmaa päätyvät vuosittain salakuljetuksen ja ihmiskaupan välityksellä töihin Länsi-Euroopan bordelleihin ja yökerhoihin. Poliisin mukaan naiset työskentelevät pienellä palkalla tai palkatta epäinhimillisissä ja usein väkivaltaisissa oloissa.
Naiskauppaa käsiteltiin helmikuun lopulla Euroopan parlamentissa, jonne oli kutsuttu asiantuntijoiksi kansainvälisen poliisin Interpolin ja sen eurooppalaisen vastineen Europolin edustajia. He kertoivat, että tarkkoja lukuja naiskaupasta ei ole tiedossa, mutta se on viime aikoina ollut selvästi kasvussa.
YK:n ihmisoikeustoimisto määrittelee ihmiskaupaksi tilanteet, joissa henkilö taivutellaan, huijataan tai pakotetaan jättämään maansa hänelle luvatun paremman elämän toivossa ja hän päätyykin pakkotyötä tai orjuutta muistuttaviin oloihin.
Arviot Länsi-Eurooppaan vuosittain kaupattujen ihmisten määrästä liippaavat puolta miljoonaa. Heitä tulee entiseen tapaan kehitysmaista, mutta asiantuntijoiden mukaan myös itäeurooppalaisten ihmiskaupan uhrien määrä on noussut hälyttävästi.
Kansainvälisessä siirtolaisjärjestössä (IOM) ihmiskaupan vastaista toimintaa johtava Marco Gramegna oli myös europarlamentin kuultavana. Hän tähdensi, että ihmiskauppaa ei pitäisi käsitellä maahanmuuttoasiana, kuten monissa maissa on tapana, vaan "rajojemme sisällä tapahtuvana ihmisoikeuksien loukkauksena."
Hän muistutti, että kauppiaiden kynsistä pelastetut ihmiset tarvitsevat turvatalojen antaman suojelun ohella henkistä tukea pystyäkseen palaamaan omin avuin kotiin ja sopeutumaan uudelleen yhteiskuntaan.
Kun ihmiskaupan uhreilta usein puuttuvat tarvittavat paperit, heidät leimataan laittomiksi siirtolaisiksi ja karkotetaan maasta. Eräissä maissa heiltä evätään jopa oikeudellinen apu ja terveydenhuolto.
IOM on toisaalta havainnut, että monet ihmiskaupan uhrit ovat haluttomia ilmoittamaan heihin kohdistuneita rikoksia, vaikka heillä olisikin oikeus lain turvaan uudessa asuinmaassaan.
Avun saaminen edellyttää kuitenkin aina sitä, että naiset pääsevät pakoon orjuuttajiaan. Sen välttämiseksi kauppaa hoitelevat rikollisjoukkiot siirtelevät naisia maasta toiseen "myyden" heidät toisille jengeille.
Monissa osissa maailmaa ihmiskauppiaiden toimintaa helpottaa olematon tai heikko lainsäädäntö. Euroopassa valitetaan, että rajojen yli kulkevan ihmiskaupan valvomiseksi ei ole riittäviä ja koordinoituja keinoja.
"Meiltä puutuu Euroopan tason toimintasuunnitelma. Se on olemassa paperilla, mutta ei käytännössä", Europolin apulaisjohtaja Willy Bruggeman kertoi europarlamentille. Hänen mielestään Euroopan unionin jäsenmaiden lainsäädännön tulisi olla yhteensopivaa tai jopa harmonisoitua.
Bruggemanin mukaan ongelmaa hankaloittaa se, että eräiden maiden poliisit kieltäytyvät yhteistyöstä toisen maan kollegojen kanssa. Tilannetta mutkistaa myös valvonnan puute lähtömaissa.
Jopa 60 prosenttia joidenkin Länsi-Euroopan maiden prostituoiduista on venäläisten ja albanialaisten järjestäytyneiden rikollisjoukkioiden valvonnassa.
Euroopan neuvosto aloitti joulukuussa 1997 Poliisi ja ihmisoikeudet -ohjelman, johon osallistuvat miltei kaikki sen 41 jäsenmaata.
Ohjelmaa vetää Anita Hazenberg Euroopan naispoliisien verkostosta. Hän valittelee, että naiskaupan läpikulkumaissa poliisi kiinnittää siihen liian vähän huomiota, koska ongelma on "tilapäinen".
EU:n komissio ja Yhdysvallat rahoittivat marraskuussa IOM:n tiedotuskampanjan Bulgariassa ja Unkarissa. Siinä valotettiin vaaroja, joille naiskaupan uhrit altistuvat ulkomailla. IOM on järjestänyt vastaavia kampanjoita myös Albaniassa, Romaniassa ja Filippiineillä.
Global Survival Network -järjestön tuore raportti kertoo, että Venäjältä lähtee 50 000 naista vuodessa. Hollannissa tehty selvitys puolestaan paljastaa, että sinne päätyneistä naiskaupan uhreista 75 prosenttia oli kotoisin itäisestä Euroopasta.
Belgiassa 1998 julkistettu raportti listaa maahan tuotujen naisten kotiseudut suuruusjärjestyksessä: Afrikka, Itä-Eurooppa, Aasia.
Naiskaupan uhrien oikeuksia puolustavat järjestöt sanovat, että tilanne pahenee yleensä konfliktien aikana ja niiden jälkeen. Ihmiskauppiaat käyttävät hyväkseen hädänalaista tilannetta, jossa moni on kadottanut henkilöpaperinsa ja joutunut eroon omaisistaan.
Interpolin asiantuntija Jan Austad kertoi europarlamentille, että ennen Kosovon sotaa albaanijengit sieppasivat tai houkuttelivat sikäläisiä naisia Italiaan, josta osa kuljettiin edelleen pohjoiseen. Sodan jälkeen jengit perustivat bordelleja palvelemaan Kosovoon lähetettyjä ulkomaisia joukkoja.
"Eräät maat sallivat sotilaidensa vierailla (Kosovon) bordelleissa, joissa työskentelevät naiset ovat mitä todennäköisimmin ihmiskaupan uhreja", Austad huomautti viitaten siihen, että Länsi-Euroopalla ei ole poliittista tahtoa tarttua ongelmaan. (Inter Press Service)
