Lontoo, 15.02.00 (IPS) – Ajatus orjuudesta yhdistetään useimmiten vuosisatojen takaiseen ihmiskauppaan Atlantin valtameren yli. Kun se saatiin lopetetuksi, länsimaat julistivat orjuuden päättyneeksi. Tosiasiassa orjuutta on yhä joka puolella, sen muodot vain ovat muuttuneet.
Jos orjuus halutaan määritellä tiukasti ainoastaan "ihmisten omistamiseksi", niin silloin se on paljolti kadonnut. Orjuuden avain ei kuitenkaan ole omistaminen, vaan toisen hallitseminen väkivallan avulla. Kun siihen lisätään taloudellinen riisto, jossa toiselle ei makseta ty"stä lainkaan palkkaa, saadaan nykyajan orjuuden käypä määritelmä. Sen piiriin mahtuu arviolta 27 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa.
Nykyinen orjuus eroaa aiemmista yhdellä erityisellä tavalla: orjat ovat nyt halvempia kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Ylikansoitus on tehnyt orjista halpoja, runsaslukuisia ja helposti korvattavia. Tämä on tapahtunut pääosin toisen maailmansodan jälkeisenä aikana, jolloin maapallon väkiluku on kolminkertaistunut nykyiseen kuuteen miljardiin.
Väest"nkasvu ei sinänsä aiheuta orjuutta. Mutta kun uudet ihmismiljardit pakotetaan elämään pilaantuneen ympärist"n, sotien, rosvomaisten hallitusten tai talouden rakennesopeutuksen armoilla, heistä tulee vapaata riistaa orjakauppiaille. K"yhät on helppo orjuuttaa, jos orjakauppiaat saavat toimia rankaisematta ja hallitukset ovat riittävän korruptoituja tai piittaamattomia.
Afrikan mustia Amerikkaan rahdanneen orjakaupan tuottama voitto oli 5-10 prosenttia. Kauppiaan täytyi pitää orjien kurittamisessa käytetty väkivalta sen verran aisoissa, ettei se alentaisi saaliin kauppahintaa. Nykyisen orjakaupan voitot ovat toista luokkaa, eikä orjan terveydestä tarvitse kantaa huolta.
Nuoren naisen orjuuttaminen bordelliin Thaimaassa maksaa noin 12 000 markkaa. Hänen avullaan voi kuitenkin kääriä 450 000 markkaa voittoa vuodessa. Todennäk"isen hiv-tartunnan takia nainen ei ehkä pysty ty"skentelemään kuin 4-5 vuotta, mutta hänet on helppo korvata toisella.
Sitä paitsi thaimaalainen prostituoitu kuuluu maailman kalleimpiin orjiin: varsinkin lapsia saa orjiksi jo 270 markalla.
Paljon ulkomaista velkaa ottaneista maista 74 prosenttia kuuluu niihin, joiden kansalaisia orjuutetaan tavalla tai toisella. Vähän velkaantuneista maista orjakaupan piiriin kuuluu vain 29 prosenttia.
Nepalissa vähintään 100 000 alhaista syntyperää olevaa miestä, naista ja lasta on velkaorjuuden kautta elinikäisessä palkattomassa ty"suhteessa. He raatavat maksaakseen korkoja lainasta, joka saattoi alkujaan olla vaatimattomat 200 markkaa.
YK on osoittautunut täysin tehottomaksi orjuuden kitkemisessä, mutta ei suinkaan valtuuksien puutteessa. Orjuutta käsitteleviä kansainvälisiä sopimuksia on yli 300, ja useimmat valtiot ovat allekirjoittaneet ne. YK:n orjuutta käsittelevä ty"ryhmä kokoontuu vuosittain, mutta sillä ei ole lainkaan pysyvää henkil"kuntaa.
Samaan aikaan kun YK:n ihmisoikeuskomissio kasvaa ja ihmisoikeudet nousevat yhä tärkeämmällä sijalle kansainvälisellä asialistalla, orjuus tuntuu jäävän yhä vähemmälle huomiolle. Mikä kuitenkaan voisi olla sen räikeämpi ihmisoikeuksien loukkaus kuin orjuuttaminen?
YK:lla on erikseen nimetyt raportoijat seuraamaan kidutusta ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta orjuuden seurantaa ei ole annettu kenenkään tehtäväksi.
Orjuuden vastustuksen heikkous ei johdu asiaan sotkeentuneiden tahojen vaikutusvallasta, kuten 19. vuosisadalla, jolloin orjat edustivat huomattavia pääomasijoituksia.
Nykyajan orjat tuskin näkyvät taloudellisella kartalla. Vaikka voitot ovat huikeita, orjien avulla ansaitut vuotuiset tulot arvioidaan kaikkiaan alle 80 miljardiksi markaksi. Hollantilaiset käyttivät saman verran matkailuun viime vuonna.
Orjuus pysyykin piilossa juuri siksi, että se on niin pienimuotoista bisnestä. Jos länsimaiden ty"paikat olisivat vaarassa tai orjaty"voimaa käyttävät yritykset uhkaisivat ylikansallisten toimintaa, hälytyskellot alkaisivat soida.
Useimmiten orjat uurastavat perustehtävissä: kaivoksissa, puunkaadossa, maataloudessa, kerjäläisinä, kaupustelijoina, kivenlouhijoina, paimenina tai prostituoituina. Heidän ty"nsä kuitenkin ruokkii meidän talouttamme ja täyttää taskujamme.
Orjuus on my"s sensuurin kohteena kautta maailman. Monet valtiot väittävät olevansa "vapaita orjuudesta", vaikka eivät ole. Intiassa joidenkin osavaltioiden hallitukset ovat julistaneet kitkeneensä velkaorjuuden alueeltaan, mikä on tyrehdyttänyt taistelua velkaorjien vapauttamiseksi.
Intian lain mukaan vapautetulla velkaorjalla on oikeus korvauksiin. Mutta kun osavaltio on julistettu orjista vapaaksi, eivät paikalliset viranomaisetkaan halua tahrata mainettaan ilmoittamalla orjuustapauksista.
Yhdysvallat ja Ranska ovat tyytyneet orjakaupasta syytetyn afrikkalaisen Mauritanian vakuutuksiin käytänn"n lopettamisesta. Syynä on se, että suurvallat haluavat Mauritaniasta puskurivaltion, joka suojaa mustaa Afrikkaa pohjoisen kiihkoislamin vaikutuksilta.
Maailmassa on monia riiston, epäoikeudenmukaisuuden ja väkivallan muotoja. Orjuus pitää sisällään kaikki kolme. Mitä hy"tyä on taloudellisesta ja poliittisesta vallastamme, ellemme pysty käyttämään sitä orjien vapauttamiseen? Jos emme tartu toimeen orjuuden lopettamiseksi, miten voimme sanoa olevamme vapaita? (Inter Press Service) * Kevin Bales opettaa sosiologiaa Surreyn yliopistossa Rockhamptonissa. Hän on kirjoittanut kirjan Disposable People: New Slavery in the Global Economy. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
