Lima, 09.12.98 (IPS) – "Perussa kaikki alkuperäisasukkaisiin viittaava, kuten fyysiset piirteet, tavat tai asuinpaikka, nähdään alempiarvoisena kuin sellainen, joka liittyy 'valkoisuuteen' ja länsimaisuuteen", sanoo sosiologi Gonzalo Portocarrero Liman katolisesta yliopistosta.
Hänen mukaansa intiaaneja halveksiva rasistinen asennoituminen ilmenee Perussa myös käytännön syrjintänä, kuten porttikieltoina moniin paikkoihin. Perulaista rasismia pohtineessa seminaarissa puhunut Portocarrero syyttää syrjivän kulttuurin ylläpitämisestä tiedotusvälineitä.
Rasismi on kipeä kysymys 25 miljoonan asukkaan Perussa, jonka asukkaista noin puolet on intiaaneja, lähes 40 prosenttia mestitsejä ja vain 10 prosenttia valkoisia.
Perun Amazonian alueella elää 65 eri intiaanikansaa, joiden puhumien kielien lasketaan pohjautuvan 12 eri kieliryhmään. Myös Andien vuoristossa asuu lukuisia etnisiä ryhmiä, joista tunnetuimpia ovat ketsuat, aymarat ja jakarut.
Perun monikulttuurisuutta ovat voimistaneet siirtolaiset, joita on saapunut niin Euroopasta, Afrikasta kuin Aasiastakin.
"Liman kaduilla voi nähdä mitä erilaisimpia kasvonpiirteitä. Lisäksi erilaiset piirteet ovat jossakin määrin alkaneet sekoittua keskenään", sanoo professori Guillermo Nugent.
Hänen mukaansa se merkitsee, että "etniset ennakkoluulot eivät aiheuta seksuaalista syrjintää." Sosiaalista syrjintää ja rasismia synnyttää Nugentin mielestä pikemminkin köyhyys.
"Köyhänä oleminen on maailman surullisimpia asioita. Köyhää kohdellaan kuin choloa eli intiaanien jälkeläistä. Ensin tulee köyhyys, ja se tekee ihmisestä cholon", Nugent vakuuttaa.
Varsinkin monet naiset tekevät kaiken voitavansa näyttääkseen mahdollisimman valkoisilta. "Voidaksemme hyväksyä itsemme mestitseinä meidän täytyy hävittää cholo peilikuvastamme", selittää kirjailija Carmen Olle.
Portocarreron mukaan jopa perulaisen Loistava polku -sissijärjestön väkivalta juontuu ainakin osittain rasismista. "Valtaosa jäsenistä tuli Andien alueelta. He kokivat yhteiskunnan hyljänneen heidät, ja siksi he reagoivat vihalla ja väkivallalla."
Keskustelussa tuli esille, että perulaiset miehet omaksuvat usein rasistisia asenteita omaa rotuaan kohtaan.
Esimerkkinä mainittiin yksityiset turvamiehet ja vartijat, jotka ovat verrattavissa entisaikojen maatilojen eli haciendojen vartijoihin. Hekin kohtelivat talonpoikia kovaotteisemmin kuin valkoiset tilanherrat konsanaan.
"Nykypäivän vartija on työttömyyden pelossa joutunut ottamaan tehtävän, jossa hänen kuuluu esimerkiksi estää itsensä kaltaisilta mestitseiltä tai intiaaneilta pääsy yökerhoon", Olle selittää.
Seminaari piti oireellisena tuoretta tapausta, jossa oikeus kumosi Perun kuluttajaviraston päätöksen sulkea neljä diskoa. Ne olivat estäneet mustien ja intiaanien sisäänpääsyn. Oikeuden mukaan ulosjääneet "eivät edustaneet koko perulaista yhteiskuntaa, joten kyse ei ollut syrjinnästä".
Seminaarissa arvioitiin oikeuden ratkaisun ennakoivan sitä, että perulaisilta voidaan evätä pääsy julkisiin paikkoihin ihonvärin perusteella.
Filosofi Fidel Tubino korostaa, että vastaus rasismiin ei ole alkuperäiskansojen kulttuurin vahvistaminen. Tärkeämpää on oppia kunnioittamaan kulttuurieroja.
"Kunnioituksen perustana on tasa-arvoon nojaava harmoninen rinnakkainelo. Tehtävämme ei ole pelastaa Andien kulttuureja vaan edistää niiden kukoistusta", Tubino muistuttaa. (Inter Press Service)
