KOLUMNI : Pinochetin pidätys ravisteli vallan rakenteita

Montevideo, 04.11.98 (IPS) – Chilen entisen diktaattorin Augusto Pinochetin hiljattainen pidätys Lontoossa on ravistellut valtarakennelmia kautta Latinalaisen Amerikan.

Tehtiinkö elinikäisestä senaattorista yhtäkkiä elinkautisvanki? Lokakuun puolivälissä tapahtunut Pinochetin pidätys sai taloudellisen globalisaation kiihkeimmät esitaistelijat puhkeamaan hätähuutoon: Mitä hullutusta tämä on? Mitään rajoja ei saa asettaa liiketoiminnalle – mutta oikeudella pitää toki olla rajat.

Latinalaisessa Amerikassa valta on yksisilmäistä kuin tarujen Kyklooppi. Se näkee vain sen, mitä haluaa, ja on sokea kaikelle muulle. Pörssihait ovat ekstaasissa rahamarkkinoiden globalisaatiosta, mutta eivät näe ihmisoikeuksien globalisaatiota.

Ihmiskunnan suurelle enemmistölle Pinochet on Draculan vertainen pahan ruumiillistuma. On silti muistettava, että Pinochetilta ei puuttunut myöskään ihailijoita Chilessä eikä muualla. Vaikka hän oli vastuussa 4 000 ihmisen kuolemasta, hän myös orkestroi talousihmeen, joka muutti Chilen yhdeksi maailman menestyneimmistä – ja epäoikeudenmukaisimmista – yhteiskunnista.

Yhdellä silmällä katsottuna ainoa mahdollinen siirtymä diktatuurista demokratiaan on siirtyminen yhdenlaisesta epäoikeudenmukaisuudesta toisenlaiseen epäoikeudenmukaisuuteen.

Chilen kykloopit käyttivät Augusto Pinochetista nimitystä "minun kenraalini". Chilen armeijan hymni ylistää hänen saavutuksiaan. Hänen vallankaappauksensa vuosipäivää vietettiin Chilessä 25 vuoden ajan kansallisena vapaapäivänä.

Kun uutinen Pinochetin pidätyksestä kantautui Portugalissa koolla olleiden Latinalaisen Amerikan johtajien korviin, he mykistyivät hämmästyksestä. Heidän oli mahdoton uskoa, että Scotland Yard voi pidättää elinikäisen senaattorin sairasvuoteesta Britannian kalleimmassa sairaalassa vain korttelin päässä hänen maansa suurlähetystöstä.

Sen, mitä Euroopassa tapahtui, olisi pitänyt tapahtua vuosia sitten Chilessä.

Chilessä murhattiin 94 Espanjan kansalaista, ja tappaja on yhä vapaalla jalalla. Espanjalainen tuomari teki vain työtään ja brittiläiset poliitikot omaansa. Siitä yhteiskunta maksaa heille palkkaa.

Pidätysuutisen Latinalaisen Amerikan maiden presidenteissä aiheuttama ällistys oli oikeastaan eräänlainen tunnustus. Se paljasti, miten tottuneita latinalaisamerikkalaiset ovat siihen, että valtioterrorismia saa harjoittaa rankaisematta. Meille on tuttua myös oikeuslaitoksen voimattomuus, sillä tapana on alistaa oikeus poliittisen vallan välineeksi.

Chilen hallitus vaati välittömästi vangille diplomaattista koskemattomuutta: olihan kyse terveyttään hoidattamaan matkustaneesta isänmaan senaattorista. Hallitukselle sattui kuitenkin lipsahdus: sen olisi pitänyt vaatia diplomaattista vastuuttomuutta koskemattomuuden sijasta.

Raivostuneiden kyklooppien mielestä espanjalaisen tuomarin Baltasar Garzonin Pinochetia ja muita Latinalaisen Amerikan diktaattoreita vastaan esittämät syytteet vaarantavat "maidemme demokraattisen hallittavuuden". Se tarkoittaa pelon hallitsemaa demokratiaa; Latinalaisen Amerikan vallanpitäjille muunlainen "demokraattinen hallittavuus" on käsittämätöntä.

Latinalaisen Amerikan presidentit maksavat takaisin kaksinkertaista kiinnelainaa, jonka takavuosien diktaattorit jättivät perinnöksi demokratialle: on maksettava velat ja suljettavat silmät heidän rikoksiltaan. Asevoimien uhan alla on säädetty lakeja, joilla menneet rikokset haudataan ja valtion harjoittama ihmisten tappaminen siirretään oikeuden ulottumattomiin.

Oikeuden määritelmäksi on tullut kosto, muisti tarkoittaa samaa kuin epäjärjestys ja armahdus on yhtä kuin rauha.

Nyt kuuluu loukatun suvereenisuuden huutoa ja valitusta: "Miksi espanjalainen tuomari työntää nenänsä meidän asioihimme? Keitä brittiläiset poliisit oikein luulevat olevansa?"

Pyhä Augusto -marttyyrin seuraajat ovat julistaneet boikotoivansa brittiläisiä tuotteita ja espanjalaisia yrityksiä. Pinochetin kannattajat tuomitsevat yhteen ääneen "espanjalaisen imperialismin".

Ja vielä eilen Pinochet oli espanjalaisuuden miekka, Espanjan entisen diktaattorin Francisco Francon opetuslapsi ja Margaret Thatcherin uskollinen sotilas Argentiinan ja Britannian välisessä Falklandin sodassa.

Latinalaisen Amerikan presidentit ovat nyt hyvin huolissaan oikeuden rajallisuuden loukkaamisesta. Kansallisia rajoja on suojeltava tarvittaessa vaikka julistamalla sota naapureille. Samaan aikaan koko planeettaa hallitsee kuitenkin kansainvälisten lainapankkien despotismi, joka estää hallituksia oikeasti hallitsemasta.

Rajat ylittävän oikeudenkäytön uhriksi joutunut Augusto Pinochet on itse vanha konkari rajoja ylittävässä toiminnassa. Hän oli yksi Condor-suunnitelman arkkitehdeista. Kyse oli kansainvälisestä terrorista, jota Argentiinan, Bolivian, Brasilian, Chilen, Paraguayn ja Uruguayn diktaattorit ryhtyivät yhdessä harjoittamaan. Järjestely poisti rajat maiden armeijoiden ja poliisivoimien jäsenten liikkumiselta koko alueella.

Näin syntyivät Latinalaisen Amerikan yhteismarkkinat, joissa kauppatavarana oli ihmisveri. Se onkin ainoa alueella tehokkaasti toiminut yhteismarkkinahanke. Vielä 20 vuotta sitten ihmisiä siepattiin, kidutettiin ja murhattiin koko alueella pitämättä lukua uhrien tai hyökkääjien kansallisuudesta.

Siten Buenos Aires muuttui teurastamoksi tuhansille argentiinalaisille ja muista maista paenneille ihmisille. Heihin kuuluivat Pinochetin vallasta syöksemän Salvador Allenden hallituksen ministeri kenraali Carlos Prats, Bolivian entinen presidentti kenraali Juan Jose Torres ja uruguaylaiset kansanedustajat Zelmar Michelini ja Hector Gutierrez Ruiz.

Uhrien joukossa oli myös monia Espanjan ja Italian kansalaisia sekä joitakin Ranskasta, Ruotsista, Sveitsistä ja eräistä muista maista. Euroopan oikeuslaitos toimii nyt myös heidän nimissään.

Kävipä Pinochetin jutussa lopulta miten tahansa, sen alulle paneminen osoittaa kiitokset ansaitsevaa rohkeutta. Saattaa myös olla, että meidän univormupukuisten murhamiestemme ulkomaanmatkailu vähenee huomattavasti. Chileläisen runoilijan Pablo Nerudan ajatusta seuraten: solidaarisuus ei ole tyystin kadonnut maailmasta. (Inter Press Service) * Eduardo Galeano on uruguaylainen kirjailija ja toimittaja, jonka tuotannosta on suomennettu muun muassa teossarja Tulen muistot. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.

Uncategorized

Eduardo Galeano* 8n