Melbourne, Australia, 04.11.98 (IPS) – Ennusteiden mukaan kaksi kolmasosaa Indonesian yli 200 miljoonasta asukkaasta vajoaa köyhyyteen ennen vuoden loppua. On kuitenkin epätodennäköistä, että maan entinen presidentti Suharto ja hänen perheensä kuuluisivat tuohon joukkoon, vaikka he itse väittävät muuta.
Australian viranomaiset ilmoittivat elokuussa, että tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla maan pankkijärjestelmään hivuttautui ulkomaisia talletuksia 11,5 miljardin Yhdysvaltain dollarin (57 miljardia markkaa) arvosta. Talouslehtien mukaan kyseessä on ylivoimaisesti suurin Australiassa tilastoitu talletusten kasvu.
Ilmiö tuki taloustieteilijöiden väitteitä, joiden mukaan Suharto oli siirtänyt miljardeja dollareita Australian pankkeihin ennen kuin hänet pakotettiin eroamaan Indonesian presidentin virasta toukokuussa.
Suharto on julkisesti kiistänyt kaikkien ulkomaisten talletusten olemassaolon.
Suharton omaisuutta on kuitenkin alettu jäljittää paljolti samaan tapaan kuin Filippiinien entisen diktaattorin Ferdinand Marcosin varoja etsittiin 1980-luvulla. Vaatimukset Suharton perheen omaisuuden ja tämän valtakaudella rehottaneen korruption viralliseksi selvittämiseksi voimistuvat koko ajan.
Indonesian pääkaupungissa Jakartassa on jo pestattu tilintarkastajia tutkimaan Suharton klaanin liikeasioita. Suurennuslasin alle joutuvat myös Suharton 32-vuotisen valtakautensa aikana perustamat viisi hyväntekeväisyyssäätiötä, joita epäillään varojen väärinkäytöstä.
Indonesia on tiettävästi lähettänyt Suharton raha-asioita koskevia selvityspyyntöjä Sveitsiin, Australiaan ja useisiin muihin maihin.
Indonesiassa nyt valtaa pitävä entinen varapresidentti Bacharuddin Habibie on selvästi halunnut ottaa etäisyyttä Suhartoon määräämällä tämän raha-asiat tutkittaviksi. Moni kuitenkin epäilee tutkimusten tuloksellisuutta.
"Luulen, että tämä tutkimus on erittäin vaikea, ellei mahdoton toteuttaa", Melbournen yliopiston Indonesia-tutkimuksen johtaja Arief Budiman sanoo.
Suharton perheen varallisuus on aina kiinnostanut ulkomailla asuvia indonesialaisia tutkijoita. Erityisen suurta uteliaisuus on naapurimaassa Australiassa, jossa elää lukuisa joukko Indonesian poliittisia pakolaisia.
"Ensimmäinen ongelma on poliittinen. Suharton hallitusta leimannut korruptio ja sukulaisten suosinta tahraavat myös nykyistä presidenttiä Habibieta, jolla oli monia liikeasioita Suharton ja tämän perheen kassa", Budiman selittää.
"Habibie ei voi penkoa Suharton bisneksiä pohjia myöten vahingoittamatta itseään."
Suharto on julkisesti osoittanut halukkuuttaan yhteistyöhön asioitaan nuuskivien tarkastajien kanssa. Syyskuun lopulla hän tarjosi Indonesian yleiselle syyttäjälle kenraali Andi Ghalibille valtakirjoja, jotka oikeuttavat tarkastamaan kaikki hänen nimissään olevat pankkitilit Indonesiassa ja ulkomailla.
Ele seurasi koko Indonesiaan televisioitua puhetta, jossa Suharto vakuutti: "Minulla ei ole senttiäkään säästöjä ulkomailla. Minulla ei ole ulkomaisia pankkitilejä. Minulla ei ole talletuksia ulkomailla eikä osakkuuksia ulkomaisissa yrityksissä, saati miljardeja dollareita."
Muutkin Suharton perheen jäsenet ovat toukokuun jälkeen kertoneet julkisesti, että Indonesian talouskriisi on pyyhkäissyt heidän omaisuutensa lähes olemattomiin.
Yhdysvaltalainen talouslehti Forbes arvioi 1997 Suharton henkilökohtaisen omaisuuden olevan 10-40 miljardia dollaria (50- 200 miljardia markkaa). Se oikeuttaisi Suharton maailman kolmanneksi rikkaimman henkilön titteliin Brunein sulttaanin ja Saudi-Arabian kuninkaan jälkeen.
Suharton klaanin kotimaisen valtaperustan pönkittämisessä auttoivat valtion avokätiset tukiaiset, työvoiman häikäilemätön riisto ja läheiset suhteet avainhenkilöihin julkisella ja yksityisellä sektorilla.
Arvostelijat väittävät, että Suharto ja hänen viisi vanhinta lastaan – Tutut, Sigit, Bambang, Titiek ja Tommy – eivät jääneet osattomiksi myöskään ulkomailta tulevista sijoituksista. Investoijat näet palkitsivat avokätisesti ovien avaamisen ja byrokratian mutkien oikaisemisen.
Suharton perhe ryhtyi itsekin sijoittamaan ulkomaille 1980- luvulla. Kohteina olivat Burma, Kiina, Indokiina ja muut Aasian maat.
Ensimmäisenä siipiään kokeili ulkomaisissa sijoituksissa tytär Tutut. Hänen johtamansa yritysryväs on viime vuosina tehnyt sopimuksia tienrakennuksesta Malesiassa, Thaimaassa, Filippiineillä ja Burmassa.
Myös Tommy Suhartolla on Burmassa liiketoimia, kuten 75 miljoonan dollarin (375 miljoonaa markkaa) arvoinen metsänhakkuulupa, johon liittyy ensi vuonna käynnistyvä vaneritehdas.
Ainakin viidellä Suharton kuudesta lapsesta on Australiassa liiketoimia, jotka ulottuvat öljykentistä voimaloihin, tehtaisiin ja mainontaan.
Erotetun armeijan komentajan Prabowon kanssa naimisissa olevalla Suharton tyttärellä Titiekillä on 200 miljoonan dollarin (noin miljardi markkaa) osuus burmalaisessa sementtitehtaassa. Lisäksi hän omistaa osuuden turkmenialaisesta rautatieyhtiöstä ja tekstiilitehtaasta Uzbekistanissa.
Indonesialainen tutkija George Aditjondro julkisti syyskuun lopulla listan, jonka mukaan Suharton perhe omistaa viisi kotia Britanniassa, metsästysmajan Uudessa-Seelannissa, viisi asuntoa Yhdysvalloissa sekä loma-asunnot Bermudassa ja Caymansaarilla.
Australialaisessa yliopistossa opettavan Aditjondron listalta löytyi myös metsänhakkuulupa Surinamissa, Singaporeen sijoitettu tankkerilaivasto, osuuksia hotelleista ympäri Aasian-Tyynenmeren aluetta sekä Australian Darwinia kotisatamanaan pitävä loistoristeilijä.
Poliittisten ongelmien lisäksi asiantuntijat näkevät valtavia käytännöllisiä ja teknisiä esteitä Suharton yritysimperiumin tutkimisen tiellä.
Arvostelijat ovat vakuuttuneita siitä, että Suharton perhe on siirtänyt valtaosan varoistaan ulkomaille, mutta sen todistaminen pitävästi on erittäin vaikeata.
Esimerkiksi Australian laki edellyttää, että yli 80 000 markan rahansiirroissa tekijä on identifioitava. Papereihin voidaan kuitenkin laittaa välikäsinä toimivien henkilöiden nimiä, eikä varsinainen omistaja selviä viranomaisille koskaan.
Ongelmia tuottaa myös liiketoiminnan ja lahjonnan välisen rajan hämäryys.
Budiman muistuttaa, että Suharto saattoi myöntää tukiaisia ja toimilupia kenelle halusi. "Paljon tapauksia on kirjattu papereihin, mutta niiden luonne aiheuttaisi ongelmia, jos asian yrittäisi vetää oikeuteen. Me tiedämme, että Suharton toiminta oli epäreilua ja korruption mädättämää, mutta se ei välttämättä tee siitä laitonta." (Inter Press Service)
