Belgrad, 30.09.98 (IPS) – Vain muutama kuukausi sitten Kosovon vapautusarmeija UCK näytti olevan valmis ottamaan haltuunsa koko albaanienemmistöisen maakunnan. Nyt kapinalliset ovat kadonneet yhtä nopeasti kuin he ilmaantuivatkin.
Viime keväänä tuki väkivallattomalle vastarinnalle serbien sortoa vastaan heikkeni. Oli näet käynyt selväksi, että se ei pysty palauttamaan laajaa alueellista itsehallintoa, jonka Jugoslavian johto lakkautti 1989. Pasifismi ei tuottanut tulosta: Kosovon albaaneja ei hyväksytty osapuoleksi edes Daytonin alueellisiin rauhanneuvotteluihin vuonna 1995.
Tuhannet albaaninuoret, joilla ei ollut työtä eikä opiskelupaikkaa, liittyivät UCK:hon. Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen laajat albaaniryhmät rahoittivat mittavia asehankintoja Albaniasta ja muualta. Jugoslavian armeijassa palvelleet albaanit tarjosivat asiantuntemustaan UCK:n kokemattomille joukoille.
Kahdessa kuukaudessa taistelujen puhkeamisesta UCK:n hallinnassa oli lähes puolet Kosovosta, mutta tilanne on muuttunut jyrkästi. Belgradin turvallisuusjoukot sanovat eristäneensä UCK:n ydinalueen Drenican, josta aseellinen vastarinta alkoi viime keväänä. UCK on käytännöllisesti katsoen lakannut olemasta Drenicassa serbijoukkojen raskaan tykistötulen ja panssarihyökkäysten moukaroitua päiväkausia järjestön vastarinnan rippeitä.
UCK vannoi, ettei se luovu koskaan Malisevosta, Junikista ja Orahovacista, mutta nyt ne ovat hävitettyjä kaupunkeja. Arviolta neljännesmiljoona siviiliä on ajettu kodeistaan. Avustusryhmät pelkäävät, että kymmenettuhannet vuoriston metsissä piileskelevät ihmiset menehtyvät talven ankarissa olosuhteissa.
Millä tavalla UCK toimi väärin?
"UCK sai monta tarkkailijaa ja lukuisia Kosovon albaaneja uskomaan, että aseellinen kapinaliike uhkaa vakavasti Belgradin mahtia maakunnassa", Belgradissa työskentelevä länsidiplomaatti sanoo.
"Serbian heinäkuussa aloittama hyökkäys on muuttanut tilannetta, mutta ennen muuta UCK:n omat poliittiset virheet ja kohtalokas julkeus ovat ehdyttäneet sen voiman", hän jatkaa.
Länsi ei pitänyt UCK:n edustajien puheista, joiden mukaan heille ei riitä itsenäisyys, vaan sitä seuraa yhdistyminen Albanian kanssa. "Kohtalokkaaksi julkeudeksi" länsidiplomaatti luonnehtii UCK:n kieltäytymistä lännen avulla valmistelluista neuvotteluista Belgradin kanssa.
Riippumattoman Vreme-viikkolehden asiantuntija Dejan Anastasijevic arvostelee UCK:n joukkoja yhtenäisyyden puutteesta. "UCK:n jäsenillä oli kyllä halu taistella 'serbimiehittäjiä' vastaan, mutta varsinkin nuoremmilta kapinallisilta puuttui vakaumus, jota vaaditaan pitkäaikaisessa kamppailussa."
"Heillä ei ollut kunnon koulutusta, eikä kurinalaisuutta, joka olisi perustunut etnisen albaaniyhteisön perinteiseen sosiaaliseen ja taloudelliseen rakenteeseen. Tiiviitä, kyläkohtaisia klaaneja hallitsevat miehet, joille suhtautumisessa perhe, klaani ja kylä olivat tärkeämpiä kuin uudet tulokkaat, UCK:n yksiköt."
"Juuri kun UCK saavutti suurimmat voittonsa, klaanien päälliköt alkoivat perinteen mukaisesti määrätä asioista. UCK:lle se merkitsi katastrofia", Anastasijevic arvioi.
"Paikallisia johtajia kiinnostivat vain heidän omien kyliensä asiat. He vähät välittivät tapahtumista kymmenen kilometrin päässä, eikä UCK:n upseerien ydinryhmä voinut asettua kyläpäälliköitä vastaan."
Kun armeija tai turvallisuusjoukot hyökkäsivät strategisia kyliä vastaan, paikalliset johtajat veivät perheensä turvaan piittaamatta UCK:n määräyksistä pysyä tiukasti paikoillaan, Anastasijevic kuvailee.
"Näkemys, jonka mukaan kapinoivilla albaaneilla oli alueelliset johtokeskukset, on osoittautunut paikkansa pitämättömäksi", kertoo riippumaton belgradilainen toimittaja Radosa Milutinovic. "Joukot eivät hyväksyneet ylempiä auktoriteetteja. On syytä epäillä, että todellista keskitettyä johtoa ei koskaan ollut olemassakaan."
UCK:ta heikensivät myös sisäiset kiistat. Hiljattain Kosovon albaanien pakolaishallituksen ministerin Ahmed Krasniqin surmasi hänen omaan leiriinsä kuulunut poliittinen kilpailija. Krasniqin vastuulla oli sotilasyksiköiden muodostaminen Albaniassa toimivan pakolaishallituksen käyttöön.
Anastasijevicin ja Milutinovicin mukaan UCK:n ylimmät johtajat tunsivat huonosti maakunnan ihmisten tapoja ja kulttuuria. Useimmat heistä olivat marxismi-leninismin periaatteilla sekä runsailla rahavaroilla ja aseistuksella varustettuja poliittisia pakolaisia. Heitä elähdytti myös vuosikymmeniä vanha haave Kosovon liittämisestä Albaniaan, mutta Kosovon albaanien keskuudessa ajatuksella ei ole vahvaa kannatusta.
UCK hankki vihollisia myös omiensa keskuudesta. "Aluksi UCK huolehti siitä, että sen salamahyökkäykset kohdistuivat vain serbeihin, sekä albaaneihin, joiden uskottiin syyllistyneen yhteistyöhön serbien kanssa", Anastasijevic toteaa.
"Myöhemmin linja hämärtyi ja kenestä tahansa saattoi tulla kohde: postinkantajista, kuntien virkamiehistä tai yhtä hyvin pelloillaan työskennelleistä talonpojista."
UCK tulitti tiesulkuja pystyttäneitä poliiseja, mutta sen soturit tekivät maanteillä myös sattumanvaraisia hyökkäyksiä surmaten autolla tai jopa polkupyörällä liikkuneita albaaneja. Serbipoliisi sanoo löytäneensä kuoliaaksi ammuttujen albaanimiesten ja -naisten joukkohautoja UCK:n hylkäämien kaupunkien laidoilta.
Jäljellä olevat UCK:n joukot eivät enää ehdi tehdä muuta kuin auttaa kymmeniätuhansia pakolaisia. Tehokkaaseen vastarintaan serbejä vastaan heistä ei ole. "Taisteluikäiset miehet toimivat kotinsa jättäneiden perheidensä hyväksi", Milutinovic sanoo.
"Tuhannet kapinalliset ovat piiloutuneet ystäviensä tai sukulaistensa latoihin tai metsään muovisuikaleista kyhättyjen katosten suojaan. Nyt miehet eivät taistele itsenäisyyden puolesta, vaan he yksinkertaisesti koettavat pysyä hengissä."
Toiveet ulkomaisten joukkojen väliintulosta ovat yhtä heikkoja kuin ennenkin. Keskeiset vallat ovat kiistelleet maaliskuusta lähtien siitä, miten synnyttää Kosovoon rauha rauhanomaisin keinoin. YK:n turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista Venäjä ja Kiina vastustavat Naton joukkojen käyttöä.
Kosovon albaanit elättelevät kuitenkin toiveita Naton väliintulosta. "Maailman on syytä tietää, että serbit eivät tuhoa UCK:ta, vaan he surmaavat ainoastaan siviilejä ja tuhoavat kyliä", UCK:n soturi Gani Gecaj korostaa Pristinassa ilmestyvässä sanomalehdessä nimeltään Koha Ditore.
Lausan kylästä kotoisin oleva 35-vuotias Gecaj vakuuttaa, että kapinalliset eivät ole luopuneet taistelusta. "Olemme yhä paikalla ja yhä valmiita jatkamaan taistelua. Kun oikea hetki koittaa, iskemme uudestaan. Serbien on maksettava toiminnastaan Kosovossa kova hinta." (Inter Press Service)
