Thimpu, 22.07.98 (IPS) – Bhutanissa sallittiin ensimmäistä kertaa television katselu jalkapallon MM-kisojen seuraamiseksi. Kisojen päätyttyä vastaanottimet on työnnetty taas kaappiin, mutta kuvaruudun makuun päässeet vuoristomaan asukkaat vaativatkin nyt lisää.
Himalajan etelärinteellä sijaitsevan pienen maan kuningashuone antoi valikoiduille järjestöille, lähinnä urheiluseuroille poikkeusluvan näyttää kisoja. Sadat ihmiset vaelsivat pitkiä matkoja nähdäkseen ensimmäistä kertaa elämässään eläviä kuvia ruudussa. Bhutanissa harvat liikkuvat pimeällä ulkona, mutta kisakärpäsen puremat tottuivat kuukaudessa uuteen elämäntapaan eivätkä tahdo enää kestää hiljaisia koti-iltoja.
"Televisio toi jännitystä elämäämme ja olimme siitä hyvin iloisia", vasta valmistunut mutta työtön Karma Phuntshok sanoo. Hän on kuningas Jigme Singye Wangchukin uskollinen alamainen ja ylpeä maansa omaperäisestä buddhalaisesta kulttuurista.
"Televisiota ei saa viedä pois. Meillä on niin vähän tekemistä töiden jälkeen", pääkaupungissa Thimpussa sijaitsevan hotellin johtaja Pema Tenzin vaikeroi.
Jotkut järjestöt perivät kisojen katselusta pientä pääsymaksua kattaakseen satelliittiantennien ja vastaanottimien vuokrauskustannukset. Harvat onnekkaat pääsivät lähetystöjen ja kansainvälisten järjestöjen ylellisiin katselutilaisuuksiin. Intian tielaitos, joka on rakentanut lähes kaikki vuoristonaapurinsa tiet, päästi katsomaan lähetyksiä kaikki ne, jotka jaksoivat kävellä sen kaukaisille varikoille.
Kisainnostus levisi niin, että muualta maasta pääkaupunkiin tulevat maksukykyiset bhutanilaiset ostavat ottelunauhoitteita huippuhintaan, vaikka viimeiset pelit puhallettiin poikki jo aikoja sitten. Myös kisojen aikana jotkut ostivat mieluummin kalliita nauhoitteita ja katsoivat pelejä mukavasti jonkun tv- vastaanottimen omistavan kotona vaikka tiesivätkin lopputuloksen.
Kansalaiset keskustelevat nyt vilkkaasti siitä, pitäisikö Bhutanissa sallia kaapelitelevisio.
"Ensin meidän on saatava oma kansallinen televisio, joka tuottaa paikallisia ohjelmia. Sen jälkeen minun puolestani voitaisiin sallia myös kosketus muuhun maailmaan kaapelitelevision välityksellä", Ugyen Chosom Bhutanin ulkoministeriöstä sanoo.
Bhutanin yleisradion toimitusjohtajan Sonam Tshongin mielestä radio on tärkeämpi kuin televisio.
"En ole tv:tä vastaan, mutta se on hyvin kallista teknologiaa. Ensin olisi kehitettävä radion toimintaa ja ulotettava sen kuuluvuus jokaiseen kuningaskuntamme kaukaisimpaankin kolkkaan", Tshong sanoo.
Tshong huomauttaa, että jos Bhutan aloittaisi televisiotoiminnan ilman riittäviä varoja ja osaamista, ohjelmista tulisi huonoja eikä kukaan katsoisi niitä. Hän kertoo, että tällä hetkellä nauhoitetaan jo bhutanilaisia näytelmiä ja muita ohjelmia tv-lähetysten aloittamista silmällä pitäen.
Maan ainoassa englanninkielisessä päivälehdessä Kuenselissä julkaistu Karma W. Shaan kirjoitus myötäilee viranomaisten ajattelutapaa. Shaa sanoo, että kotimaiset ohjelmat opettaisivat nuorisoa arvostamaan maan rikasta kulttuuriperintöä ja omaa identiteettiä. Useimmat viranomaiset sanovat olevansa huolissaan ulkomaisten kaapelitelevisioiden vieraista kulttuurivaikutteista, jotka eivät ole maassa hyväksyttäviä.
Toisten mielestä huoli kulttuurivaikutteista ei vaikuta aivan vilpittömältä. Rikkailla bhutanilaisilla on joka tapauksessa varaa katsella kotonaan videolta vaikka Hollywoodissa tai Intian filmistudioilla Bombayssa tuotettuja elokuvia.
"Ja monet katselevat myös pornoa. Miten kaapeli-tv voisi olla vaarallisempi?" Intiassa opiskeleva Sonam Dhendhup kyselee. Hyvin monet vuoristomaan asukkaat ovat hänen kanssaan yhtä mieltä.
Kuningaskunnan viranomaiset päästivät ehkä valloilleen sellaisen telkkari-innostuksen salliessaan MM-futiksen, etteivät he enää pysty pidättelemään television tuloa. (Inter Press Service)
