Beirut, 10.06.98 (IPS) – Pitkistä sodista toipuvassa Libanonissa on käynnissä vilkas rakennusbuumi, jolla on kuitenkin ruma kääntöpuoli. Libanon on mestari muuntamaan kaatopaikkoja rakennustyömaiksi ja naamioimaan ongelmajätteitä rakennusmateriaaleiksi.
Eräät henkilöt ovat 15 viime vuoden aikana kahmineet valtavia voittoja tuomalla ongelmajätteitä ulkomailta Libanoniin. Muille libanonilaisille siitä on seurannut terveyshaittoja ja surkeutta.
Libanonin asukastiheys on 400 henkeä neliökilometrillä (Suomessa vastaava luku on 16), joten rakennusliikkeitä kiinnostaa kaikki maa, kaatopaikat mukaan lukien. Yksi sellainen on Beirutin rantaviivalla sijaitseva Normandy.
Libanonin tunnetuimman ympäristöjärjestön GreenLinen edustaja Ali Darwish kertoo, että kotitalousjätteiden ohella Normandyyn on kaadettu tuntematon määrä ongelmajätettä, joka todennäköisesti on tuotu maahan laittomasti.
Sodan aikana alue oli ei-kenenkään-maata, mutta nyt se kuuluu valtiojohtoiselle Solidere-yhtiölle, joka on vastuussa Beirutin keskustan jälleenrakennuksesta.
Jouniehin lahdella Beirutin pohjoispuolella sijaitsee Linorin rakennustyömaa, sekin vanhalla kaatopaikalla. Luotettavien lähteiden mukaan muun muassa pääministeri Rafik Haririlla ja sisäministeri Michel Murrilla on intressejä hankkeessa.
"Kotitalous-, teollisuus- ja ongelmajätteen sekoitus Linorissa sisältää hyvin suuria riskejä", sanoo Libanonin ympäristöviranomaisia edustava tohtori Wilson Rizk. Viime talvena alue kuitenkin jaettiin tonteiksi, joita ryhdyttiin myymään talonrakentajille.
Lähistöllä sijaitseva Bourj Hammoudin kaatopaikka on vielä yhteiskunnan hallussa, mutta monen sormet syyhyävät jo päästä tekemään kauppaa alueesta.
Rakennushankkeita arvostelevat henkilöt ovat Libanonissa todellisessa vaarassa. "Jokaisessa ympäristöskandaalissa on pelissä isoja rahoja, mutta en uskalla väittää, että niihin kaikkiin liittyisi korruptiota. On rajoja, joita ei pidä ylittää", Fouad Hamdane Libanonin Greenpeacesta selittää.
Hän uskoo, että Greenpeacella on Libanonissa poikkeuksellisen tärkeä rooli, koska maan poliittinen oppositio on niin heikko.
Hamdane on 38-vuotias entinen toimittaja, joka on joutunut kahdesti oikeuteen työstään Greenpeacessa. Vankilasta hänet on pelastanut vain järjestön kansainvälinen maine.
"Minua on yritetty sekä pelotella että lahjoa rahalla ja hyväpalkkaisilla työtarjouksilla. Minua on myös väitetty Israelin agentiksi. Olen sanonut kaikille, että he tuhlaavat aikaansa: jos minun on lähdettävä, joku toinen tulee tilalle", Hamdane kertoo.
GreenLinen aktivisti Ali Darwish puolestaan on 40-vuotias agronomi, jolta puuttuvat vaikutusvaltaiset tukijat. Hän on ollut pidätettynä, häntä on seurattu, hänet on pakotettu ruumiintarkastuksiin ja poliisi on vienyt filmin hänen kamerastaan paljon pienempien "rikkomusten" vuoksi kuin mihin Hamdane on syyllistynyt.
Vainolta ei ole säästynyt myöskään farmaseutti Pierre Malychef, joka on jäsenenä YK:n ympäristöohjelman Global 500 -foorumissa. Marraskuussa hän joutui päällekarkauksen uhriksi lähellä kotiaan Beirutin esikaupungissa.
Hänet pestattiin 1987 virallisesti tutkimaan 2 400 tonnin ongelmajäte-erä, joka oli tuotu maahan laittomasti Euroopasta. Silloinkin Malychef hakattiin ja hänet pidätettiin syytettynä Libanonin maineen tahraamisesta. Lisäksi hän oli vähällä päästä hengestään murhayrityksessä.
Myrkyllinen sotku oli peräisin italialaisesta ongelmajätelaitoksesta, joka ei kyennyt käsittelemään kaikkea sille toimitettua jätettä. Eri lähteiden mukaan yhtiö maksoi 65- 119 miljoonaa markkaa siitä, että jäte kuskattiin Libanoniin. Greenpeacen mukaan lähetyksen papereissa luki "raaka-ainetta teollisuuden ja maatalouden käyttöön".
Vuosina 1988 ja 1994 Malychef palkattiin jälleen tutkimaan eri puolilla maata paljastuneita jätelasteja. Hän löysi erittäin myrkyllisten kemikaalien sekoituksen.
Libanonin ympäristöministerinä 1995-96 toiminut Pierre Pharaon sanoo Italian uhanneen lopettaa tukensa Libanonin jälleenrakennukselle, jos maa ei luovu vaatimuksistaan myrkkyjätteiden palauttamiseksi ja maan puhdistamiseksi. Puhdistamisen kustannusten arvioidaan kohoavan kymmeniin miljooniin markkoihin.
Libanonin ympäristöryhmät jatkavat työtään vainosta huolimatta. Greenpeace on yhdessä 16 paikallisen järjestön kanssa tarkkaillut viime syksystä asti jokien ja meriveden saastuneisuutta.
Ympäristöryhmien mukaan tilanne on paha koko maassa. Libanonin teollisuus päästää vuodessa yhteensä 326 000 tonnia jätteitä suoraan jokiin ja mereen. Asialla on paperitehtaita ja painotaloja sekä nahka-, sementti-, lannoite- ja asbestitehtaita, luettelevat Greenpeacen edustajat.
"Beirutin eteläpuolella on viiden tähden hotellin vieressä ranta, jonka vedestä löytyy hopeaoksidia, sulfaatteja, voiteluöljyä ja lyijyä", sanoo Ali Darwish. Hänen mukaansa tilastot viittaavat selvästi siihen, että kasvainten ja lasten astman yleisyydellä on yhteyttä saasteisiin.
Libanonilta puuttuvat tyystin jätteenkäsittelyn perusrakenteet. Maassa on esimerkiksi vain yksi jätevedenpuhdistamo ja sekin tyytyy siilaamaan suurimmat roskat vedestä. Tammikuussa Greenpeace ilmoitti, että Libanonin uudet vesijohdot sisältävät asbestia. (Inter Press Service)
