New York, 27.05.98 (IPS) – Suharton eroaminen Indonesian presidentin virasta vapautti Itä-Timorin asukkaat ehkä heidän pahimmasta vihollisestaan. Se ei kuitenkaan vielä ratkaissut Indonesian miehittämän saaren kohtaloa.
Samaan aikaan kun Suharto luovutti ohjakset varapresidentti Bacharuddin Jusuf Habibielle, Itä-Timorille itsehallintoa vaativat mielenosoitukset jatkuivat Indonesian konsulaattien edustalla eri puolilla Yhdysvaltoja.
Suharto lähetti Indonesian armeijan Itä-Timoriin 1975 ja ilmoitti Portugalille kuuluneen saaren liittämisestä Indonesiaan seuraavana vuonna. Käytännön työn teki Indonesian armeija (Abri), ja sen asema on edelleen vahva.
"Ei ole takuita siitä, että Itä-Timorissa muuttuu mikään, sillä Abri on yhä voimissaan ja poliisi valvoo saarta kuten ennenkin. Sen terrori on ollut jatkuvaa ja systemaattista", sanoo toimittaja Allan Nairn. Hän oli Itä-Timorin pääkaupungissa Dilissä 1991, jolloin virkavalta lahtasi 270 saarelaista.
"Keulakuvan vaihtuminen maan johdossa ei välttämättä tarkoita, että hallitus alkaisi kunnioittaa ihmisoikeuksia Indonesiassa tai Itä-Timorissa", arvioi Yhdysvalloissa toimiva saarelaisten itsenäisyysliike Itä-Timorin toimintaverkosto (Etan).
"Heikko presidentti Habibie voi tosiasiassa toimia viikunanlehtenä sotilaiden johtamalle hallitukselle. Se tarkoittaa, että demokratiaa ei ole vielä saavutettu", järjestön julkilausumassa sanotaan.
Itä-Timorin valtauksella on raaka historia: noin 200 000 ihmistä eli liki kolmannes saaren asukkaista tapettiin ensimmäisten miehitysvuosien aikana. Indonesian kiinnostus saarta kohtaan johtuu sen luonnonvaroista.
"Itä-Timorin öljy tekee siitä tärkeän", muistuttaa yhdysvaltalainen taloustieteen professori Edward Herman.
Hän jatkaa, että Abrilla on edelleen hyvin aseistetut 400 000 sotilaan joukot, ja niitä johtavat paljolti samat komentajat, jotka ovat tukahduttaneet timorilaisten vapaudenkaipuuta yli kahden vuosikymmenen ajan. Siksi saaren vapaus näyttää yhä kaukaiselta tavoitteelta.
Aktivistit uskovat kuitenkin, että Suharton kaatuminen voi hyödyttää itsenäisyysliikettä monin tavoin. Sitä on pohjustanut vapautusliikkeen viime vuosina saama laaja kansainvälinen huomio.
"Itä-Timorin tapahtumat riippuvat paljon siitä, miten saarelaiset reagoivat. Uskon, että Suharton lähtö auttaa heitä pitkällä tähtäimellä", pohtii Nairn. Hän arvelee muutoksen kasvattavan entisestään Jakartan hallitukseen kohdistuvia paineita ratkaista 23-vuotinen miehitysongelma.
"On rohkaisevaa, että Habibie on tulevaisuutta kaavaillessaan maininnut erityisesti poliittisten vankien vapauttamisen", huomauttaa Human Rights Watch -ihmisoikeusjärjestön Aasian osaston johtaja Sidney Jones.
Hänen mukaansa se lisää paineita vapauttaa vankilasta Itä- Timorin vallankumousrintaman (Fretilin) johtaja Xanana Gusmao, jota on verrattu niin ikään vankilassa istuneeseen Etelä-Afrikan presidenttiin Nelson Mandelaan.
Jones pitää vielä tärkeämpänä sitä, että siirtyminen demokratian tielle nostaa Indonesiassa valtaan johtajia, jotka ovat Suhartoa valmiimpia neuvottelemaan Itä-Timorin itsehallinnosta. Siksi Itä-Timorin vapauden kannattajat vaativat nyt demokraattisia vaaleja Indonesiaan.
"Indonesian uuden hallituksen tulee noudattaa lakia ja demokratian pelisääntöjä ja olla valmis keskustelemaan Itä-Timorin tulevaisuudesta saarelaisten johtajien kanssa YK:n valvonnassa", vaatii Constancio Pinto, joka toimii Itä-Timorin vastarintaryhmien edustajana Yhdysvalloissa.
Itse asiassa Indonesia ja Portugal ovat käyneet viime vuosina useita neuvotteluja YK:n suojeluksessa. Ne ovat kuitenkin keskittyneet Itä-Timorin asukkaiden elinolojen kohentamiseen. Itsehallintohaaveisiin ei kajottu, saati Fretilinin ja muiden ryhmien vaatimukseen kansanäänestyksestä YK:n valvonnassa.
Itä-Timorista ehti tulla Indonesialle häpeäpilkku jo ennen maan valuutan romahtamista ja sitä seuranneita mielenosoituksia. Indonesian ulkoministeri Ali Alatas myönsi Itä-Timorin olevan "kivi kengässämme". Indonesian tärkeimmissä tukijamaissa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa, kansalaiset painostivat hallituksiaan laittamaan sotilas- ja muun apunsa ehdoksi Itä- Timorin ihmisoikeustilanteen parantamisen.
Indonesian oli erityisen vaikeata luoda itsestään kuvaa kukoistavana ja vakaana uutena markkina-alueena 1996, jolloin Nobelin rauhanpalkinto annettiin kahdelle timorilaiselle. Palkinnon jakoivat Fretilinin ulkomaanlähettiläs Jose Ramos Horta ja Dilin arkkipiispa Carlos Ximenes Belo.
Sympatia timorilaisia kohtaan kasvoi myös Indonesian sisällä. Maan demokratialiike alkoi kokea yhteenkuuluvutta heihin erityisesti sen jälkeen, kun Xanana suljettiin samaan Cipinangin vankilaan, jossa pidetään monia indonesialaisia mielipidevankeja, Nairn arvioi.
Suhartokin ehti ennen vallasta luopumistaan ryhtyä etsimään kompromissia Itä-Timorin ongelmaan. Vieraillessaan Indonesiassa viime vuonna Nelson Mandela pääsi tapaamaan Xananaa ja osoitti halukkuutta välittää kiistassa. YK:n pääsihteeri Kofi Annan koki ilmapiirin muuttuneen suotuisammaksi Itä-Timorin kiistan ratkaisulle ja lähetti saarelle oman edustajansa.
Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Itä-Timorin tilanne on muutoksista huolimatta yhä kurja. Human Rights Watch raportoi viime vuonna, että tilanne on pahenemassa, kun Abri kiihdytti hyökkäyksiään timorilaisia sissejä vastaan. Lisäksi saaren poliisivoimia ryhdyttiin "timorilaistamaan" pestaamalla paikallisia työttömiä nuoria ilmiantajiksi.
Indonesialaiset ovat myös jatkaneet ponnistuksiaan sulauttaakseen tetumin- ja portugalinkieliset ja laajalti katolilaiset timorilaiset Indonesian islaminuskoiseen valtaväestöön.
Tätä taustaa vasten Itä-Timorin tilanteen kohentuminen voi vaatia pitkän ajan. Nairnin mielestä Suharton hallinnon kaatumisen pitäisi ainakin pakottaa hänen diktatuuriaan tukeneet länsimaiden hallitukset ottamaan vastuun teoistaan.
Yhdysvaltalainen professori Herman on samaa mieltä: "Suharto järjesti kansanmurhia sekä Indonesiassa että Itä-Timorissa, ja silti häntä ihaillaan yhä suurena valtiomiehenä. Ei pidä unohtaa, että Suharton rikollisella toiminnalla oli koko ajan lännen tuki." (Inter Press Service)
