Dakar, 20.05.98 (IPS) – Länsiafrikkalainen Senegal luetaan maanosansa vanhimpiin ja vakaimpiin monen puolueen demokratioihin, mutta todellinen valinnanvara toukokuun 24. päivän parlamenttivaaleissa on olematon. Tarkkailijoiden mukaan hallitseva sosialistipuolue voittaa joko vilpillä tai ilman.
Siitä asti, kun Senegal itsenäistyi vuonna 1960, hallituspuolue ei ole hävinnyt yksiäkään vaaleja. Niin ei uskota käyvän lähitulevaisuudessakaan.
Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ylisti Ranskan entisen siirtomaan demokratiaa tämänkeväisellä Afrikan-kiertueellaan. Monet senegalilaiset kuitenkin sanovat maansa olevan pikemminkin naamioitu yksipuoluevaltio.
"Toivottavasti Senegal ei ole se tulevaisuudenkuva, johon muukin Afrikka päätyy 1990-luvun demokratisoitumisen aallon jälkimainingeissa. Täällähän demokratia merkitsee sitä, että valittavana on yksi vaihtoehto", poliittinen tarkkailija Gnilan N'Diaye pohtii.
Vaalivilppiä pidetään yhtenä syynä Senegalin hallitsevan sosialistipuolueen (SP) vankkumattomaan menestykseen. Paikalliset lehdet pullistelevat juttuja epäselvyyksistä äänestäjäluetteloissa ja väärennetyistä äänestäjien rekisterikorteista. Niitä on lehtien mukaan jaettu SP:n kannattajille, jotta nämä voivat äänestää useita kertoja.
Senegalissa stipendiaattina oleva yhdysvaltalainen politiikan tutkija Leonard Villion korostaa kuitenkin, että SP voittaisi vaalit ilman kepulikonstejakin. "Suhteellisen ja suoran edustuksen merkillinen sekoitus Senegalin vaalijärjestelmässä suosii merkityksettömiä oppositioryhmiä ja heikentää vakavien haastajien mahdollisuuksia", hän selittää.
Vielä tärkeämpänä tutkijat pitävät sitä, että Senegalissa – kuten muissakin Afrikan maissa – ihmiset äänestävät aina samaa puoluetta syystä, jota ranskalainen Francois Bayart kutsuu "vatsan politiikaksi". Köyhät ihmiset äänestävät ketä tahansa, joka antaa heille pussillisen riisiä vaalien aikaan. Senegalissa siihen on varaa vain yhdellä puolueella.
Lisäksi valtapuolueen liittolaisuudesta on monenlaista etua: Myötäsukaiset ammattiliitot ovat saaneet jäsenilleen hyvät palkat ja työolot. Opiskelijoille puolueeseen kuuluminen turvaa apurahojen saannin. Valtion virkoihin on käytännössä turha pyrkiä ilman jäsenkirjaa.
Senegalissa oppositio on "hoideltu" yhteistyön avulla. Monet uskovat, että demokraattinen sosialistipuolue (PDS) olisi voittanut vaalit 1988, jos SP ei olisi turvautunut vilppiin. Presidentti Abdou Diouf kesytti sittemmin PDS:n johtajan Abdoulaye Waden tekemällä tästä varapresidentin ja kutsumalla puolueen mukaan hallitukseen.
Hallituksen kannattajat muistuttavat, että tapahtuma ei ollut sen epädemokraattisempi kuin Ranskassa, jossa kaksi tärkeintä puoluetta on yhdessä hallituksessa. Arvostelijat kuitenkin inttävät, että jos PS olisi todella saanut vaaleissa väittämänsä yli 60 prosentin kannatuksen, sen ei olisi tarvinnut kosiskella oppositiota mukaan.
Poliittinen kommentoija Mamadou Diouf arvioi, että "edes valtapuolueen johtajat eivät todella usko hallitsevansa kansan antamilla valtuuksilla. Siksi he tarvitsivat opposition mukaan."
Waden PDS on sittemmin menettänyt uskottavuutensa oppositiovoimana, eikä sille povata menestystä näissä vaaleissa. Waden ja kumppaneiden uskotaan palaavan maan johtoon hävittyään vaalit.
Presidentti Dioufilla on Senegalissa miltei ääretön valta. Kukaan ei jaksa muistaa, milloin parlamentti – jota kansa kutsuu taputuskamariksi – olisi hylännyt hänen lakialoitteensa. Diouf on ollut presidenttinä 17 vuotta. Hänen kannattajansa käynnistivät viime vuonna lakimuutokset, jotka mahdollistaisivat hänen pysymisensä virassa kuolemaansa asti.
Vaalien alla on kuitenkin koettu joitakin yllätyksiä. Samaan aikaan Clintonin vierailun kanssa valtapuolueesta lohkesi odottamatta osa, joka perusti demokraattisen uudistuspuolueen (UDR). Se muistuttaa enemmän todellista oppositiota kuin mikään kuppikunta kymmeneen vuoteen.
UDR:n johtaja Djibo Ka kuului PS:n perustajiin ja oli sen sisäpiirissä viime aikoihin asti. Hänestä uumoiltiin puoluesihteeriä, kunnes Diouf valitsi paikalle nuoren suojattinsa Ousman Tanor Dienin.
Nyt Ka tietää mistä puhuu, kun hän kertoo PS:n korruptiosta ja vaalirikoksista. Hän näet oli sisäministerinä vastuussa edellisten vaalien järjestämisestä. Tuolloin perustuslakituomioistuimen tuomari ammuttiin juuri, kun hänen oli määrä julistaa vaalien tulokset.
Ka pyysi huhtikuussa julkisesti anteeksi vanhoja virheitään.
Kertomukset korruptiosta maan johdossa ovat osa Senegalin rikasta suullista perimätietoa. PS:n legendaarisimpiin kansanedustajiin kuuluu Amath Cisse, jolla uskotaan olevan yliluonnollisia kykyjä ainakin vaalirahoituksen hankinnassa.
Senegalin lehtien mukaan Cisse jäi viime vuonna kiinni Saudi- Arabiassa mukanaan yli miljoona dollaria väärennettyjä seteleitä sekä välineet niiden valmistukseen. Cisse selvisi pinteestä diplomaattipassinsa ja presidentti Dioufin avun turvin.
Äänekkäistä vaatimuksista huolimatta asiaa ei ole tutkittu virallisesti. Cisse on jälleen ehdolla parlamenttiin ja tulee suurella todennäköisyydellä valituksi.
Moniin muihin Afrikan maihin verrattuna Senegal on kuitenkin poliittisesti vakaa, eikä hallitus kuulu maanosan pahimpiin sortajiin. Tämä tuntuu vakuuttaneen ainakin kehitysavun antajat, sillä maa sai apua 1980-luvulla suhteellisesti eniten Afrikassa.
Nyt pidettävät vaalit eivät kuitenkaan vie Senegalia todelliseen demokratiaan. Tarkkailijat ennustavat, että jos UDR muodostuu hallitukselle vakavaksi uhkaksi, Diouf tarjoaa Ka'lle PS:n puoluesihteerin virkaa, jonka tämä todennäköisesti ottaa vastaan. (Inter Press Service)
