Washington, 18.02.98 (IPS) – Teollisuusmaiden järjestössä OECD:ssa työn alla oleva kansainvälinen investointisopimus (Mai
"Kyseessä on laki yritysten perusoikeuksista. Maailman rikkaimmat valtiot neuvottelevat taloudellista sopimusta, joka antaa kaikkialla maailmassa ulkomaisille sijoittajille suuremman vallan kuin asianomaisen maan viranomaisille valtion, osavaltion tai paikallishallinnon tasolla", Brent Blackwelder Washingtonin Maan ystävät -järjestöstä selittää.
"Ehdotettu sopimus takaisi ulkomaisille yrityksille lailliset oikeudet uhmata kunkin maan ympäristö- ja muita lakeja", hän jatkaa.
Neuvottelut Mai-sopimuksesta (Multilateral Agreement on Investment) alkoivat taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä OECD:ssä 1995. Ehdotetun sopimuksen tarkoituksena on tehdä yrityksille ja yksityisille sijoittajille entistä helpommaksi siirrellä pääomaa – rahaa tai tuotantolaitoksia – valtioiden rajojen yli.
Sopimuksella halutaan myös suojella investointeja kieltämällä niiden kansallistaminen ilman korvausta. Voittojen kotiuttamista sopimus puolestaan kieltää rajoittamasta.
Jos sopimuksen allekirjoittanut valtio ei noudata sen ehtoja, kaltoin kohdeltu sijoittaja voi hakea oikeutta kansainvälisestä Mai-tuomioistuimesta.
Paljolti salassa julkisuudelta valmisteltu sopimus oli alun perin määrä allekirjoittaa jo viime keväänä, mutta matkaan on tullut mutkia. Nyt uumoillaan, että huhtikuulle kaavailtuun allekirjoitustilaisuuteen tuodaan sopimuksen sijasta sitova poliittinen julistus.
Monien Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen sisällä riidellään kiivaasti siitä, pitäisikö sopimus hyväksyä vai ei. Allekirjoitushalujaan ovat viestittäneet muun muassa Argentiina, Chile, Slovenia ja Hongkong.
Yhdysvaltalaiset Main puolustajat katsovat, että se tarjoaa ulkomailla amerikkalaisille sijoittajille kaivattua suojaa syrjintää ja pakkolunastusta vastaan. Lisäksi he uskovat sen avaavaan yhdysvaltalaisille investoijille uusia markkinoita suotuisilla ehdoilla. Tämän ajattelun mukaan Mai parantaa maailman talouden tehokkuutta, joten siitä hyötyvät pitkällä tähtäimellä niin yrittäjät, kuluttajat kuin työntekijätkin.
Sopimuksen näkyvimpiä kannattajia Yhdysvalloissa ovat yrittäjäjärjestöt ja liikemiespiirit.
Vastustavan rintaman muodostavat ympäristö-, ammatilliset-, kuluttaja- ja naisjärjestöt, jotka luonnehtivat Mai-sopimusta sanoilla "kilpajuoksu pohjalle". Se tarkoittaa, että valtioiden on kilvan alennettava palkkoja ja höllennettävä ympäristömääräyksiä pystyäkseen taistelemaan yhä vilkkaammin liikkuvista sijoituspääomista.
Vastustajat väittävät, että Mai antaa sijoittajille mahdollisuuden kyseenalaistaa asialliset ja yleisesti hyväksytyt lait ja määräykset, jos investoija kokee niiden estävän pääoman vapaata liikkumista.
"Sopimus antaa ylikansallisille yrityksille ja rikkaille ulkomaalaisille ennennäkemättömät oikeudet", Euroopassa päämajaansa pitävän Maailman luonnon säätiön kaupan asiantuntija Charles Arden-Clarke kiteyttää.
"Kun Mai pyrkii kaatamaan esteitä sijoituksilta, se rakentaa samalla uusia muureja. Ne vievät meiltä demokraattisen oikeutemme säädellä paikallisia asioita tavoilla, jotka ovat järkeviä sekä talouden että ympäristön kannalta", hän pohtii.
Mai-neuvottelijat viittaavat usein Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimukseen Naftaan "Main luonnoksena". Naftasta kertyneet kokemukset auttavatkin ennustamaan, miten valtioiden ja sijoittajien kiistoja ratkotaan Main puitteissa. Naftan kaksivuotisen olemassaolon aikana on nostettu jo neljä oikeusjuttua.
Yksi kiistoista syntyi viime huhtikuussa, kun Kanadan parlamentti kielsi Yhdysvaltain Virginiassa toimivan Ethyl-yhtiön valmistaman bensiinin lisäaineen maahantuonnin ja kuljetuksen maan sisällä.
Kanadan viranomaisten mukaan moottorin nakutuksen estoon tarkoitettu lisäaine on vaarallista myrkkyä, joka ilmaan päästettynä vahingoittaa ihmisten terveyttä.
Ethyl nosti Naftan puitteissa oikeusjutun, jossa se väittää Kanadan tuontikiellon rikkovan kauppasopimusta. Yhtiön korvausvaatimus kiellon aiheuttamista tappioista on 251 miljoonaa dollaria (1,4 miljardia markkaa).
Kanadan ympäristöjärjestöt valittavat, että suljettujen ovien takana pidetyn oikeudenkäynnin yksityiskohtia ei ole julkistettu.
"Oikeudenkäyntiä ympäröivä epädemokraattinen salailu on saanut kansalaiset epäilemään Naftan siunauksellisuutta laajemminkin", kanadalaisen ympäristöjärjestön Sierra Clubin puheenjohtaja Elizabeth May sanoo.
"Myös Maihin esitetään suljettuja, salaisia oikeuskäsittelyjä, eikä kansainvälisen Mai-tuomioistuimen päätöksistä olisi valitusoikeutta. Kanadalaiset eivät ikinä päästä tätä sopimusta läpi", hän vakuuttaa.
Yksittäisen maan ympäristösäännöistä johtuvat kansainväliset kauppakiistat ovat alkaneet yleistyä, ja Main myötä niitä tulee aina vain lisää, Washingtonissa toimivan Preamble Centre for Public Policy -järjestön hankekoordinaattori Antonia Juhasz ennustaa.
Hän kertoo esimerkkitapauksen, jossa kalifornialainen ongelmajäteyritys Metaclad vaatii Meksikolta 90 miljoonan dollarin (486 miljoonaa markkaa) vahingonkorvausta, koska Meksiko kielsi yhtiön jätteenkäsittelylaitoksen toiminnan maaperällään.
Meksikon päätös seurasi hankkeen ympäristövaikutusten arviointia, jossa havaittiin, että ongelmajätelaitos sijaitsi pohjavesialueen yläpuolella ja olisi todennäköisesti saastuttanut läheisen kylän käyttöveden. Viranomaiset julistivat alueen osaksi ekologista turvavyöhykettä.
Oikeusjutut ovat saaneet jopa erittäin maltillisina tunnetut ympäristöjärjestöt arvioimaan Mai-hanketta kriittisesti.
"Kaupan vapauttaminen voi olla hyväksi, ja me kannatimme alun perin Naftaa, mutta nämä viimeaikaiset oikeusjutut kotimaisia ympäristömääräyksiä vastaan ovat aiheuttaneet sen, että suhtaudumme Maihin entistä kriittisemmin", Washingtonin National Wildlife Federationin puheenjohtaja Mark van Putten kertoo.
"Mai on kohtalokkaasti väärillä urilla. Se ei määrittele yrityksille ympäristösääntöjä, mutta antaa niille enemmän oikeuksia kuin kansalaisille."
Pohjoisamerikkalaiset järjestöt eivät ole yksin Main vastaisessa rintamassa. Vastaavaa liikehditään tapahtuu ainakin 60 maassa eri puolilla maailmaa, muun muassa Hollannisa, Keniassa, Ranskassa, Saksassa, Suomessa, Unkarissa ja Uudessa-Seelannissa. (Inter Press Service)
