Lontoo, 04.02.98 (IPS) – Irakin asetarkastukset ovat tarjonneet arvokasta kokemusta niille, jotka valvovat kansainvälisten aserajoitussopimusten noudattamista. Samalla ne ovat osoittaneet, että sataprosenttisen varma valvonta ei ole mahdollista.
Terence Taylor johti aiemmin YK:n asettamaa Irakin asevalvontakomissiota (Unscom), joka perustettiin riisumaan Irak joukkotuhoaseista. Taylor varoittaa, että aserajoitussopimuksiin liittyvää todentamista tulisi harkita hyvin huolellisesti. "On selvää, että määrätietoinen petkuttaja pystyy kiertämään nämä järjestelmät", hän vakuuttaa.
Irakin tapauksen tekee tietenkin erikoiseksi se, että kyseessä ei ollut yhteistuumin laadittu rauhansopimus, vaan tulitaukoehdot, jotka saneltiin sodan hävinneelle osapuolelle. Siksi ehdotkin ovat paljon kovemmat kuin normaalissa aserajoitussopimuksessa. Silti Unscomilta on mennyt vuosia pelkästään Irakin aseohjelmien laajuuden selvittämiseen.
Tulitaukoehtojen nojalla Irakin on ilmoitettava kaikki ohjuksensa sekä kemialliset-, ydin- ja biologiset aseensa ja lakkautettava kaikki kielletyt aseohjelmat. Sen on lisäksi suostuttava noudattamaan sopimuksen ehtoja ja alistumaan valvontaan pitkäksi aikaa.
Unscom perusti työnsä Irakin omiin ilmoituksiin. Maa myönsi kehittäneensä vain pienimuotoisia kemiallisia aseita ja kiisti kaikki ydin- ja biologiset aseet.
"Meillä oli vahva aavistus, että tiedot eivät pitäneet paikkaansa", kertoo Taylor, joka toimii nykyisin apulaisjohtajana Lontoon strategisen tutkimuksen instituutissa.
"Helpointa oli löytää ohjukset, ja ydinaseohjelmakin keksittiin melko nopeasti, vaikka Irak ei myöntänyt sitä heti. Monet ydinohjelman osatekijät olivat helposti näkyvillä, mutta laitteistoja oli paljon myös maan alla", Taylor kertoo.
Hänen mukaansa esimerkiksi sähköisiä laukaisupiirejä ja erikoisräjähteitä oli huomattavan vaikea löytää. Unscomin työtä helpotti kuitenkin se, että tällainen materiaali on yleensä tarkoitettu vain sotilaskäyttöön, joten sitä on vaikea naamioida siviilituotannoksi.
"Silti sataprosenttista varmuutta ei voida taata", Taylor muistuttaa huomauttaen, että Unscomilla ei vieläkään ole täydellistä tietoa Irakin ohjusten ohjausjärjestelmistä, ydinpolttoaineesta ja ohjusten kärjistä.
YK:n tutkijat pääsivät kuitenkin hyvään alkuun Irakin kemiallisten aseiden ohjelman jäljittämisessä, koska Irakin oli pakko myöntää sen osien ja jopa tuotantolaitosten olemassaolo.
"Irak pystyi silti salaamaan teknisen asiantuntemuksensa koko laajuuden. Emme esimerkiksi päässeet selville sen (kemiallisia aseita koskevasta) VX-ohjelmasta ennen kuin viime vuonna. Unscomin laajoista toimivaltuuksista huolimatta vei vuosia edetä edes tähän asti", selittää Taylor.
Hän pitää Unscomin ehdottomasti haastavimpana tehtävänä Irakin biologisten aseiden ohjelman jäljittämistä. Irak ei myöntänyt mitään, joten Unscom listasi kaikki mahdolliset "kaksoiskäyttöön" soveltuvat tuotantolaitokset ja ryhtyi systemaattisesti tutkimaan niitä.
Kohteet ulottuivat lääketehtaista eläinten rokotteiden tuottajiin ja meijereihin sekä pesuaineita ja kasviöljyjä valmistaviin tehtaisiin.
"Ongelma piilee siinä, että useimpia biologisten aseiden valmistukseen tarvittavia laitteita voidaan käyttää myös laillisesti ja rauhanomaisesti", Taylor sanoo ottaen esimerkiksi käymisen, jota tarvitaan niin jugurtin kuin oluenkin valmistuksessa.
"Jopa myrkkyjen uuttaminen elävistä organismeista on kaksitahoinen juttu. Samoja myrkkyjä voidaan esimerkiksi käyttää syöpälääkkeessä ja biologisissa aseissa."
Taylor jatkaa luetteloa elävillä organismeilla, joita tarvitaan rokotteisiin ja biologiseen tuholaisentorjuntaan. Noiden organismien levittäminen voi tapahtua ruiskuttamalla, kuten sodassakin, ja se tekee tavallisista maatalouden laitteistakin epäilyttäviä.
"Monissa tuotantolaitoksissa on välineitä, joita voidaan käyttää jossakin kemiallisten aseiden valmistuksen vaiheessa", Taylor sanoo mainiten esimerkkeinä käymisen, suodattamisen, jauhamisen, koteloimisen sekä ruiskutuslaitteiden valmistuksen.
"Unscomilta kului vuosia kaiken tämän selvittämiseen. Lisää töitä aiheutti vielä epäilyttävien laitteiden maahantuonti, jonka Irak myönsi vasta 1995."
Irak tunnusti biologisten aseiden valmistuksen vasta sen jälkeen, kun niiden hankinnasta vastannut kenraali Kamal Husain oli loikannut maasta. Irakin teknisen tietämyksen aste tällä saralla ei ole täysin selvillä vieläkään.
"Irak ei ole periaatteessa tunnustanut mitään, ennen kuin Unscom on saanut sen selville. Koko biologinen aseohjelma oli piilotettu kaksoiskäyttöön soveltuviin laitoksiin", Taylor sanoo.
"Esimerkiksi al-Hakamissa sijaitseva tärkein tuotantolaitos oli muodollisesti tarkoitettu valkuaisaineiden valmistukseen eläinten rehua ja biologisia torjunta-aineita varten." Laitos on nyt tuhottu, mutta Taylorin mukaan Irak voi aloittaa toiminnan uudelleen missä tahansa, koska sillä on tarvittava asiantuntemus.
Valvonta on kuitenkin tiukkaa. Kaikki mahdolliset kaksoiskäyttöön soveltuvat laitokset on listattu ja niiden siirtämisestä on ilmoitettava Unscomille. Taylorin mukaan Unscom on varsin varma siitä, että ohjelmaa ei ole aloitettu uudelleen.
"Tämän luottavaisuus on kuitenkin mahdollista vain laajojen valtuuksien ansiosta. Tarvitsemme yhä lisää tietoa Irakin kemiallisista ja biologisista aseohjelmista voidaksemme olla varmoja siitä, että valvontamme toimii kunnolla."
Taylor uskoo, että Unscomin kokemukset Irakista vaikuttavat merkittävästi siihen, miten aserajoitussopimusten valvontaa voidaan tulevaisuudessa kehittää.
Tehokas valvonta ja todentaminen vaikeuttavat luvattomien aseohjelmien kehittelyä, mutta Taylor muistuttaa, että ne eivät tee sitä mahdottomaksi.
"Niitä harvoja tapauksia, joissa sopimuksia rikotaan tarkoituksellisesti, tulee käsitellä muilla menetelmillä kuin sopimusten avulla", Taylor sanoo.
Hänen mukaansa on tehokkaampaa rohkaista valtioita noudattamaan aserajoitussopimuksia sen sijaan, että ryhdytään valvomaan niitä siinä vaiheessa, kun ne rikkovat sopimusta.
"Sopimusten sataprosenttiseen noudattamiseen ei päästä tarkastusten avulla, tarvitaan myös muita keinoja", hän sanoo. (Inter Press Service)
