POLITIIKKA : Islamilaiset maat yhtenäisempiä kuin vuosiin

Lontoo, 24.12.97 (IPS) – Islaminuskoisen maailman tilanteesta ja kehityksestä kertoo paljon se, että 55-jäseninen islamilaisten maiden järjestö (ICO

Yhdysvallat lukee Iranin yhä terrorismia tukevien maiden kärkijoukkoon, mutta silti 35 muslimimaata – joukossa monia Yhdysvaltain liittolaisia vuoden 1991 Persianlahden sodan ajalta – osallistui korkeimmalla tasolla Teheranin kokoukseen. Jopa USA:n likeinen ystävä Egypti lähetti kokoukseen ulkoministerinsä, vaikka maalla ei ole diplomaattisuhteita Iraniin.

Islamilainen maailma on nyt yhtenäisempi kuin 20 vuoteen. Kiitos kuuluu osaksi Iranin islamilaisen vallankumouksen pehmenemiselle, jota osoittaa maltillisen Mohammad Khatamin valinta maan presidentiksi toukokuussa.

Toinen muslimimaita yhdistävä tekijä on Israelin haukkamainen pääministeri Benjamin Netanjahu. Hän tekee parhaansa kuristaakseen Lähi-idän rauhanprosessin hengiltä, eikä Yhdysvallatkaan tunnu pystyvän estämään sitä.

Islamilaisen maailman näkövinkkelistä vuoden 1997 huipputapahtumiin kuuluu se, että Iran onnistui – yhteistyössä Venäjän kanssa – välittämään rauhan Tadzhikistaniin. Viisi vuotta jatkunut sota Tadzhikistanin maallisen hallituksen ja muslimikapinallisten välillä vaati 60 000 ihmisen hengen.

Tapaus rohkaisee muslimeja heidän vuotta 1998 koskevissa toiveissaan. Islamilaisen maailman yhteinen palestiinalaisia koskeva tavoite on saada takaisin Itä-Jerusalemissa sijaitseva al Aqsan moskeija. Tämä muslimien kolmanneksi tärkein pyhäkkö on alueella, jonka Israel miehitti vuoden 1967 sodassa.

Myös ilmassa leijuva ajatus islamilaisista yhteismarkkinoista edellyttää sopuisaa ilmapiiriä toteutuakseen. Realistinen ydin muodostuisi Persianlahden seitsemästä öljyvaltiosta, jotka omistavat yhdessä kaksi kolmasosaa maailman öljyvaroista. Tulevaisuudessa yhteismarkkina-alue voisi laajentua aina Mauritiuksesta Indonesiaan.

Yhteismarkkinahankkeen käynnistyminen näyttää nyt todennäköisemmältä kuin koskaan aiemmin, sillä Iran tukee ajatusta, ja se toimii ICO:n puheenjohtajana vuoden 2000 huippukokoukseen asti.

Islamin leirin kasvavasta yhtenäisyydestä kieli myös Khatamin ja Irakin varapresidentin Taha Yassin Ramadanin tapaaminen, joka oli ensimmäinen laatuaan sitten maiden 1980-luvulla käymän kahdeksan vuotta kestäneen sodan.

"Jos tarkastelemme maidemme välisiä tapahtumia liki 20 vuoden ajalta, huomaamme, kuka meidän todellinen vihollisemme oli", Khatami sanoi viitaten Yhdysvaltoihin ja sen politiikkaan, jolla sidottiin Irak ja Iran keskinäisiin kähinöihinsä.

Khatami tapasi ICO:n kokouksen aikana myös kahdesti Saudi- Arabian kruununprinssin Abdullah ibn Abdul Azizin. Se viestii näiden maiden suhteiden lämpenemisestä ensi kertaa sitten Iranin islamilaisen vallankumouksen 1979 ja maan silloisen länsimielisen hallitsijan shaahi Mohammed Reza Pahlavin syrjäyttämisen.

ICO:n sihteeristö toimii Saudi-Arabian Jeddassa ja saa huomattavan osan rahoituksestaan saudeilta. Siten järjestön huippukokousta tuskin olisi voitu pitää Teheranissa ilman Saudi- Arabian suostumusta.

ICO sai alkunsa 24 muslimimaan johtajien tapaamisessa Marokon Rabatissa 1969. Kokouksen kutsui koolle Saudi-Arabian kuningas Faisal sen jälkeen, kun al Aqsan moskeija oli yritetty polttaa saman vuoden elokuussa. Keskinäiset ristiriidat lamaannuttivat ICO:n toimintaa Iranin islamilaisen vallankumouksen ja Iranin ja Irakin sodan seurauksena.

ICO on 1972 hyväksytyn peruskirjansa mukaan yleisislamilainen hallitusten välinen yhteistyöelin, jonka tarkoituksena on edistää jäsenmaiden sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista yhteistyötä.

Iran boikotoi ICO:n huippukokouksia pariin otteeseen 1980- luvulla, kun järjestö ei ottanut kantaa sen ja Irakin väliseen sotaan. Nyt Iranin asenne on silmiinpistävän erilainen.

Kun ääri-islamilaiset terroristit tappoivat 58 ulkomaista turistia Egyptissä marraskuussa, Iran kiiruhti tuomitsemaan järjettömän väkivallan. Vuotta aiemmin Teheran jyrähti Afganistanin Taleban-sisseille tähdentäen näiden naisiin kohdistaman syrjinnän vääräoppisuutta.

Teheranin ICO-kokous otti tuomitsevan kannan terrorismiin huomauttaen kuitenkin, että "ihmisten taistelu siirtomaavaltaa, vierasta valtaa tai ulkomaista miehitystä vastaan ei ole terrorismia."

Kannanotossa muistutettiin, että islam kieltää viattomien tappamisen, ja yllytettiin kansainvälistä yhteisöä "epäämään turvapaikat terroristeilta ja auttamaan näiden saamiseksi oikeuden eteen" sekä toimimaan sen hyväksi, että terroristien tukiverkostot hajotetaan.

ICO vahvisti jälleen, kuten joka kerta perustamisestaan lähtien, vaatimukset Itä-Jerusalemin palauttamisesta arabeille ja palestiinalaisten oikeuksien turvaamisesta.

Kuluneiden 28 vuoden aikana Israel on kuitenkin vain vahvistanut otettaan arabien Itä-Jerusalemista ja pystyttänyt sinne uudisasutuksiaan niin, että alueen asukkaiden enemmistö on jo juutalaisia.

Parin viime vuoden ajan Israel on rakentanut sotilaallisia suhteita ICO:n tärkeään jäsenvaltioon Turkkiin. Kun ICO:n huippukokous kehotti jäseniään katkaisemaan sotilaalliset siteensä Israeliin, Turkin presidentti S?leiman Demirel äänesti jaloillaan ja matkusti kotiin päivää ennen kokouksen päättymistä.

Nähtäväksi jää, miten Iranin puheenjohtajuus ICO:ssa vaikuttaa käytännön tasolla. Julkilausumien laatiminen ja niiden toteuttaminen kun ovat kaksi eri asiaa.

Menneisyys on osoittanut, että yhteinen uskonto ei takaa valtioille rauhanomaisia suhteita. Iranin ja Irakin sota 1980-88 ja Irakin toteuttama Kuwaitin miehitys 1990 ovat kuvaavia esimerkkejä. Turkin jatkuvat sotilasoperaatiot kurdien asuttamilla alueilla Pohjois-Irakissa kertovat aiheesta lisää.

Jännittyneet suhteet Iranin ja Talebanin hallitseman Afganistanin välillä jatkuvat, vaikka kumpikin maa liittää nimeensä sanan "islamilainen".

Kaiken kaikkiaan muslimimaailma on nyt kuitenkin vähemmän hajanainen kuin vuosikausiin, ja siksi vuosi 1998 näyttää lupaavalta, eritoten Iranin ja Irakin suhteiden kehittymiselle. Monien ICO-maiden hellimä visio yhtenäisestä islamilaisesta valtioblokista vaatii kuitenkin yhä suurten esteiden raivaamista. (Inter Press Service) * Dilip Hiro on Lähi-itään perehtynyt toimittaja ja kirjailija, jonka teoksista tunnetuin on Dictionary of the Middle East.

Uncategorized

Dilip Hiro*n