Peking, 10.12.97 (IPS) – Ne ajat ovat menneet, jolloin Kiinan tiedotusvälineet ylistivät kaksinkertaisen työpanoksen tekeviä työläisiä mallikansalaisina. Nyt sankari on valtion yrityksestä potkut saanut henkilö, joka on onnistunut löytämään uuden työpaikan.
Ennen vanhaan ihailtiin myös sitä, että joku uhrasi henkilökohtaisen elämänsä kommunistisen puolueen vuoksi. Nyt lehdet yllyttävät kiinalaisia ajattelemaan itseään, löytämään itse omat mahdollisuutensa ja unohtamaan yhteiskunnan avun.
Valtion paapomiseen luottaminen on väärin, Kiinan virallinen lehdistö opettaa nykyisin. Lehtien mukaan liiaksi yhteiskunnasta riippuvaiset työläiset ovat vanhan järjestyksen uhreja, joiden tulisi "vapauttaa ajatteluaan".
Uusi sanoma on hiipinyt lehtien palstoille pian syyskuisen puoluekokouksen jälkeen. Kokouksessa presidentti Jiang Zemin ilmoitti tähän asti rajuimmista saneeraustoimista tappiollisissa valtionyrityksissä.
Virallisten tilastojen mukaan Kiinan julkinen sektori työllistää noin 110 miljoonaa ihmistä. Yritysten tervehdyttäminen jättää miljoonia ihmisiä vaille työtä, sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltoa. Myös näkymät uuden työpaikan löytämisestä ovat useimmilla heikot.
Viime kuukausina on kantautunut tietoja muutamista työläisten protesteista, ja se on kiihdyttänyt viranomaisten halua osoittaa työttömille, että elämä voi jatkua, vaikka valtion takaama työpaikka meni.
Niinpä valtion valvomat lehdet kertovat, että monet työnsä menettäneistä ovat löytäneet "oikean tien, jota muiden kannattaa seurata".
Kansan Päivälehti kirjoitti äskettäin: "On ilahduttavaa, että monet työttömät ovat muuttaneet asenteitaan niin, että jäädessään vaille työtä, he eivät käänny viranomaisten vaan markkinoiden puoleen."
Talousalan viikkolehti kertoo tarinan Gao Baofeng -nimisestä naisesta, joka irtisanottiin valtion hiiliyhtiöstä. Gao ei hermostunut vaan suunnisti Pekingin Huawein katumarkkinoille uuden leipäpuun etsintään.
Nyt Gao on lehden mukaan itsensä työllistänyt torikauppias, joka ansaitsee paljon enemmän kuin hiiliyhtiön "elinikäisessä suojatyöpaikkassaan". Gao kertoo: "Ellen olisi tullut Huaweihin, liikemieslahjani olisivat jääneet iäksi piiloon. Ei potkujen saaminen olekaan niin pelottavaa."
Lehti mainostaa katumarkkinoita oivana tilaisuutensa muillekin työttömille. "Monet Kiinan irtisanotut työläiset, jotka vielä äsken kärsivät mukavan 'rautaisen riisikulhonsa' särkymisestä, hymyilevät jälleen."
Kiinan Päivälehti kertoi äskettäin Jiangxin maakunnan pääkaupungin Nanchangin kahdeksasta katumarkkinapaikasta. Lehden mukaan keskimäärin kymmenen valtiolta irtisanottua työläistä aloittaa siellä joka päivä oman liiketoimintansa.
Lehden esimerkkihenkilö on Yang Piaoying, joka työskenteli ennen saniteettialan tehtaassa. Nyt hän kauppaa t-paitoja, housuja ja vöitä Nanchangin katumarkkinoilla.
"Vaikka Kiinan hallitus järjesti viime vuonna uuden työpaikan yli kahdelletuhannelle irtisanotulle, vielä usempien täytyy etsiä itse uudet työtilaisuutensa", Kiinan Päivälehti kertoo.
Kiinalaiset eivät ole jakamattoman innostuneita meneillään olevasta propagandakampanjasta. Viisi kommunismin vuosikymmentä ovat tarjoilleet liian monta mallityöläisistä ja muista ihanuuksista kertovaa tarinaa, jotka ovat sittemmin osoittautuneet raskaasti liioitelluiksi tai tyystin keksityiksi.
Yksi tuoreista esimerkeistä koskee Daquizhuangin kylää Taijinin lähellä. Sitä ylistettiin 1990-luvun alussa Kiinan rikkaimmaksi kyläksi ja sosialistisen markkinatalouden malliesimerkiksi. Tarina happani siinä vaiheessa, kun kylän päällikkö kidnappasi valtion tutkijat, jotka olivat tulleet selvittämään paikkakunnasta liikkuneiden korruptio- ja kidutushuhujen todenperäisyyttä.
Tarkkailijat pitävät huolestuttavimpana sitä, mitä lehdissä ei kerrota. Koska yhteiskunnan vakauden turvaaminen on kommunistipuolueen keskeinen tavoite, lehdet väittävät kaupunkien työttömyysasteen olevan neljä prosenttia eli työttömiä olisi kaupungeissa seitsemisen miljoonaa.
Toisten arvioiden mukaan työttömiä on kuitenkin kymmenen miljoonaa, ja 20 miljoonaa ihmistä ei saa palkkaansa säännöllisesti.
Todellisuudessa työtilaisuuksien löytäminen julkisen sektorin ulkopuolelta on myös erittäin vaikeata. Esimerkiksi Pekingin katukauppiaat kertovat, että ilman alkupääomaa bisnekseen ei ole mitään asiaa.
"Siihenkin tarvitaan rahaa, että pääsee ajamaan taksia. Ensin on maksettava ajokortista ja sitten lahjottava oikea henkilö, jotta pääsee mukaan yritykseen", kertoo eräs Pekingin taksimies. (Inter Press Service)
