Manila, 26.11.97 (IPS) – On aika tehdä muutoksia Kaakkois-Aasian "tiikeritalouksien" vuosikymmeniä soveltamaan talousmalliin, sanoo Bangkokissa toimivan Focus on the Global South -keskuksen asiantuntija Walden Bello.
"Kriisi antaa tietoa kehitysmallista, joka on auttanut tiettyyn menestykseen mutta on myös sisältänyt oman luhistumisensa siemenet", Bello esittää tuoreessa selvityksessään, joka on otsikoitu Riippuvainen pääomasta: Kaakkois-Aasian talouksien kymmenvuotinen nousuhumala ja tämänhetkiset vieroitusoireet.
"Nopean taloudellisen kasvun perustana eivät olleet ensisijaisesti kotimaiset säästöt ja investoinnit, vaan huomattavat ulkomaiset sijoitukset. Malli poikkesi Taiwanista ja Etelä-Koreasta, jotka ovat klassisia esimerkkejä siitä, mitä tarkoitetaan äskettäin teollistuneella maalla", Bello huomauttaa.
Kaakkois-Aasia tuli nopean kasvun vuosina niin tyytyväiseksi itseensä, että se ei pystynyt näkemään ansaa, jonka riippuvuus ulkomaisesta pääomasta virittää.
Thaimaasta Indonesiaan taloudet vahvistuivat 1980-luvulla ennen muuta siksi, että japanilaiset yritykset tekivät niihin mahtavia suoria investointeja halutessaan hyödyntää alueen halpaa työvoimaa.
Kaakkois-Aasia sai pääomia kiihkeän kasvun ylläpitämiseen ja teki parhaansa ulkomaisten sijoittajien mielenkiinnon säilyttämiseksi. Keinoihin kuuluivat houkuttelevat korot ja vakaat vaihtokurssit. Ne tekivät pankkeihin vaikutuksen ja pankit alkoivat kilvan lainata rahaa hankkeisiin Kaakkois-Aasiassa.
Suorien sijoitusten virta alkoi laantua 1990-luvun alkuvuosina, mutta alueelle hakeutui korkeiden voittojen toivossa muunlaista yksityistä pääomaa, kuten eläkerahastojen osakesijoituksia. Se lisäsi epävakauden riskiä, koska osakesijoittajat voivat reagoida markkinoiden muutoksiin nopeammin kuin suoria sijoituksia tehneet, mistä viime kuukausienkin tapahtumat kertovat.
"Aasian kriisi muistuttaa rynnäkköä pankkitilien tyhjentämiseksi. Kun pelonsekainen ryntäys alkaa, jokainen sijoittaja haluaa lähteä pääomineen ensimmäisten joukossa. Paniikki on paljolti itseään ruokkivaa vimmaa", totesi hiljattain Jeffrey Sachs, joka toimii Aasiassa usean hallituksen neuvonantajana.
Vaikeudet alkoivat ja paisuivat sen jälkeen, kun oireita talouden pahemmista ongelmista oli ilmaantunut. Vuosien mittaan paikalliset pankit eivät aina toimineet vastuullisesti ottaessaan halpoja dollarilainoja ja lainatessaan niitä eteenpäin asiakkailleen. Thaimaassa menettely korostui, koska 40 prosenttia maan ulkomaisesta velasta oli pankeilta, joiden omat toimistot Thaimaassa olivat pieniä, tai jotka olivat maassa kokonaan vailla omia edustajia.
Bellon mukaan merkittävä osa pääomasta sijoitettiin pitkää sitoutumista vaativien tuotannollisten hankkeiden sijasta spekulatiivisiin kohteisiin, kuten kiinteistöihin. Ongelmaa kärjistivät Kaakkois-Aasian maiden viennin äkillinen väheneminen ja niiden ulkomaisen velan kasvu.
Vaihtotaseen alijäämä paheni Thaimaassa, Malesiassa ja Indonesiassa, mutta vuosikausia ripeänä jatkunut taloudellinen kasvu vaikeutti rakenteellisten ongelmien havaitsemista.
"Kun Kaakkois-Aasia alkoi yhdentyä maailmantalouteen, sen olisi pitänyt varautua niin laskuihin kuin nousuihin. Sen sijaan moni alkoi näyttävän kasvun vuoksi tuntea vääränlaista voittamattomuuden ja turvallisuuden tunnetta", Bello arvioi.
Aasian ongelmista voi kuitenkin seurata myös jotakin hyvää. Esimerkiksi Malesian pääministerin Mahathir Mohamadin hyökkäily valuuttakeinottelua vastaan on pannut alulle tutkimuksen siitä, kuinka rahamarkkinoiden oikkuilu voitaisiin estää.
Arvostelijat sanovat, että Aasian maiden pitää hioa tapoja, joilla ne yrittävät kasvattaa itseään taloudellisiksi tiikereiksi. Aasialaisten tulee kiinnostua muistakin kehitysmalleista kuin nopean kasvun mallista, joka perustuu ylenmääräiseen riippuvuuteen ulkomaisesta pääomasta, halpaan työvoimaan ja ryntäyksenomaiseen integroitumiseen maailmantalouteen.
"Kriisi tekee tilaa vaihtoehtoisten kehitysmallien ja -strategioiden etsinnälle, jota illuusio jatkuvasta nopeasta kasvusta tukahdutti", Bello pohtii.
On olemassa tarve hillitä nopeisiin pääomasiirtoihin perustuvaa keinottelua. Jotkut esittävät spekulatiivisen pääoman kansainvälisten liikkeiden verottamista eli niin sanottua Tobinin veroa. Toiset ehdottavat, että osakesijoittajien tulee sitoa osa varoistaan hankkeisiin, joista heillä ei ole oikeutta vetäytyä ennen pakollisen vähimmäisajan täyttymistä.
Kaakkois-Aasian on aika oppia kokemuksistaan, suhtautua aiempaa kriittisemmin alueelle pyrkivään pääomaan ja vahvistaa Aasian ihmeen kotimaista perustaa. (Inter Press Service)
