Cajamarca, 29.10.97 (IPS) – Andien vuoristossa Koillis-Perussa asuva Juana Chuquisondo ilmoittaa ylpeänä ammattinsa: perunantuottaja. Arkisessa aherruksessaan Chuquisondo ja hänen naapurinsa tekevät myös merkittävää työtä luonnon monimuotoisuuden ja geeniperinnön vaalijoina.
Näiden – useimmiten naispuolisten – uurastajien käsissä on viljelytekniikan kehittyminen alueella. Naiset tekevät kaikki maanviljelyn ja karjanhoidon askareet, mutta heidän ensisijainen tehtävänsä on siementen vaaliminen.
Andilaisen ajattelun mukaan mies luovuttaa siemenen ja nainen vastaanottaa sen – joko tuottaakseen jälkeläisen tai istuttaakseen sen maahan – kertoo alueen maanviljelyn asiantuntija Mario Tapia.
Ikiaikainen suhde siemeniin on kerryttänyt naisille valtavasti tietoa niiden käyttötavoista, säilytyksestä ja tuottoisuudesta. Tieto on erityisen arvokasta niin maatalousvihamielisessä ympäristössä kuin Andien vuoristossa, jossa eletään 1 500-4 200 metriä meren pinnan yläpuolella.
YK:n maatalousjärjestö FAO arvioi, että Andeilla elää noin 100 000 Juana Chuquisondon kaltaista talonpoikaisnaista, joita voi hyvällä syyllä kutsua luonnon monimuotoisuuden vaalijoiksi. Perun ohella heitä asuu Ecuadorissa ja Boliviassa.
Naiset valitsevat siemenet ja päättävät, mihin mitäkin lajiketta käytetään. Joissakin Perun ja Bolivian vuoristokylissä vanhimmat naiset ovat omistautuneet perunoiden kasvattamiselle siemenestä lisätäkseen monimuotoisuutta ja valitakseen uusia lajikkeita.
Tiedemiehet "löysivät" tämän tekniikan vasta 15 vuotta sitten, vaikka seudun naiset ovat harjoittaneet sitä vuosituhansia, inkojen ajoista lähtien.
Chuquisondon mielestä huonoja perunoita ei olekaan. Täytyy vain tietää, mitä istutetaan minnekin, milloin niitä käytetään ja mitkä jätetään siemeneksi. Peruna on kotoisin Perusta, jossa mukuloita kasvaa kaiken muotoisina ja värisinä. Useimmat ovat kuitenkin mustia, jotkut pitkulaisia, toiset pyöreitä tai oikullisen muotoisia ja erilaisia kuoreltaan.
Chuquisondon mukaan hänen kotiseudullaan kasvaa 29 perunalajiketta, joista monia ei tavata missään muualla. Monimuotoisuus ei kuitenkaan rajoitu vain perunaan, sillä yhdysvaltalaiset tutkijat ovat löytäneet seudulta 12 muutakin tärkeää mukulakasvia. Naisten uurastuksen ansiosta alueelta tavataan yhä myös parisenkymmentä erilaista hedelmää ja vihannesta.
Tapian mukaan talonpoikaisnaiset ovat jatkaneet monien tuntemattomien kasvien viljelemistä monipuolistaakseen perheen ruokavaliota, mutta myös tehostaakseen ja järkeistääkseen maan käyttöä.
Concepcion Quintos on toinen cajamarcalainen talonpoikaisnainen, jota pidetään luonnontuntemuksen tietosanakirjana. Hän erottaa toisistaan muun muassa liki 30 perunalajikkeen ja kymmenkunnan maissi- ja papulajikkeen siemenet. Hän on päättänyt opettaa taitonsa myös neljälle 6-15-vuotiaalle tyttärelleen.
"Minä opin äidiltäni ja hän omalta äidiltään, ja tyttärieni on jatkettava perinnettä, sillä siemenet ovat naisten vastuulla, ja naisten on tiedettävä nämä asiat", Quintos selostaa.
Antropologi Ana Maria Fries on huolissaan ulkomaisten hyötykasvien tunkeutumisesta Andien syrjäseuduille, sillä se uhkaa paitsi yksipuolistaa ruokavaliota, vaarantaa myös luonnon monimuotoisuuden.
Hän peräänkuuluttaa talonpoikaisnaisille tukea ja tietoa siitä, miten tärkeätä työtä he tekevät. Myös koulutusta tarvitaan, jotta naiset pystyvät jatkossakin tarjoamaan perheilleen vaihtelevan ja ravitsevan ruokavalion, Fries muistuttaa. (Inter Press Service)
