Peking, 22.10.97 (IPS) – Kuten monet muutkin pikkukapakat Pekingin kantakaupungissa, myös länsityylinen Half and Half on tupaten täynnä asiakkaita vielä puolen yön jälkeen. Kapakka erottuu muista siksi, että huomattava osa asiakkaista on homoseksuaaleja.
Kokoontumiset ovat ilman muuta laittomia, ja kapakoitsija sallii ne vasta pikkutunneilla. Silti tilanne heijastaa sitä, että homoutta koskevat tabut ovat murtumassa Kiinassa, jossa seksuaalinen poikkeavuus on näihin asti ollut poliisin ja sensuurin tiukassa valvonnassa.
Homoseksuaalisuus on Kiinassa kuitenkin yhtä vanhaa kuin koko kiinalainen sivistys. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät aiheesta löytyvät Han-dynastian ajalta, parisataa vuotta ajanlaskun alun molemmin puolin. Vuosisatojen ajan kiinalaisessa kaunokirjallisuudessa kuvattiin homoseksuaalisuutta normaalina osana elämää.
Tällä vuosisadalla tilanne kuitenkin muuttui, kun Kiina ryhtyi tekemään pesäeroa feodaaliseen menneisyyteensä. Kommunistien valtaantulo 1949 tuomitsi homosuhteet suorastaan rikollisiksi.
Kiinan talouselämän asteittainen vapautuminen 1970-luvun lopulta alkaen on kuitenkin tuonut lieviä vapauden tuulahduksia myös asenteisiin.
"Meitä ei enää pelota kokoontua", kertoo eräs Half and Halfin asiakas. Hänen mukaansa Pekingin homot tapaavat nykyisin monissa paikoissa, muun muassa baareissa ja puistoissa.
Hän ei kuitenkaan halua kertoa nimeään vedoten siihen, että nimettömänä pysytteleminen on Kiinassa yleensäkin paras tapa välttää hankaluuksia.
Poliisi ei enää aiheuta ongelmia Kiinan homoille, mutta julkihomous saa yhä varsin vähän ymmärtämystä kanssaihmisiltä. Niinpä monet salaavat yhä seksuaalisen poikkeavuutensa pelätessään sen vaarantavan perhesuhteensa tai työpaikkansa.
"Kaikki juontuu ajatuksesta, että kukaan ei saisi olla erilainen kuin muut", arvioi homobaarin asiakkaana oleva sosiologi. Hänen mukaansa yhdenmukaisuuden vaatimus taottiin kommunismin vuosikymmeninä niin syvälle kansaan, että homoutta pidetään yhä vaarallisena individualismina.
Arviot homojen määrästä Kiinassa heittelevät 12 miljoonasta 30 miljoonaan, mutta maan terveysviranomaisilla on vaikeuksia tavoittaa tätä riskiryhmänä pidettyä väestönosaa aids- valistuksensa äärelle.
Kiinassa arvioidaan olevan vain noin 200 000 hiv-tartunnan saanutta, mikä on verrattain vähän 1,2 miljardin asukkaan maassa. Esimerkiksi Intiassa hiv-positiivisia on yli kolme miljoonaa. Homojen osuus Kiinan sairastuneista ei myöskään ole silmiinpistävä: kymmenisen prosenttia koko määrästä. Terveysviranomaisten mukaan aidsin leviäminen on kuitenkin kiihtymässä.
Vielä vähän aikaa sitten kiinalaiset luonnehtivat aidsia "ulkomaiseksi sairaudeksi", johon sairastuivat vain matkoilta palaavat liikemiehet ja vierastyöläiset. Nyt hi-virus on kuitenkin iskenyt myös Kiinan syrjäseutujen asukkaisiin ja leviää ympäri maata työnhaussa liikkuvien ihmisten mukana. Suurimmat riskiryhmät ovat suonensisäisten huumeiden käyttäjät, prostituoidut ja verenluovuttajat.
YK:n kehitysrahasto UNDP on luvannut Kiinalle vajaat kymmenen miljoonaa markkaa rahoitusta aids-epidemian torjuntaan seuraavien neljän vuoden aikana.
Pekingiin on perustettu aids-neuvontapuhelin, mutta hanketta vetävän lääkärin Xu Lianxhin mukaan paljastumisen pelko estää homoja ottamasta yhteyttä.
"Kiinassa on muuri sen välillä, mitä voi sanoa ja mitä ei. Jotkut homoystäväni pelkäävät aidsia, mutta he eivät uskalla mennä ottamaan selvää asiasta", kertoo Half and Halfissa tavattu sosiologi. (Inter Press Service)
