Berkeley, Kalifornia, 01.10.97 (IPS) – Useimmissa teollisuusmaissa on menossa kiihkeä kampanja tietokoneiden saamiseksi jokaisen koululaisen ulottuville. Tietotekniikan kritiikitön palvonta voi kuitenkin johtaa kasvatukselliseen katastrofiin. Vaara on selvästi nähtävissä Yhdysvalloissa, joka on koulujen tietokoneistamisen kärkimaita.
Vuoden 1996 vaalikampanjassaan presidentti Bill Clinton peräänkuulutti "siltaa 21. vuosisadalle… jolloin tietokoneet ovat yhtä olennainen osa luokkahuonetta kuin liitutaulut." Hän vaati koulujen tietokoneistamista kertaheitolla, mikä maksaisi 25- 100 miljardia dollaria (135-540 miljardia markkaa) viiden vuoden aikana. Hanketta oli suositellut Valkoisen talon huipputeknologiatyöryhmä, jonka jäsenistä kaksi kolmasosaa työskentelee teknologia- tai viihdealan yrityksissä.
Enemmistö yhdysvaltalaisista opettajista tuntuu olevan Clintonin kanssa samaa mieltä. Tuoreen kyselyn mukaan he pitävät tietojenkäsittelyn opettamista tärkeämpänä kuin yrityksiä ratkaista kroonisia sosiaalisia ongelmia, kuten huumeiden käyttöä ja perheiden hajoamista. Tietokoneille hävisivät opettajien suosiossa myös ammatillinen opetus, kielet, historia, biologia, kemia ja fysiikka.
Oppilaiden vanhemmat ja kouluhallinto tuntuvat myös kannattavan varauksetta sitä, että koulupiirit eri puolilla Yhdysvaltoja lakkauttavat musiikin, taiteen ja ammattien opetusta sekä leikkaavat kirjastomäärärahoja voidakseen ostaa mikrotietokoneita oppilaiden pulpeteille noin 2 000 dollarin (10 800 markkaa) kappalehintaan.
Hankintapäätökset perustellaan laajalti hyväksytyillä olettamuksilla, että tietokoneet parantavat oppimistuloksia, antavat opiskelijoille ja koko maalle etulyöntiaseman kansainvälisessä taloudellisessa kilpailussa. Lisäksi niiden uskotaan houkuttavan yksityisiä sijoittajia avustamaan kouluja, kun verovaroista annettu tuki koko ajan kutistuu. Tutkimukset, joiden on määrä todistaa nämä väitteet, eivät parhaimmillaankaan vakuuta ja pahimmillaan ne suorastaan johtavat harhaan.
Eräiden asiantuntijoiden mukaan valtaosa "opetuksellisiksi" mainostetuista tietokoneohjelmista voi pikemminkin heikentää oppimista viedessään huomion käsillä olevasta tehtävästä virtuaalitodellisuuden nerokkaisiin viettelyksiin.
Aiemmat kokemukset viittaavat siihen, että tietokoneet voivat olla hyödyllisiä – ja jopa korvaamattomia – konekirjoituksen ja tiedonhankinnan apuvälineitä, mutta vain silloin kun atk-opetus tasapainotetaan reaalitodellisuuteen kytketyllä musiikin, taiteen, tanssin, luonnon ja käden taitojen tuntemuksella.
Jos kuitenkin tietokone nousee oppimistapahtuman keskipisteeksi – kuten useimmiten tapahtuu – vaikutus voi olla hyvin tuhoisa.
Kuten Yhdysvalloissa niin suositut monivalintatehtävät, tietokoneetkin rajaavat ennalta tarjottujen vaihtoehtojen määrän niihin muutamiin, joita ohjelmistosuunnittelijat pitävät tärkeimpinä. Siten kaikki tavanomaisesta poikkeavat vaihtoehdot suljetaan automaattisesti pois.
Toisaalta tiekoneen ruudulla näkyvät kuvat pikemminkin syrjäyttävät mielikuvituksen kuin kiihdyttävät sitä. Näin kavennetaan opiskelijan kykyä ajatella ja nähdä asioita uusilla tavoilla. Sama pätee televisioon, jota edellinen sukupolvi ylisti loistavana opetusvälineenä.
Toistaiseksi on saatavilla niukalti kokemusperäistä tietoa tietokoneen vaikutuksesta luovuuteen, mutta merkit viittaavat siihen, että se ei ole pelkästään myönteistä. Eräs tutkimus paljasti, että lukuohjelma Reader Rabbit, jota käyttää yli 100 000 yhdysvaltalaista koulua, heikensi jo seitsemän kuukauden aikana jyrkästi oppilaiden kykyä vastata avoimiin kysymyksiin ja ajatella luovasti.
Koulujen tietokoneistamisen useimmin kuultuja perusteluja on se, että näin valmistetaan oppilaita yritysmaailmaan, johon useimmat heistä aikanaan päätyvät. Samalla parannetaan Yhdysvaltain kansainvälistä kilpailukykyä.
Monet työnantajat kuitenkin sanovat, että joskin tietojenkäsittelytaidot ovat hyödyllisiä ja usein välttämättömiäkin, he hakevat ensi-sijaisesti ihmisiä, joilla on luova mieli ja kokemusta elävästä todellisuudesta. Tarvittavat atk-taidot voidaan opettaa yhdessä kesässä, työnantajat vakuuttavat.
Yhdysvaltain valtion koulut elättävät toivoa, että yritykset pelastavat ne taloudellisesta ahdingosta, ja trimmaavat siksi opetusohjelmiaan suuntaan, jonka uskovat miellyttävän liikemaailmaa. Laajapohjainen opetus, jonka piti kasvattaa vastuullisia kansalaisia alati monimutkaistuvaan maailmaan, muuttuu kapeaksi atk-koulutukseksi.
Kansakunnan hillitön into tietokoneistaa koulut merkitsee jopa 100 miljardin dollarin (540 miljardia markkaa) julkista tukea tietokoneteollisuudelle.
Samaan aikaan kukaan ei yritäkään ratkaista kouluja vaivaavia vakavia ongelmia, kuten opettajien huonoja palkkoja, rappeutuvia rakennuksia, huonosti varustettuja laboratorioita, puutteellisia kirjastoja tai sosiaalisia häiriöitä. Häiriöt ovat sitä luokkaa, että monissa kouluissa oppilaat tarkastetaan joka päivä ovella, jotta heiltä saadaan aseet pois.
Koulutuksen painopisteen siirtäminen yksinomaan tietokoneisiin voi tuottaa nörttien sukupolven, jolta puuttuvat lähes tyystin sosiaaliset taidot ja sosiaalinen omatunto sekä kokemus todellisesta maailmasta. Tuo joukko on täysin valmistautumaton kohtaamaan kahta 2000-luvun suurinta haastetta: kiihtyvää ympäristötuhoa ja sosiaalisten konfliktien lisääntymistä.
Oikein käytettyinä tietokoneet voivat tarjota runsaasti tietoa noista ilmiöistä. Mutta tietokoneet eivät voi niitä pysäyttää, ellei käyttäjillä ole ymmärrystä ja kokemusta reaalimaailmasta ja näkemyksellistä intoa sen parantamiseen. (Inter Press Service) * Mark Sommer johtaa Mainstream Media Projectia, joka pyrkii tuomaan uusia ääniä ja näkökulmia sähköiseen tiedonvälitykseen. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
