Vladikavkaz, Pohjois-Ossetia, 20.08.97 (IPS) – Tshetsheniassa panttivankeina pidettyjen ulkomaisten avustustyöntekijöiden määrä nousi elokuun puoliväliin mennessä yhdeksään henkeen, kun kuusi ihmistä lisää joutui sieppaajien kynsiin elokuun alkupuoliskolla.
Joukossa on neljä ranskalaisen Equilibre-avustusjärjestön työntekijää, jotka napattiin Venäjälle kuuluvan Dagestanin puolella 2. elokuuta. Seuraavana päivänä siepattiin Ingushiassa saksalainen ja slovakki.
Viikkoa aiemmin tuntemattomat pyssymiehet olivat vanginneet kaksi brittiläistä lääkäriä, jotka työskentelivät Tshetshenian pääkaupungissa Groznyissä sijaitsevassa lastenkodissa.
Edellisenä yönä kidnappaajat iskivät Lääkärit ilman rajoja – järjestön asuin- ja toimistotilaan Ingushian Nazranissa ja veivät yhden työntekijän. Näiden kolmen kohtalosta ei toistaiseksi ole kuultu mitään, eikä kukaan ole vaatinut heistä lunnaita.
Tapaukset ovat tuoreimpia esimerkkejä Pohjois-Kaukasian uudesta vitsauksesta: sieppauksista ja ihmiskaupasta.
Viisijäseninen venäläinen televisioryhmä oli ollut Kaukasiassa kateissa useita kuukausia, kunnes 17. elokuuta tuli tieto kahden ryhmän jäsenen vapautumisesta. Sieppaajia kiinnostavat venäläisten ohella länsimaista tulleet avustustyöntekijät, koska näiden kidnappaukset saavat hyvin julkisuutta ja lisäävät turvattomuuden tunnetta muutenkin epävakaalla alueella.
Sieppauksilla on toki toinenkin vahva motiivi: raha. Tietyistä Pohjois-Kaukasian osista on tullut järjestäytyneen rikollisuuden tukikohtia, joissa korruptio rehottaa ja ihmiskauppa on nopein tapa ansaita rahaa. Valitsemalla uhrin oikein voi saada kokoon miljooniin markkoihin nousevat lunnaat.
Pohjois-Ossetian Zmeiskajassa siepattiin äskettäin kuusi kyläläistä. Heidät vietiin ensin vähäksi aikaa Ingushiaan ja myöhemmin Tshetsheniaan, jossa he joutuivat odottamaan kuukausia, kun sukulaiset ja ystävät koettivat haalia lunnaita kokoon. Kun he olivat maksaneet 400 000 dollaria (2,2 miljoonaa markkaa), viimeinenkin panttivanki vapautettiin 7. heinäkuuta.
Tapaus kertoo rahanahneuden ohella alueen etnisistä ristiriidoista. Pohjois-Ossetian ja Ingushian välit ovat jäähileiset, sillä ne kiistelevät Prigorodnyin alueen omistuksesta.
Prigorodnyi on nykyisin osa Pohjois-Ossetian tasavaltaa, mutta se kuului Tshetsheeni-Ingushialle ennen vuotta 1944, jolloin Stalin järjesteli pakkosiirtojen avulla alueen kansoja uudelleen. Marraskuussa 1992 Prigorodnyin omistuskiista kärjistyi sodaksi, jossa kuoli 300 ihmistä ja 40 000 joutui pakosalle.
Rikolliset tuntuvat kuitenkin pystyvän sukkuloimaan sujuvasti Kaukasian kansallisuuskiistojen loputtomassa viidakossa.
Kuten kuuden kyläläisen sieppaus havainnollistaa, Ossetian, Ingushian ja Tshetshenian rosvojoukkioilla on tapana joko tehdä yhteistyötä tai käydä keskinäistä kauppaa panttivangeilla. Ne pystyvät yhteistyöhön selvästi paremmin kuin eri tasavaltojen lainvartijat.
Moni voi ällistellä sitä, että siepattujen kyläläisten omaiset saivat kokoon yli kahden miljoonan markan lunnaat alueella, jota Venäjän talousvaikeudet ovat koetelleet kovimmin.
Se selittyy Neuvostoliiton jälkeisen ajan Venäjän taloudellisen kehityksen omituisuuksilla. Enemmistö Pohjois- Ossetian asukkaista on köyhiä, ja alueella vallitsee laaja työttömyys, mutta pieni osa väestöstä on tehnyt suuria omaisuuksia viinantuotannolla 1990-luvun aikana.
Pikkuruisesta Pohjois-Ossetian alueesta on tullut yksi Venäjän liittovaltion vodkantuotannon keskuksista. Viinatehtailu on pääasiassa "epävirallista", mutta viranomaiset arvioivat sen tuotoksi 1996 yli viisi miljardia markkaa.
Kun seudulla liikkuu vodkatehtailun ja muun laittoman liiketoiminnan seurauksena tällaisia rahasummia, ihmisten sieppaamisesta on tullut todella kannattava bisnes.
Ingushiassa tilastoitiin heinäkuun loppuun mennessä 21 sieppausta tänä vuonna. Viralliset luvut kertovat kuitenkin vain osan totuudesta, sillä monet kidnappaukset selvitetään ilman viranomaisten tai tiedotusvälineiden sotkemista asiaan.
Oman alueen uusrikkaiden sieppaamisessa on kuitenkin riskinsä, sillä kostolla on Kaukasiassa pitkät perinteet. Esimerkiksi ossetialaisen avioparin kesäkuista sieppausta seurasi pari viikkoa myöhemmin neljän tshetsheenin kidnappaus, koska näiden uskottiin olevat sukua avioparin vangitsijoille.
Ulkomaalaisten sieppaamisen tekee houkuttelevaksi se, että kostoa tuskin tarvitsee pelätä. Myöskään paikalliset viranomaiset eivät sieppaajia hirvitä: heidät voi aina lahjoa tai luottaa siihen, etteivät he kykene yhteistyöhön yli riitaisten tasavaltojen rajojen.
Tshetshenian presidentin Aslan Mashadovin hallitus julisti helmikuussa, että kidnappauksesta seuraa kuolemanrangaistus ja sen avustamisesta jopa 15 vuotta vankeutta. Toistaiseksi uhka ei näytä tepsineen.
Tshetshenian viranomaiset eivät myöskään ole kyenneet pitämään lupaustaan etsiä murhaajat, jotka surmasivat kuusi Punaisen ristin avustustyöntekijää vuoteisiinsa Groznyissa joulun alla. Sitäpaitsi rikollisuuden ongelma ei ratkea pelkällä Tshetshenian siivoamisella, koska vitsaus ulottuu levittäytyy koko Pohjois-Kaukasiaan. (Inter Press Service) * Per Ilsaas toimii Norjan pakolaisneuvoston tehtävissä Vladikavkazissa.
