Buenos Aires, 30.04.97 (IPS) – Yhä useammat lammasfarmit Argentiinan Patagoniassa muuttuvat autiotiloiksi. Omistajien on pakko vaihtaa alaa, kun ankarat luonnonolot ja kansainvälisen villakaupan oikut panevat heidät polvilleen.
Argentiina kuuluu silti yhä maailman villantuottajien kärkeen, sillä jättiläisluokan lammasfarmit kasvattavat tuotantoaan. Ala on siirtynyt suuryritysten käsiin: esimerkiksi italialainen Benetton omistaa yli 800 000 hehtaaria maata Patagoniassa Etelä-Argentiinassa.
Argentiinan hallitus aloitti pari vuotta sitten kampanjan, jonka tarkoituksena oli auttaa pieniä ja keskikokoisia tuottajia pysymään pinnalla ja parantamaan villan laatua. Kampanjaa edeltäneet kymmenen laihaa vuotta ovat kuitenkin ajaneet monet farmarit pisteeseen, jossa apua tarjottiin liian myöhään.
Eteläisessä Santa Cruzin maakunnassa laidunsi 1986 vielä 6,7 miljoonaa lammasta, mutta nyt enää 2,8 miljoonaa, ja niistäkin valtaosa kuuluu kouralliselle suurtuottajia.
Hallituksen Pro Lana (villan puolesta) -ohjelma on kuitenkin parantanut argentiinalaisen lampaanvillan laatua ja asemaa maailmanmarkkinoilla. Aiemmin Argentiinan villasta maksettiin 30 prosenttia vähemmän kuin pääkilpailijastaan australialaisesta, valtion karjatalousviraston johtaja Marcelo Ponder kertoo.
Ennen kampanjaa Argentiinan villan vienti muodosti vain kahdeksan prosenttia maailman villakaupasta, mutta nyt sen osuus on noussut 22 prosenttiin. Ponden mukaan Euroopassa osataan jo kysyä Pro Lana -villaa nimeltä.
Argentiina oli 1950-luvulla maailman toiseksi suurin villan viejä. Nyt se on viidentenä Australian, Uuden-Seelannin, Etelä- Afrikan ja Uruguayn jälkeen. Vielä 1989 Argentiina tuotti 152 000 tonnia villaa, mutta nyt enää 63 000 tonnia.
Argentiinan villantuotanto ja vienti tärkeimpiin ostajamaihin Italiaan, Saksaan, Kiinaa, Ranskaan ja Belgiaan on suurmaanomistajien käsissä. Pienillä ja keskisuurilla tuottajilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin huutokaupata tilansa ja vaihtaa alaa.
Lampaankasvatus on Patagoniassa työnnetty koko ajan karummille maille. Tuottoisa lihakarja ja viljanviljely ovat vallanneet laitumet. Asiantuntijoiden mukaan lammasfarmin on menestyäkseen pystyttävä hyödyntämään suurtuotannon etuja ja uusinta tekniikkaa.
Kuivuus, lumimyrskyt, rosvoilevat ketut ja kohoavat työvoimakustannukset yhdessä villan hinnan laskun kanssa ovat tehneet selvää pienistä ja keskikokoisista lammasfarmeista. Villan kysyntää on verottanut puuvillan ja keinokuitujen suosion kasvu.
Maailmanlaajuinen villakriisi alkoi 1991, jolloin hinnat romahtivat yhtäältä Australian suurien varastojen ja toisaalta Venäjän markkinoiden kuihtumisen vuoksi.
Argentiinan Patagoniassa liikalaiduntaminen on lisäksi aiheuttanut aavikoitumisen kiihtymistä. Yli 30 prosenttia pinta- alasta kärsii kasvipeitteen katoamisesta. Tilojen on siksi oltava suunnattomia, jos halutaan välttää maan yletöntä kulumista.
Augustin Dominguez omistaa 18 000 hehtaaria Santa Cruzissa, mutta hän sanoo maataan arvottomaksi verrattuna vastaaviin läänityksiin pohjoisempana. "Buenos Airesin maakunnassa ruokkii kymmenen lammasta hehtaarilla, täällä yksi lammas tarvitsee kymmenen hehtaaria", hän havainnollistaa.
Dominguez luokitellaan 4 000 lampaansa kanssa pientuottajaksi. Jatkuva kuivuus ja viime vuosien lumimyrskyt olivat hänelle liikaa: hän muutti äskettäin kaupunkiin ja ryhtyi taksiyrittäjäksi.
Ponde valtion karjatalousvirastosta myöntää, että kannattavalla lammasfarmilla pitäisi olla vähintään 7 000 eläintä ja 70 000 hehtaaria maata. (Inter Press Service)
