Tel Aviv, 23.04.97 (IPS) – Vihollinen on perinteisesti käsitetty sellaiseksi, jolla on tietty maa-alue, rajat, lippu ja armeija. Nykypäivän uhat ovat kuitenkin usein vailla noita tunnusmerkkejä.
Sama pätee myös nykyajan mahdollisuuksiin. Voiman ja vaurauden perustana eivät ole maa-alue, luonnonvarat tai väestön määrä vaan pikemminkin tiede ja tekniikka, jotka eivät tunne mitään rajoja.
Siksi ydinaseiden ja ohjusten aikakauden turvallisuus riippuu hyvistä suhteista yhtä paljon kuin tappavista aseista. Armeijat eivät voi valloittaa tietoa; tiede ja tekniikka taas ovat enemmän riippuvaisia aivoista kuin maa-alueesta.
Siksi rauha ei nykypäivän maailmassa voi olla kertaluontoisen läpimurron varassa. Tarvitsemme kestävää rauhaa, joka on alkuvaiheessaan poliittista ja myöhemmin taloudellista. Rauha on päivittäinen kokemus; se on yhtä kuin hyvät suhteet ihmisten ja kansojen välillä.
Rauha ei voi enää jäädä pelkästään hallitusten vastuulle. Siihen täytyy sisällyttää uskonnot, työmarkkinaosapuolet, tiedotusvälineet ja kansalaisjärjestöt, jotta rajat saadaan auki ammatilliselle- ja kulttuurivaihdolle. Siten ihmiset, tavarat ja ajatukset voivat liikkua paikasta toiseen ilman rajoituksia.
Meidän on yksityistettävä rauha, kuten yksityistimme tärkeimmät teollisuudenalat, ja saavutettava piste, jossa kaikki ihmiset ovat sekä isäntiä että vieraita.
Eläminen nykypäivän "maailmankylässä" merkitsee sitä, että kaikkien sellaisten elementtien on kadottava tai kutistuttava, jotka ovat luoneet tai ylläpitäneet eroavaisuuksia ja vihamielisyyttä kautta ihmiskunnan historian. Niitä ovat rajat, välimatkat ja ikivanhat kiistat.
Tavanomaiset johtoelimet ovat sotien ja niiden luomien rakenteiden tulosta. Päämajat, esikuntapäälliköt, komentajat ja kuri perustuvat kaikki määräysten ja rangaistusten logiikkaan. Meidän on murrettava elämämme sotilaallinen muotti. Olemme astumassa uuteen siviilimaailmaan. Auttamalla, ymmärtämällä ja palvelemalla toisiamme voimme ehkä löytää uuden viisauden, hyvinvoinnin ja toivon antaman vaurauden.
Nykyaikaisen johdon ei pidä ohjata komennoilla vaan antamalla valmiuksia, yrittämällä löytää jokaiseen meistä kätketyt parhaat puolet ja kokoamalla ne yhteen. Komennot aiheuttavat pettymyksiä, mutta niin saattaa tehdä myös luottamus. Pitäkäämme kuitenkin parempana liiallisen luottamuksen tuomaa pettymystä kuin epäonnistumista, joka kumpuaa liioista ennakkoluuloista.
Metsästysvaihe on katoamassa ihmisen kokemuspiiristä, sillä nykyisin on enemmän merkitystä sillä, mitä pystyy luomaan kuin sillä, mitä voi pyydystää. Velvollisuutemme on rakentaa uusi aika, jossa tulevaisuus ei ole menneisyyden jatkumo vaan oman tulevaisuutensa seuraus.
Siksi meidän täytyy mielestäni määritellä vastuumme uudelleen aivan uudenlaisessa tilanteessa. Nykyajan vauraus on tietoa enemmän kuin rahaa. Meillä on mahdollisuus varustaa jokainen vastasyntynyt tiedolla, joka auttaa häntä hyödyntämään uusia mahdollisuuksia.
Meidän on annettava kaikille nuorille miehille ja naisille mahdollisuus oppimiseen sekä koulussa että sen jälkeen, jotta he pysyvät muutosten vauhdissa.
YK:n tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon äskettäin ilmestynyt raportti korostaa kahta tärkeätä asiaa:
Ensinnäkin koulutuksen tulee olla laaja-alaista, jotta turvataan neljä perusasiaa: opitaan oppimaan, opitaan tekemään, opitaan käyttäytymään ja opitaan elämään yhdessä. Toiseksi Unesco painottaa, että opiskelun tulee jatkua läpi elämän.
Tieto on modernia vaurautta, ja on meidän velvollisuutemme tehdä jokainen ihmisolento osalliseksi siitä. Meidän on demokratisoitava tieto. Demokratia on ytimeltään kokoelma erimielisyyksiä, jotka perustuvat yksimielisyyteen siitä, että eroavaisuuksistamme huolimatta voimme elää rinnakkain.
Demokratia merkitsee jokaisen ihmisen oikeutta olla yhdenvertainen ja erilainen. Sellainen järjestelmä on mahdollinen vain, jos keskellä uskonnollisia, ideologisia, etnisiä ja historiallisia erojamme voimme antaa auliin suvaitsevaisuuden ohjata meitä, kun liikumme ihmisten, yhteiskuntien ja maiden parissa ja yhdestä pyhästä paikasta toiseen.
Suvaitsevaisuuden tulisi olla päivittäinen velvollisuutemme niin ajatuksissamme, ilmauksissamme, teoissamme kuin suhteissamme muihin.
Tähän uuteen tulevaisuuteen astuessamme meidän tulee muistaa ja kunnioittaa myös perintöämme, mukaan lukien moraaliset juuremme. Arvot eivät kärsi vanhuudesta; meidän on otettava ne mukaamme uuteen aikaan. (Inter Press Service) * Shimon Peres on Israelin entinen pääministeri ja työväenpuolueen puheenjohtajana maan tärkein oppositiojohtaja. 8 Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
