Harare/Johannesburg, 23.04.97 (IPS) – Eteläinen Afrikka on nykyisin maanosan rauhallisinta seutua, mutta tyynen pinnan alla kuohuu. Monissa maissa on oloihinsa tyytymättömiä sotaveteraaneja, jotka saattavat jopa uhata yhteiskunnan vakautta.
Selvimmät varoitusmerkit on kuultu Namibiassa. Maan vapaussodassa siirtomaavallan eli Etelä-Afrikan riveissä taistelleet miehet ovat uhanneet turvautua väkivaltaan, ellei heille makseta luvattuja korvauksia. Namibian itsenäistyttyä 1990 hallitus lupasi korvauksia kummankin osapuolen sotilaille.
Myös Zimbabwen vapaustaistelijat odottavat yhä turhautuneempina korvauksia panoksestaan maan itsenäisyystaistelussa. Sota silloisen Rhodesian valkoista hallitusta vastaan johti Zimbabwen itsenäistymiseen 1980, mutta monet veteraanit ovat yhä puilla paljailla.
Zimbabwen hallitus varasi kauden 1996-97 budjettiin noin 200 miljoonaa markkaa siirrettäväksi sotaveteraanien korvausrahastoon, mutta paikallisten lehtien mukaan huomattava osa rahoista on päätynyt valtion ja hallitsevan puolueen virkailijoiden taskuihin. Tietojen mukaan yksittäisten henkilöiden saamat korvaukset ovat olleet jopa toista miljoonaa markkaa.
Zimbabwen työ- ja sosiaaliministeri Florence Chitauro joutui väärinkäytöksiin viittaavien epäilyjen vuoksi lykkäämään korvausten maksua. Asiasta on vaadittu puolueetonta tutkimusta.
"Asiaan liittyy hyvin rumia piirteitä ja se pitää selvittää mahdollisimman nopeasti. Jos syytöksissä on perää, edessä on suuria vaikeuksia", Zimbabwen yliopistossa valtio-oppia opettava Solomon Nkiwane ennustaa.
Hänen mukaansa vallanpitäjät – niin valkoiset Ian Smithin valtakaudella kuin nykyiset mustat johtajatkin – ovat aina pitäneet zimbabwelaisten tukea itsestään selvyytenä. "Mutta joskus kansa menettää kärsivällisyytensä. Vaikka zimbabwelaiset ovat lojaaleja, kärsivällisiä ja tottelevaisia, se ei merkitse etteikö heidänkin mittansa tulisi lopulta täyteen", Nkiwane jatkaa.
Lehtitietojen mukaan monille korkeassa asemassa oleville zimbabwelaisille on maksettu valtavia korvauksia vammoista, jotka he väittävät saaneensa sodan aikana.
"On naurettavaa, että täysin terveiltä näyttävät ja toimintakykyiset ministerit on yhtäkkiä todettu 50- tai lähes sataprosenttisiksi invalideiksi", kuittaa oikeustieteen professori Welshman Ncube.
Namibiassa tilanne on vielä kireämpi kuin Zimbabwessa. Maan puolustusministeri Philemon Malima syytti äskettäin eteläafrikkalaista palkkasoturifirmaa Executive Outcomesia, että se kouluttaa turhautuneita namibialaisia sotaveteraaneja Sierra Leonessa.
Executive Outcomesin sanotaan toimivan yhteistyössä Hans Dreyerin kanssa, joka johti Etelä-Afrikan pahamaineisia Koevoet- joukkoja itsenäisyydestään taistelleessa Namibiassa.
Joukko Koevoetin ja toisen hajotetun sissitoiminnan vastaisen yksikön (SWATF) jäseniä lähetti huhtikuussa avoimen uhkauskirjeen Namibian presidentille Sam Nujomalle.
The Namibian -lehden mukaan 2. huhtikuuta päivätty kirje antoi Nujomalle kymmenen päivää aikaa maksaa luvatut korvaukset tai tulossa olisi itsemurhaiskuja ja pommeja.
"Jos unohdatte meidät liian pitkäksi aikaa, ryhdymme terroristeiksi ja lopetamme rauhan ja vakaat olot… Emme uhkaile ketään, mutta annamme teidän valita sodan ja rauhan välillä", kirjeessä sanottiin.
Namibian pääministeri Hage Geingob vastasi kirjeeseen yhtä kovin sanoin: "Emme jää katsomaan sivusta, jos joku aikoo vaarantaa rauhan. Joidenkin mielestä rauha on pitkästyttävää ja he haluavat tuhota sen, mitä on saatu rakennetuksi."
Myös Etelä-Afrikassa on väestöryhmä, joka kokee jääneensä kehityksestä syrjään: entiset maanpakolaiset, jotka eivät kotiin palattuaan ole löytäneet työtä ja tai kyenneet sopeutumaan uusiin oloihin. He perustivat tänä vuonna Maanpaosta palanneiden yhdistyksen (REA).
Arviolta 200 000 Afrikan kansalliskongressin ANC:n jäsentä pakeni Etelä-Afrikasta rotusorron vuosina, mutta läheskään kaikki eivät ole palanneet. Ne jotka palasivat, ovat alkaneet tajuta, että ei kannatta odottaa apua hallitukselta vaan on paras ryhtyä auttamaan itse itseään, sanoo Papi Moloto REA:sta.
"Etelä-Afrikassa tilanne ei ole niin paha kuin naapurimaissa, etenkin Zimbabwessa, mutta täälläkään kaikilla paluumuuttajilla ei ole hyvä olla. Jotkut lähtivät maasta lapsena, ja heidän on vaikea sopeutua muuttuneisiin oloihin. Toisilta puuttuu koulutusta, eikä heille löydy työtä", Moloto kertoo.
Etelä-Afrikan valtio ei ole ryhtynyt erityistoimiin palaajien auttamiseksi, mutta vuosikymmenen alussa kirkot ja kansalaisjärjestöt jakoivat heille tukea reilut 10 000 markkaa henkeä kohti.
Etelä-Afrikan hallitus valmistelee kuitenkin parhaillaan eläkejärjestelyä ikääntyneille entisille sotilaille. (Inter Press Service)
