Lontoo,, 18.12.96 (IPS) – Joulukatujen ruuhkassa tungeksivia brittejä yritetään havahduttaa huomaamaan, että lahjojen antamiseen voi liittyä synkkä kääntöpuoli. Työolot esimerkiksi lelutehtaissa eri puolilla Aasiaa ovat usein kauhistuttavan huonot, joten kuluttajia kehotetaan boikotoimaan tiettyjen pahamaineisten valmistajien tuotteita.
World Development Movement -niminen kansalaisjärjestö (WDM) väittää, että aasialaiset leikkikalutehtaat vaarantavat paikoitellen työntekijöidensä hengen tyydyttääkseen länsimaisten joulumarkkinoiden kysynnän.
WDM aloitti kampanjansa jo kesäkuussa 1995 yhteistyössä ammattiliittojen neuvoston (TUC) ja katolisen kehitysapujärjestön kanssa. Kampanjan taustalla on kaksi vuotta aiemmin Thaimaassa Kaderin lelutehtaassa sattunut tulipalo. Siinä kuoli 188 ihmistä, jotka työskentelivät tehtaassa lukkojen takana.
"Ihmisiä pakotetaan tekemään 24 tunnin työvuoroa, kunnes nääntymys ajaa heidät sairaslomalle. Siitä hyvästä työnantaja määrää heille sakkoja", kertoo WDM:n kampanjan vetäjä Aditi Sharma. Hänen mukaansa aasialaiset lelutehtaat valmistavat kolme neljäsosaa Britanniassa ostetuista leluista.
Brittien lasketaan käyttävän leluihin joulukuussa 800 miljoonaa puntaa (noin kuusi miljardia markkaa). WDM:n mielestä se antaa kuluttajille hyvän aseen painostaa valmistajia, jotta nämä loisivat työntekijöilleen turvalliset ja terveelliset työolot. Järjestö kehottaa ostajia vaatimaan kaupoista "ihmisystävällisiä" leikkikaluja.
WDM:n mukaan monet aasialaiset tehtaat unohtavat työntekijöiden oikeudet voidakseen tarjota mahdollisimman kilpailukykyisiä hintoja eurooppalaisille ja yhdysvaltalaisille lelualan jättiyhtiöille, jotka hallitsevat markkinoita.
Macaossa sijaitsevan lelutehtaan naistyöntekijä kertoi ulkopuolisille tutkijoille, että hän ei ollut nähnyt päivänvaloa kahteen kuukauteen, koska hän teki koko ajan pakollisia ylitöitä.
Toisten tehtaiden työntekijät uurastivat työvuoronsa lukittuina tehdasparakkeihin, joissa on kalterit ikkunoissa. Tulipalon sattuessa heillä ei ole mitään mahdollisuuksia päästä ulos rakennuksesta. Joissakin tehtaissa työntekijän palkasta vähennetään jopa vessassa käyntiin kuluvan ajan korvaus, ja työläiset suljetaan yöksi ahtaisiin makuusaleihin.
Thaimaalaisessa lelutehtaassa työnantaja epää työläisiltä oikeudet lomaan sekä äitiys- ja sairauspäivärahaan sanomalla heidät irti 119. työpäivänä. Lain mukaan mainitut edut alkavat juosta 120 työpäivän jälkeen. Työläiset pestataan aina saman tien uudelleen uusina työntekijöinä.
Eräässä kiinalaistehtaassa 17-vuotias tyttö ansaitsee hieman yli punnan (7,6 markkaa) päivässä. Työpäivä on keskimäärin 11- tuntinen, ja niitä tehdään viikossa seitsemän. Kiinalaisen lelutehtaan työntekijän pitäisi työskennellä liki kolme kuukautta ansaitakseen 550 markkaa, jotka brittiläinen perhe käyttää keskimäärin yhden lapsen joululahjoihin, Sharma havainnollistaa.
Brittiläiset lelujen maahantuojat ja jälleenmyyjät hyväksyivät tammikuussa leikkikalujen valmistusta koskevat turvallisuussäännöt. WDM:n mukana tilanne ei ole silti muuttunut. Aasialaiset työläiset kärsivät yhä myrkyllisten muovien ja liimojen aiheuttamista haitoista, jotka ulottuvat päänsärystä ihottumiin ja hermostovaivoihin.
"Mitään merkittäviä muutoksia ei ole havaittavissa edes niissä yrityksissä, jotka sanovat noudattavansa määräyksiä, sillä valvonta on puutteellista", sanoo Chan Kai Wai. Hän edustaa Hongkongin kristillistä teollisuuskomiteaa, joka on WDM:n yhteistyökumppani lelukampanjassa.
Brittiläinen lelu- ja harrasteyhdistys (BHTA) on leikkikaluteollisuuden etujärjestö, johon kuuluvat yritykset vastaavat 90 prosentista Britannian lelukaupasta. BHTA hyväksyi alan turvallisuusmääräykset yleisen mielipiteen painostuksesta.
Säännöissä kielletään alaikäisen työvoiman käyttö ja vaaditaan tehtaisiin asianmukaista paloturvallisuutta ja ilmanvaihtoa, työaikakattoa, hygieniavalistusta, paikallisten lakien noudattamista ja avointa asennetta työntekijöiden oikeuteen puhua puolestaan. Kansainvälinen leluteollisuuden neuvosto hyväksyi kesäkuussa lievennetyn version sopimuksesta.
"Vuosi sopimuksen jälkeen lelujen valmistajat ja kauppiaat eivät osoita mitään merkkejä sen toteuttamisesta. He luulevat, että meille riittää pelkkä paperinpala. Koko asia jää kuitenkin mainostempuksi, elleivät he hyväksy työolojen riippumatonta valvontaa", Sharma vakuuttaa.
Hän muistuttaa, että brittiyhtiöt ovat asettaneet minimivaatimustason lelujen laadulle, jotta ne olisivat turvallisia lapsille. Onko liikaa vaadittu edellyttää lisäksi, että tehtaat ovat turvallisia työntekijöille, hän kysyy.
Kampanjaan inhimillisten lelujen puolesta osallistuvat myös hongkongilainen Asia Monitor Resource Centre ja Hong Kong Toy Coalition, jolla on toimintaryhmiä eri puolilla Aasiaa, sekä Thaimaan ammatillinen tiedotus- ja koulutuskeskus.
Leikkikalujen valmistajat torjuvat WDM:n tiedot. "Kumoamme väitteet, joiden mukaan huomattava osa leluista tehdään äärimmäisen vaarallisissa olosuhteissa", BTHA:n pääjohtaja David Hawtin sanoo.
Hänen mukaansa kampanjan takana ovat Hongkongin ammattiliitot, joiden valta on kutistunut, kun lelutehtaat ovat siirtyneet Kiinaan halvan työvoiman perässä. "Leluja tekemällä työläiset ansaitsevat kuukaudessa enemmän kuin vuodessa maatilalla", hän vakuuttaa.
BTHA ylpeilee asettaneensa kolmijäsenisen valituskomitean Euroopassa. Työläisten, jotka haluavat kääntyä sen puoleen, pitäisi kuitenkin ensinnä tietää uusista säännöistä, osata tehdä valitus ja olla kyllin rohkeita valittaakseen irtisanomisen uhalla, WDM huomauttaa.
Suuri brittiläinen kehitysapujärjestö Oxfam haluaa, että vapautuvan kansainvälisen kaupan sääntöihin sisällytetään niin sanottu sosiaaliklausuuli, joka suojelee työntekijöiden perusoikeuksia.
Perusoikeuksiin kuuluvat kansainvälisen työjärjestön ILO:n määrittelemät asiat, kuten oikeus järjestäytyä ja osallistua ryhmänä työehtoneuvotteluihin sekä vapaus syrjinnästä ja pakkotyöstä.
"Oxfam tiedostaa joidenkin kehitysmaiden hallitusten huolen siitä, että sosiaalisia tai ympäristöön liittyviä kauppasääntöjä voidaan käyttää protektionismin välikappaleena", sanoo järjestön edustaja Michelle Stratford.
"Sosiaaliklausuulissa ei kuitenkaan olisi kyse siitä, että rangaistaan alhaisen palkkatason maita tai pakotetaan niiden palkkataso niin ylös, että ne menettävät kilpailuetunsa. Kyse on siitä, että annetaan työläisille oikeus neuvotella sellaisista palkoista ja työehdoista kuin he näkevät tarpeelliseksi." (Inter Press Service)
