Mumbai,, 06.11.96 (IPS) – Ulkomaisten tv-sarjojen solakat naiset ja lihaksikkaat miehet ovat tehneet vaikutuksen intialaisiin. Kilojen karistaminen on nyt "in" Intian vauraiden kaupunkilaisten parissa. Samalla läskistä on tullut hyvä bisnes monenmoisille laihdutusklubeille ja terveysklinikoille.
Madhukar Talwalkar omistaa kymmenen terveysklubin ketjun Mumbaissa (entinen Bombay). Hän kertoo, että klubeilla on nyt noin 30 000 jäsentä, ja lukemattomat muut jonottavat sisäänpääsyä.
"Kolmen vuoden kuluttua luku on aivan toista luokkaa. Kaikki haluavat näyttää hyvältä, olla voimakkaita ja lihaksikkaita", Talwalkar selostaa kuulostaen televisiomainokselta.
Maksamalla huikeat 8 500 rupiaa (noin 1 150 markkaa) vuodessa asiakkaat saavat oikeuden käyttää klubin kuntosalia ja saunaa. Hinta ylittää intialaisen yliopisto-opettajan kuukausipalkan.
Painonpudotusohjelmien taksat vaihtelevat: Jos haluaa päästä eroon viidestä kilosta, hinta on 2 500 rupiaa (320 markkaa) kuussa. Kahdeksan kuukauden rasvaton dieetti lupaa 30 kilon pudotuksen painoon ja maksaa 11 500 rupiaa (1 500 markkaa).
Klubien asiakkaat ovat enimmäkseen joutilaita rikkaita tai nuoria, joilla ei ole muuta mielessä kuin hyvä naimakauppa. Nämä ryhmät muodostavat kolmisen prosenttia Intian 900-miljoonaisesta väestöstä.
Mumbain Juhun asuinalueella asunnot maksavat saman verran kuin New Yorkissa tai Tokiossa, ja asukkaat valittavat, että kuntosalit ovat liian täynnä. Muuan runsasmuotoinen nainen tunnustaa olevansa masentunut, sillä hän treenaa liki 1,5 tuntia joka päivä ilman näkyviä tuloksia.
Lasiseinäisen kuntosalin sisäpuolella ylipainoiset lukiolaistytöt ja tuhdit naiset jumppaavat Lontoosta tai Singaporesta ostetuissa trikoissa laitteilla, joiden on määrä tehdä heistä litteävatsaisia ja sorjasäärisiä kuin intialainen supermalli Madhu Sapre.
"Emme voi juurikaan palvella työssäkäyviä naisia, vaikka kysyntää olisi kauheasti, sillä meidän aukioloaikamme menevät päällekkäin työpäivän kanssa", pahoittelee Tawalkar.
"Ihmiset tulevat tänne sanoen, että he haluavat pudottaa painoaan hinnalla millä hyvänsä", hän jatkaa. Laihduttajien apuna on joukoittain lääkäreitä, dieettineuvojia ja muita avustajia, mutta silti 40 prosenttia terveysklubien asiakkaista jättää kuurinsa kesken. Tawalkaria se ei suuremmin huolestuta, sillä hänen liikevaihtonsa nousee yli yhdeksän miljoonan markan vuodessa.
Intian laihdutusteollisuus tarjoaa kaikkea mahdollista pikakuureista akupunktioon ja merileväterapiaan. Tarjolla on myös kasvojenkohotusta, rasvaimua ja lihasten sähkökäsittelyä, jonka sanotaan polttavan jopa 500 kaloria puolessa tunnissa.
On myös ihmeenomaisia kammioita, joissa painoa voi pudottaa ilman ruokavaliota tai jumppaamista. Toiset turvautuvat yhä kirurgin veitseen parantaakseen ulkonäköään. Plastiikkakirurgit tekevät kosmeettisia leikkauksia yli 30 miljoonan markan edestä vuodessa.
Liikalihavuuteen ja dieetteihin erikoistunut konsultti Anjali Mukerjee kertoo, että hänen asiakkaansa ovat enimmäkseen teinityttöjä, malleja, tv-esiintyjiä ja muita kauneudestaan huolta kantavia. "Tuloksemme ovat ilmiömäisiä ja taattuja", hän vakuuttaa.
Mukerjee myöntää, että nykyajan kauneusihanteet aiheuttavat myös ongelmia. "Teini-ikäiset eivät halua enää syödä. Anoreksia yleistyy… Useimmat mallit ovat nälkäänäkeviä ja alipainoisia, kiitos kansainvälisten esikuvien."
Pitkäsäärinen 18-vuotias Ujjwala Raut voitti Intian tämänvuotisen kauneuskilpailun. Lehtien mukaan Rautia suretti luopuminen suklaasta ja jäätelöstä, mutta edellisvuotinen voittaja oli opastanut häntä olemaan niin laiha kuin mahdollista.
Yletön ulkonäöstä huolehtiminen on kuitenkin Intiassa toistaiseksi kaupunkeihin keskittynyt ilmiö. Ja sielläkin miljoonilla työtätekevillä naisilla on aivan liikaa muita huolia, jotta he ehtisivät surra fyysisiä puutteitaan.
"Harvalla naisella tässä maassa on aikaa uhrata ajatustakaan vyötärönmitalleen. Naisten valtaenemmistölle päivittäinen taistelu hengissä pysymisestä ja perheen ruokkimisesta on etusijalla", huomauttaa eräs kansalaisjärjestöaktivisti. (Inter Press Service)
