Colombo,, 16.10.96 (IPS) – Matkapuhelimesta voi olla hyötyä muillekin kuin siistien sisätöiden tekijöille. Tämän ovat huomanneet monet kalastajat, riksakuskit ja muut pienyrittäjät eteläaasialaisessa Sri Lankan saarivaltiossa.
Sri Lankan pääkaupungin Colombon keskustan sivukujalle on pysäköity jono autoriksoja eli moottoroituja kolmipyöräisiä takseja. Kuljettajat seisoskelevat kadulla tarinoiden ja tappaen aikaa, kunnes terävä merkkiääni keskeyttää jutustelun.
Yksi kuskeista tarttuu kännykkään ja sanoo muutaman sanan. Sitten hän katkaisee yhteyden, ojentaa puhelimen jonossa seuraavalle, käynnistää ajopelinsä ja lähtee noutamaan asiakastaan.
Eräs jonoon jääneistä riksamiehistä, Nandana Sumathipala, kertoo, että kuskit keräsivät yhteisvoimin kokoon 9 000 rupiaa (noin 730 markkaa) ja ostivat kimppakännykän.
"Soittoon vastaa kulloinkin ensimmäisenä jonossa oleva. Nyt me pystymme toimimaan ulataksien tapaan, vaikka meidän kyytimme on paljon halvempaa" hän selittää.
Sri Lanka kärsii monien muiden kehitysmaiden tavoin ankarasta puhelinpulasta. Maassa on 18 miljoonaa asukasta ja vain 200 000 normaalia puhelinta eli yksi puhelin 90 asukasta kohden.
Sri Lanka tosin pärjää vertailussa hyvin suurelle naapurimaalleen Intialle, jossa puhelimia on vain yksi 400 asukasta kohti. Kaakkois- ja Itä-Aasiassa tilanne on kuitenkin toinen: Filippiineillä puhelimia on yksi 43 asukasta kohden, Kiinassa suhdeluku 1:26, Thaimaassa 1:17 ja Malesiassa 1:6. Hongkongissa jokaista kolmea asukasta kohti on kaksi puhelinta.
Sri Lankan yritysmaailmassa elettiin 1980-luvun lopulla nousukautta, jota maan hallitus päätti vauhdittaa antamalla 1989 toimiluvan maan ensimmäiselle matkapuhelinyritykselle Celltelille. Se on paikallisten yrittäjien ja luxemburgilaisen kännykkäjätin Millicom International Cellular -yhtymän yhteisyritys.
Nykyisin Sri Lankassa toimii neljä matkapuhelinalan yritystä, jotka kaikki ovat osin ulkomaisessa omistuksessa, ja kännyköitä on myyty 50 000. Aluksi matkapuhelin maksoi 100 000 rupiaa (9 200 markkaa), joten siihen ei ollut varaa kuin suurten yritysten johtajilla. Korkea hinta johtui valtion kännyköille asettamasta 80 prosentin tuontiverosta. Vero poistettiin kokonaan 1993, mutta palautettiin vuotta myöhemmin 30 prosentin suuruisena.
Asiantuntijoiden mukaan kilpailu Sri Lankan kännykkämarkkinoilla on rajua, eivätkä markkinat ole tarpeeksi suuret neljälle yritykselle. Toistaiseksi kaikki alan yritykset ovat kuitenkin kasvaneet.
Australialaisen OTC:n omistaman Mobitelin tulot kasvoivat 1995 edellisvuodesta 250 prosenttia, kertoo OTC:n toimitusjohtaja Vijay Watson. Hänen mukaansa Mobitelin markkinat ovat pääasiassa Sri Lankan pääkaupungin ulkopuolella, mistä myös löytyy monenlaista yritystoimintaa.
Esimerkiksi sopii kalastaja Alfred Anthony, joka seilaa troolarillaan 3-4 kertaa viikossa Negombon rannikolla 30 kilometriä Colombosta pohjoiseen.
"Jotkut isot asiakkaat pitävät kännykkääni hyödyllisenä. Voin soittaa heille mereltä ja kertoa, mikä on päivän saalis. He tekevät tilauksensa saman tien puhelimessa. Olen myynyt saaliini jo ennen kuin ehdin maihin", Anthony kertoo.
Ratnapuralainen jalokivikauppias Sunil Rajapakse kehuu myyntinsä kaksinkertaistuneen sen jälkeen kun hän hankki kännykän muutama kuukausi sitten. "Tällä alalla vallitsee kova kilpailu, sillä monet ostajat haluavat samoja jalokiviä. Nyt minulle voidaan soittaa kaivoksista ja ehdin paikalle ensimmäisenä." (Inter Press Service)
