Tokio,, 1.10.96 (IPS) – Tuskin mikään olisi saanut japanilaisia tajuamaan selvemmin maansa sosiaaliturvan olevan kriisissä kuin aiemmin tänä vuonna kuultu uutinen 77-vuotiaasta äidistä ja tämän vammaisesta pojasta, jotka löydettiin kuolleina tokiolaisesta kodistaan. Molemmat olivat kuolleet nälkään.
Ylpeys ja omanarvontunto olivat estäneet perhettä hakemasta yhteiskunnan apua, jonka saamisen tiedetään edellyttävän nöyryyttävää asioimista tunteettomien byrokraattien kanssa.
Japanilaisten kokemaa sokkia voimisti tieto siitä, että Tokiossa on kahdeksan viime vuoden aikana kuollut nälkään 122 ihmistä, joista useimmat vanhuksia. Menehtyneistä vain 29 oli kaduilla eläviä kodittomia.
Sosiaaliturva tuskin nousee pääaiheeksi Japanin lokakuisissa vaaleissa, vaikka ainakin yksi puolue ratsastaa tällä teemalla. Se on uudelleen henkiinherätetty demokraattinen puolue, jota johtaa Naoto Kan. Hän vaatii, että japanilaisten alikehittynyttä sosiaaliturvaa on parannettava ja alan byrokratiaa karsittava.
Japanissa on sukupolvien ajan nojattu "japanilaistyyliseen sosiaaliturvajärjestelmään", joka on huolehtinut vanhuksista, vauvoista, vammaisista ja työttömistä perheen ja yhteisön perinteisellä tuella.
Systeemi toimi entisaikaan verrattain hyvin, ja mikä tärkeintä, se vähensi yhteiskunnan sosiaalimenoja jättämällä suurimman osan hoitotyöstä perheiden kontolle.
Sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien jäsenet ovat kuitenkin Japanissakin kasvaneet enimmäkseen kaupungeissa ja katkoneet siteensä synnyinseutuunsa. Heillä ei ole aikaa eikä rahaa huolehtia vanhemmistaan ja isovanhemmistaan. Usein myös tunnesiteet ovat löystyneet.
Mela Tachikawa on Japaniin avioitunut singaporelainen nainen, joka työskentelee vapaaehtoisena erään Tokion lähiön lastentarhassa. "Japanilaistyylinen sosiaaliturva luo yksinäisten ihmisten yhteiskunnan, jopa silloinkin, kun he elävät perheensä parissa."
"He tuntevat olevansa liiaksi omaistensa jaloissa ja yrittävät viettää mahdollisimman paljon aikaa poissa kotoa. Moni tekee itsemurhan, jotta ei olisi enää sukulaistensa taakkana. Japanin hallituksen pitäisi tajuta, miten turvattomaksi ja epärealistiseksi perhekeskeinen turvaverkko on muuttunut", Tachikawa pohtii.
Japanin terveys- ja sosiaaliministeriö julkisti 1994 visionsa 21. vuosisadan sosiaaliturvasta pyrkien vastaamaan sellaisiin haasteisiin kuin syntyvyyden väheneminen ja väestön vanheneminen.
Vuoden 1920 jälkeen Japanissa on alle 15-vuotiaiden osuus väestöstä kutistunut 20 prosenttia, kun 15-65 -vuotiaiden osuus on kasvanut 11 prosenttia ja yli 65-vuotiaiden 10 prosenttia.
Saarivaltiossa tehtiin tänä vuonna ennätys: yli 100- vuotiaiden japanilaisten määrä ylitti ensi kertaa 7 000 rajan. Heidän määränsä arvioidaan nousevan 11 000:een vuoteen 2025 mennessä.
Japanin viranomaiset ovat tulevaisuuden pohdinnoissaan tulleet siihen tulokseen, että näinkään vauras maa ei selviä sosiaaliturvan rahoituksesta ilman, että perheet kantavat edelleen osan taakasta.
Tokion terveystutkimusinstituutin asiantuntijat ovat sitä mieltä, että hallituksen on pakko joko korottaa veroja tai leikata budjetin sosiaalimenoja.
Japanin eläke-, sairausvakuutus- ja muut sosiaalimenot nousivat ennätykselliseen 60 biljoonaan jeniin (2,4 biljoonaa markkaa) budjettivuonna 1994, mikä vastasi 16,2 prosenttia kansantulosta.
Terveysministeriö laskee, että vuonna 2025 Japanin sosiaalimenot yltävät 375 biljoonaan jeniin (15 biljoonaa markkaa).
Kirjoittamattomien lakien mukaan vanhuksista huolehtiminen on edelleen kuitenkin enemmän perheen kuin yhteiskunnan velvollisuus. Eläkkeelle pyrkivien varallisuus syynätään tarkoin, ja heidän mahdollisuutensa saada valtion eläkettä heikkenevät, jos he omistavat auton, ilmastointilaitteet tai pesukoneen tai saavat apua muualta.
"Järjestelmä rahoitetaan veronmaksajien rahoilla, siksi olemme niin tiukkoja", tokiolainen sosiaalityöntekijä Yoko Sakamoto selittää.
Moni kuitenkin myöntää, että jotakin on pielessä, jos vanhuksia alkaa nääntyä nälkään. Vapaaehtoisena päiväkodissa työskentelevä Kentaro Katayma sanoo sen johtuvan alkeellisesta sosiaaliturvajärjestelmästä, byrokratiasta ja viranomaisten vihamielisyydestä.
Lisäksi japanilaisiin on juurtunut syvään tietty ylpeys ja itseriittoisuus, jotka estävät avun tarvitsijoita pyytämästä sitä.
Katayaman mukaan uudistamista on kuitenkin myös lainsäädännössä, joka kieltää esimerkiksi yksinäiseltä äidiltä yhteiskunnan tuen, jos tällä on vanhemmat, jotka voivat auttaa. Vanhuksella ei taas ole asiaa sosiaaliluukulle, jos hänellä on käytössään yli 35 neliötä asuinpinta-alaa tai asunnossa on ilmastointilaitteet. (Inter Press Service)
