Laredo, Teksas, 02.08.96 (IPS) – Haluatko Valiumia? Unitabletteja? Laihdutuslääkkeitä?
Rio Bravo -joen eteläpuolella Meksikossa voi ostaa lääkkeitä halvalla. Yhdysvaltojen puolella samoista tuotteista on maksettava moninkertainen hinta.
Lääkealalla tunnettujen merkkituotteiden hämmentävän suuret hintaerot eivät ole epätavallisia. Se kuuluu keinoihin, joilla monikansalliset valmistajat tekevät kuluttajien kustannuksella miljardivoittoja.
Luis, joka hankkii rahaa opastamalla Nueva Laredossa Yhdysvaltojen puolelta tulleita turisteja, istuu rajanylityspaikan lähellä hevosrattaillaan ja huutelee tarjouksiaan: "Haluatko Valiumia? Prozacia? Laihdutuslääkkeitä? Nuoria tyttöjä?"
Asiakas löytyy pian ja katoaa Luisin kärrykyydillä kaupungille. Meksikolainen palaa puolen tunnin kuluttua, mutta hän ei paljasta, minne on vienyt turistin.
"Useimmat asiakkaani, ehkä 80 prosenttia heistä, haluaa ostaa lääkkeitä", Luis kertoo ennen kuin ehdin edes kysyä.
"Mitä sinulle saisi olla?"
Pienen suostuttelun jälkeen Luis on valmis esittelemään rajan lähikortteleissa sijaitsevia lääkekauppoja, joissa myydään tunnettuja masennus- ja stressilääkkeitä paljon halvemmalla kuin Rio Bravon pohjoisrannalla Teksasin Laredossa.
Jorge Mendozan apteekissa kymmenen milligramman Valium- tabletti maksaa peson (noin 60 penniä) 90 tablettia sisältävässä pullossa. Toisessa apteekissa, El Puentessa, hinta on hieman korkeampi, mutta Luis sanoo tietävänsä kaupan, jossa tabletti maksaa reilusti alle peson.
Yhdysvaltojen puolella laredolaisessa supermarketissa samanlaisen Valium-pullon hinta on yhdeksänkertainen. Rajan kahdella puolella myytävissä tableteissa ei ole eroa, mutta pienituloisille meksikolaisille myydään halvalla, jotta menekki pysyisi hyvänä.
Toisen merkkituotteen, Prozacin, hintaero on vähän yli kaksinkertainen.
"Eli Lilly (Prozacin valmistaja) pitää korkeampaa hintaa Yhdysvalloissa, koska Prozacille riittää siellä silti ostajia. Hinnanero ei johdu valmistuskustannusten erosta vaan voiton maksimoinnista", syyttää lääketeollisuuden hinnoittelupolitiikkaa vastaan kamppailevan washingtonilaisen järjestön TAP:n edustaja Jamie Love.
Huhtikuussa Eli Lilly nosti Indianan osavaltiossa oikeusjutun newyorkilaista Barr Laboratories -yritystä vastaan. Eli Lilly yrittää näin estää Barria valmistamasta ja markkinoimasta Prozacin korviketta halvalla vuoden 2001 jälkeen, jolloin Prozacin patenttisuoja päättyy.
Eli Lillyllä on ollut lääkkeeseen yksinoikeus 14 vuotta, ja se myy Prozacia vuosittain lähes kymmenen miljardin markan arvosta. Se on melkein kolmasosa yrityksen myyntituloista.
"Prozacia suojeleva patentti ja siihen perustuva monopolihinta kohtelevat epäreilusti amerikkalaisia kuluttajia", sanoo Barrin toimitusjohtaja Bruce Downey.
"Ilman patenttisuojaa harva – ehkä ei yksikään – yritys pystyisi rahoittamaan yli kymmenen vuotta kestävää ja yli kaksi miljardia markkaa maksavaa tutkimusta, joka tarvitaan uuden lääkkeen kehittämiseen", Eli Lillyn tutkimustyöstä vastaava apulaisjohtaja August Watanabe puolustautuu.
Barrin lakimiehen Paul Bisaron mielestä 17 vuoden yksinoikeus on ruhtinaallinen palkkio runsaan miljardin markan sijoituksesta.
Eli Lillyn Prozac-patentti Kanadassa päättyi maaliskuussa, mutta viranomaiset ovat jatkaneet Prozacin suojaa kieltämällä tilapäisesti sitä korvaavien valmisteiden myynnin. Prozacin patentti Saksassa päättyy tämän vuoden lopulla ja muissa Euroopan maissa ensi vuosikymmenen vaihteessa. Kilpailevat tuotteet saattavat silloin kaventaa Prozacin markkinaosuutta.
TAP-järjestön Jamie Love korostaa, että uusien lääkkeiden kehitystyötä ja terveydenhoitoalan tutkimusta tuetaan merkittävästi julkisin varoin. Hän arvioi valtion rahoitusosuudeksi 42 prosenttia.
TAP:n selvityksen mukaan liittovaltio maksoi lähes kokonaan vuosina 1955-92 virallistettujen 37 syöpälääkkeen kehitystyön. Käyvän esimerkin tarjoaa neljä vuotta sitten hyväksytty rintasyöpälääke Taxol, jonka yksinmyyntioikeus on myönnetty Bristol-Myers Squibbille. TAP arvioi, että markkinoilla lähes 50 000 markan arvoiseksi hinnoitellun lääkekuurin tuotantokustannukset ovat alle 2 500 markkaa.
Taxolin kehitystyö kesti yli 30 vuotta ja maksoi noin 160 miljoonaa markkaa, ilmenee Kansallisen syöpäinstituutin NCI:n selvityksestä. Koko summa oli peräisin liittohallituksen kassasta.
Bristol-Myers Squibb voitti Taxolin yksinmyyntioikeuden 1989. Tarjouskilpailuun otti osaa kolme muutakin yritystä. TAP:ssa arvellaan, että Bristol-Myers Squibbia auttoi menestykseen se, että yritys oli vähää aiemmin palkannut työntekijäkseen NCI:tä palvelleen ja Taxol-ohjelmaan perehtyneen henkilön.
Samanaikaisesti, kun monikansalliset yhtiöt jatkavat kamppailuaan uusien lääkkeiden valmistusoikeuksista, Yhdysvaltojen kansalaiset käyvät halukkaasti ostosmatkoilla Rio Bravo -joen etelärannan apteekeissa Meksikossa. Näin he välttyvät kotimaassaan harjoitetulta hintahuiputukselta. (Inter Press Service)
