Lahore, 30.07.96 (IPS) – Maatyöläisten pitäminen velkaorjuudessa kiellettiin Pakistanissa 1992, mutta käytännössä orjuuden kahleet ovat kirvonneet hyvin harvoilta. Vuosisatainen perinne voi yhä hyvin esimerkiksi Sindin maakunnassa, jossa sekä poliittista että taloudellista valtaa pitävät harvalukuiset suurmaanomistajat.
Laki on innostanut eräitä kansalaisjärjestöjä ponnistelemaan velkaorjien vapauttamisen puolesta, mutta monissa tapauksissa vapaus on tuonut ihmisille uusia ongelmia. Minne voi mennä ja mitä voi tehdä ihminen, joka on koko ikänsä ollut kaikessa riippuvainen maanomistajasta? Järjestöt eivät ole kyenneet tarjoamaan vapautetuille uusia työpaikkoja ja elinmahdollisuuksia.
Maanomistajat ovat puolestaan raivoissaan siitä, että he ovat vaarassa menettää halvan työvoimansa, ja hyökkäävät kaikin keinoin kansalaisjärjestöjä vastaan. Miksi tuhota järjestelmä, joka on toiminut niin hyvin vuosisatojen ajan, tilanherrat ihmettelevät.
Järjestöjen mukaan kyse on törkeästä riistosta: kokonaiset perheet pakotetaan elämään yhden huoneen rontankolossa surkealla ravinnolla. Lapset ovat aliravittuja, he eivät pääse kouluun eikä heille järjestetä minkäänlaista terveydenhoitoa.
Velkaorjien palkka maksetaan viljassa, joten he joutuvat lainaamaan esimerkiksi häihin tai hautajaisiin tarvitsemansa rahat isännältä. Nämä suurentelevat velkasummia ja määräävät niille huimia korkoja niin, että lukutaidottomat talonpojat pysyvät ikeessä sukupolvesta toiseen. (Inter Press Service)
