Manila, 12.02.96 (IPS) – Keskiamerikkalainen Belize perii jokaiselta ulkomaiselta turistilta runsaan 40 markan ympäristömaksun. Eteläisessä Afrikassa Namibia harkitsee samanlaista maksua.
Etelä-Aasiassa sijaitsevalla Bhutanin kuningaskunnalla on rahasto, jolla se rahoittaa rehevien metsiensä ja villieläinten suojelua. Keski-Amerikassa Costa Rica on nostanut ulkomaalaisten pääsymaksun upeille luonnonsuojelualueilleen kymmenkertaiseksi. Se on kahdeksankertaistanut valtion suojelualueilta saamat tulot.
Papua-Uusi-Guinea suunnittelee ympäristömaksua kaivosyhtiöille.
Kehitysmaat ovat heränneet kartuttamaan ympäristönhoidon varojaan omatoimisesti, mutta tähän mennessä keksityt keinot eivät tuota läheskään riittävästi.
Rio de Janeiron ympäristökokouksessa arvioitiin 1992, että rikkaan pohjoisen pallonpuoliskon tulisi ohjata köyhän etelän ympäristönsuojeluun vuosittain yli 500 miljardia markkaa. Sen lisäksi kehitysmaiden itsensä pitäisi vuosittain käyttää yli 2 000 miljardia markkaa ympäristönsuojeluun, jotta ne osaltaan tyydyttäisivät maapallon kestävän kehityksen vaatimuksia.
Rahoituskuilun kurominen umpeen vaatii kokonaan uudenlaisia ratkaisuja. Moni kannattaa niin sanottua Tobinin veroa, joka perittäisiin kansainvälisestä rahaliikenteestä. Prosentin kymmenesosankin vero riittäisi tuottamaan vuosittain satoja miljardeja dollareita. (Inter Press Service)
