Lontoo,, 29.01.96 (IPS) – Sudanin itsenäistymisestä tuli vuoden alussa kuluneeksi 40 vuotta, mutta varsinkaan maan eteläosien asukkaat eivät nähneet mitään syytä osallistua hallituksen järjestämään juhlintaan.
Sudanin naapurit puolestaan ovat onnittelujen sijasta valmistelleet maan vetämistä YK:n turvallisuusneuvoston tuomittavaksi, koska se kieltäytyy luovuttamasta Egyptin presidentin murhayrityksestä epäiltyjä. Murhayritys tapahtui Etiopiassa viime kesäkuussa.
Naapureita huolestuttaa Afrikan sarvessa sijaitsevan Sudanin kiihkoislamilainen hallitus, jonka pelätään horjuttavan vakaita oloja koko alueella.
Vuonna 1956 tapahtuneen itsenäistymisensä jälkeen Sudan on kokenut vain seitsemän rauhan vuotta. Maan eteläosien asukkaille – jotka ovat luonnonuskontojen tai kristinuskon kannattajia – itsenäisyys merkitsi lähinnä vain vallanpitäjien vaihtumista. Brittien tilalle tulivat pohjoissudanilaiset muslimit.
Etelä-Sudanin hallitsijat suostuivat liittymään pohjoiseen saatuaan lupauksen, että heidän oikeuksiaan kunnioitettaisiin ja maalle laadittaisiin yhteinen perustuslaki. Monet olettivat, että maan eteläinen ja pohjoinen osa kasvaisivat vähitellen yhteen, mutta niin ei tapahtunut. Nykyisin 27 miljoonan asukkaan Sudan on jakautunut entistä jyrkemmin kahtia.
Vaikka Sudanin sota on ensisijaisesti poliittinen, uskonnosta on tullut yhä tärkeämpi ihmisiä jakava tekijä.
Pohjoisen politiikassa islamin rooli on kasvanut koko ajan. Kehitys huipentui 1989 vallankappaukseen, joka nosti valtaan Kansallisen islamilaisen rintaman. Tämä hallitus ei kaihda kansan kohtelemista kaltoin, kun se toteuttaa islamilaista valtioihannettaan. Osansa saavat sekä tois- että samanuskoiset.
Eteläsudanilaisille sota on ollut kova koettelemus. Miljoonat ovat paenneet pohjoisen kaupunkeihin, kuten pääkaupunkiin Khartumiin. Siellä he elävät hökkelislummeissa toisen luokan kansalaisina ja alttiina viranomaisten mielivallalle.
Etelä-Sudaniin jääneille sota on kuitenkin merkinnyt voimakasta kulttuurin henkiinheräämistä. Paljolti muusta maailmasta eristetty alue on ammentanut voimaa perinteistään, muun muassa kristinuskosta. Kirkkoja on nyt sadoittain alueilla, joilla niitä oli ennen sotaa vain muutamia.
Innossaan saada ystäviä ulkomailta eteläsudanilaiset ovat ottaneet avosylin vastaan kristittyjen ääriliikkeitä, kuten eteläafrikkalaisen Frontline Fellowshipin. Tuoreessa Sudania käsittelevässä tiedotteessaan järjestö ylistää keskiaikaisia ristiretkeläisiä, joiden "uskosta meillä on paljon opittavaa".
On olemassa todellinen vaara, että kristitty fundamentalismi valtaa alaa Etelä-Sudanissa tehden siitä Pohjois-Sudanin ääri-islamismin peilikuvan.
Onko Sudanilla mitään toivoa rauhasta ja järkevästä tulevaisuudesta, kun se on viettänyt jo "raamatulliset" 40 vuotta erämaassa?
Monien sudanilaisjohtajien huulilla on sana "itsemääräämisoikeus". Jos Etelä-Sudanissa järjestettäisiin kansanäänestys, useimmat asukkaat äänestäisivät varmasti oman valtion puolesta. He tietävät, ettei itsenäisyys ratkaise kaikkia ongelmia, mutta he uskovat myös, ettei ratkaisusta ole toivoakaan niin kauan kuin valta on Khartumissa.
Kaksi toisilleen vastakkaista valtiota Niilin varressa voisi kuitenkin aiheuttaa jatkuvaa alueellista jännitystä.
Tärkein tehtävä sekä Pohjos- että Etelä-Sudanissa olisikin suvaitsevaisuuden palauttaminen elämän ohjenuoraksi. Pohjoisessa demokratiaa vaativan opposition pitäisi taivuttaa islamistit suvaitsevaisuuteen, ja etelässä täytyisi välttää uuden ajan ristiretkeläisyyden valtaannousu. (Inter Press Service) * Alex de Waal kuuluu Lontoossa toimivan African Rights – ihmisoikeusjärjestön johtoon. Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
