Johannesburg,, 25.07.95 (IPS) – Tuhannet Etelä- Afrikan valkoiset viljelijät suunnittelevat muuttoa muualle Afrikkaan.
Entisaikojen buurivaellusten muisto elää voimakkaana äärivalkoisten keskuudessa: onni odottaa kauaksi kotiseudultaan uskaltautuvaa. Nyt muuton kohteina ovat Angola, Burundi, Kamerun, Kongo, Malawi, Mosambik, Norsunluurannikko, Ruanda, Tansania, Tshad ja Uganda.
Ensimmäinen muuttosopimus solmitaan lähiaikoina Etelä-Afrikan ja Mosambikin välillä, sanoo valkoista äärioikeistoa kokoavan Vapausrintaman edustaja Pete Uys. Eteläafrikkalaisille vuokrataan maata pitkäaikaisella sopimuksella Vapausrintaman aloitteesta.
Mustien nousu Etelä-Afrikan johtoon viime vuoden vapaissa vaaleissa oli liikaa monille valkoisille viljelijöille. Uuteen onnen etsintää sysää myös sateiden niukkuus 80- ja 90-luvuilla maan pohjois- ja itäosissa.
Mosambikin kaupallinen neuvos Agonia Macia vahvistaa, että valkoiset viljelijät ovat tervetulleita. Sodan runtelemassa, rutiköyhässä maassa aloitellaan paraikaa jälleenrakennustöitä.
Muuttoa suunnittelevien edustaja Dries Bruwer uskoo Mosambikista löytyvän karja- ja metsätaloudelle sekä ekoturismille sopivaa vuokramaata kahdeksan miljoonaa hehtaaria. Noin tuhannen eteläafrikkalaisen tilallisen odotetaan muuttavan Mosambikiin, jonka hallitus varoo laajentamasta mustien maatyöläisten oikeuksia.
Nelson Mandelan johtamassa Etelä-Afrikassa yli miljoonan mustan maatyöläisen asemaa aiotaan parantaa merkittävästi. Lasku osoitetaan heidän työnantajilleen, valkoisille tilanomistajille.
"Me afrikaanerit olemme pioneerikansaa. Olemme valmiita pakkaamaan laukkumme ja jättämään kotiseutumme. Tunnemme Afrikan ja kykenemme ohjaamaan maanosan kehitystä paremmin kuin ketkään muut", julistaa Vapausrintaman johtaja, kenraali Constand Viljoen.
Äärivalkoisten keskuudessa hän on kannattanut neuvottelulinjaa väkivallan sijaan. Sen vuoksi kenraali on ollut tärkeä henkilö siirryttäessä rauhanomaisesti apartheidista demokratiaan.
Viljoenin mukaan valkoisten muutto nykyaikaistaa muiden Afrikan maiden tuotantomenetelmiä ja kohentaa niiden ravinto-omavaraisuutta.
Eteläafrikkalaisen Afrikka-instituutin tutkijan Norman Aphanen mielestä on ironista ja röyhkeätä, että hollannin kielen sukuista afrikaansia puhuvat valkoiset uhoavat olevansa mustan Afrikan jälkeläisiä ja maanosan parhaita kehittäjiä.
"He vievät uusiin kotimaihinsa varmasti yllin kyllin teknistä osaamista, mutta samalla he tulevat saamaan siitä reilun taloudellisen vastineen uudismaitaan hyödyntäessään."
"Etelä-Afrikan ulkopuolella nämä viljelijät muodostavat paljon pienemmän vähemmistön kuin täällä, eivätkä he voi isotella samalla tavalla kuin Etelä-Afrikassa", Aphane ennustaa.
Etelä-Afrikassa valkoiset omistavat 65 000 tilaa. Niiden keskikoko on lähes 1 300 hehtaaria. Pääosa maasta sopii karjalle mutta ei viljelyyn. Valkoisten omaisuus peittää 80 prosenttia koko tasavallan maa- ja karjatalousmaasta.
Oppositiossa oleva, mustien yksinvaltaa ajava panafrikkalainen kongressi (PAC) vaatii maatiloille 300 hehtaarin ylärajaa. Asiantuntijat arvioivat, että lähivuosina 3 000 valkoista farmaria joutuu luopumaan tiloistaan.
Suurtilalliset arvostelevat ankarasti lakiluonnosta, jolla mustille maatyöläisille lohkaistaan maapalstoja heidän työnantajiensa tiloista ja jolla suojataan palkollisia tilanomistajien mielivallalta. Esitys hyväksyttäneen parlamentissa piakkoin.
Mustia maantarvitsijoita on arviolta kolme miljoonaa. Maaomaisuuden uudelleenjärjestelyistä vastaava ministeri Derek Hanekom ja koko hallitus ovat moneen kertaan vakuuttaneet valkoisille tilallisille, että keltään ei oteta maata väkipakolla. (Inter Press Service)
