Washington,, 16.06.95 (IPS) – Ellei suunnitelmia Haitin talouden kehittämisestä muuteta perin pohjin, saarivaltion asukkaat kituvat vastakin köyhyyden kuristusotteessa. Se vie pohjaa myös demokratialta, jota on määrä toteuttaa kesäkuun 25. päivän vaaleissa.
Presidentti Bill Clinton lähetti Yhdysvaltain sotilaita vakauttamaan Haitin poliittisia oloja, mutta hänenkin on aika huomata, että lisääntyvä turvallisuus on vain puoli voittoa. Olojen todellinen vakauttaminen ja pakolaisvirtojen pitäminen pois Yhdysvaltain rannikolta edellyttävät köyhyyden juurimista Haitista. Taloudellinen eriarvoisuus tappaa Haitissa yhtä varmasti kuin poliittinen sorto.
Clintonin hallitus on kuitenkin tyytynyt tukemaan Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston Haitille räätälöimää talouden rakennesopeutusohjelmaa. Se pitää palkat kurissa, suosii yksityistä vientituotantoa pienimuotoisen ruuan tuotannon sijasta ja pakottaa heikot paikalliset tuottajat kilpailuun tehokkaiden ulkomaisten yritysten kanssa.
Tämä sama malli ajoi Meksikon talouden tukevasti kiville. Sielläkin unohdettiin pienviljelijät ja rakennettiin vientiteollisuutta halpatyövoiman varaan. Varallisuus keskitettiin hyvin harvoihin käsiin: meksikolaisten miljardöörien luku nousi kahdesta 24:ään. Samalla köyhien palkat ja henkeä kohden laskettu kansantuote romahtivat.
Yhdysvaltain kehitysapuvirasto Usaid, Maailmanpankki ja muut avustuselimet saattavat närkästyä väitteestä, että ne eivät auta köyhiä. Pitäisihän köyhyyden lievittämisen olla yksi niiden päätehtävistä. Viime kuukausina ne ovatkin koonneet Haitille ennen näkemättömän 1,2 miljardin dollarin (yli viiden miljardin markan) apu- ja lainapaketin.
Vientivetoisen kehityksen tukeminen ei kuitenkaan aiemmin ole osoittautunut menestykseksi – ei edes köyhäinavulla pehmustettuna.
Amerikan kehityspankin tammikuinen raportti havaitsi kolme puutetta Haitin aiemmassa kehitysavussa: haitilaisten omistusosuus yrityksissä jäi olemattomaksi, taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen perusmittarit eivät osoittaneet muutosta eivätkä hankkeet rakentuneet kestävälle pohjalle.
Kansainväliset kehitysapujärjestöt, jotka pumppasivat 1980-luvulla Haitiin yli kaksi miljardia dollaria (8,6 mrd. mk) myöntävät siis epäonnistuneensa. Nyt sopiikin kysyä, mitä ne aikovat tällä kertaa tehdä toisin. Miten tukijat aikovat turvata sen, että seuraava apumiljardi, joka on määrä maksaa Haitille reilun vuoden aikana, parantaa todella maan väestön köyhän enemmistön elinoloja?
Kun korulauseet "kansalaisten osallistumisesta" jätetään omaan arvoonsa, totuus on, että haitilaisten enemmistö on suljettu pois taloudellisesta päätöksenteosta, joka vaikuttaa ratkaisevasti sen elämään.
Samaa ei voi sanoa eliitistä. Usaidin rahoittamaa Haitin nykyaikaistamis- ja kasvukomiteaa hallitsevat maan liike-elämän johtopiirit. Elimellä on virallisen neuvonantajan rooli Haitin politiikassa.
Haitin etuoikeutetut ryhmät saavat Yhdysvalloilta huomattavaa tukea, jonka turvin niiden edustajat voivat käydä Washingtonissa kertomassa tarpeistaan.
Vastaavaa vierailuohjelmaa ei ole järjestetty sille 90 prosentille haitilaisia, joka saa leipänsä pienviljelystä, käsityöläisinä tai muina pienyrittäjinä. Näille aloille suunnatut avustukset eivät ole missään suhteessa siihen, miten suuri merkitys niillä on Haitin hyvinvoinnille.
Viime vuonna valtaan palannut presidentti Jean- Bertrand Aristiden hallitus on epätoivoisessa rahapulassaan joutunut myöntymään avunantajien tahtoon.
Yhdysvaltain johtama Haitin avustuspolitiikka uhkaa tehdä kurjuudesta pysyvää ja yllyttää haitilaiset vallanpitäjiään vastaan. Se vaarantaa demokratian yhtä lailla kuin äärioikeiston joukkiot, jotka jatkavat terrori-iskujaan Haitissa.
Demokratian tukeminen, humanitaarinen apu, turvallisuuden takaaminen ja jopa yksittäiset kehitysapuhankkeet ovat kaikki hyödyllisiä. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että haitilaisten köyhä enemmistö saa edellytykset elinolojensa kohentamiseen. Sen päivittäinen taistelu leivästä jatkuu toistaiseksi muuttumattomana.
Yhdysvaltain pitäisi jälleen osoittaa rohkeutta ja lähteä tukemaan Haitissa kehitystä, jossa maan asukkaat voivat olla täysipainoisesti mukana. Sen jälkeen presidentti Clintonkin voisi mitata Haitin-politiikkansa menestyksekkyyttä ihmisten tulotason ja hyvinvoinnin paranemisella eikä ulkomaisten investointien ja vientikaupan kasvulla. (Inter Press Service) Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
