Rio de Janeiro,, 10.04.95 (IPS) – "Tavalla tai toisella maattomat ihmiset koituvat aina kiusaksi naapureilleen" sanotaan julisteessa, johon on kuvattu yksi Rio de Janeiron valtavista hökkelikylistä. Juliste liittyy Brasilian kansalaisjärjestöjen kampanjaan maauudistuksen eli "maan demokratisoimisen" puolesta.
Juliste kertoo, että Brasiliassa on 14 miljoonaa koditonta, 250 000 ihmistä asuu kaduilla ja maan kaupunkien laidoille on noussut 3 521 hökkelislummia. Sen mukaan kaikki tämä on seurausta maan epäoikeudenmukaisesta jaosta, sillä Brasiliassa on myös paljon vaurautta, tosin harvoihin käsiin keskittyneenä.
Vaikka maaltapako on ollut vilkasta, Brasilian maaseudulla elää silti edelleen 4,8 miljoonaa perhettä, joilla ei ole aariakaan maata. Samaan aikaan suurtilallisten omistamaa peltoa on kesantona noin 115 miljoonaa hehtaaria, selittää Demokratiaa maaseudulle -liikkeen johtaja Herbert de Souza.
Tämä sitkeä sosiologi tunnetaan ennestään useiden muiden kansanliikkeiden aluellepanijana. Viime vuosina de Souza on keskittynyt kannustamaan brasilialaisia taisteluun nälkää ja köyhyyttä vastaan. Hän on saanutkin miljoonia ihmisiä tukemaan keräyksiä ja osallistumaan erilaisiin oma- apuprojekteihin.
Maauudistuksesta de Souza sanoo, että monia konsteja on yritetty. Nyt hän ei halua enää puhua maareformista. Sana on hänen mielestään liian kulunut ja ladattu menneisyyden ristiriidoilla ja pettymyksillä.
Siksi de Souza on alkanut puhua maan demokratisoinnista. Hän tarjoaa uutta näkemystä maasta "voimavarana, joka kuuluu kaikille: virkistyskäyttöön, elämiseen, julkisiin tarkoituksiin ja maatalouteen."
Kampanja maan demokratisoimiseksi käynnistettiin samaan aikaan, kun Brasilian presidentin Fernando Henrique Cardoson johtama hallitus aloitti oman maareforminsa.
Cardoso on luvannut "realistisia" tavoitteita: 280 000 perheelle maata neljän vuoden aikana ja 40 000:lle ensimmäisen vuoden kuluessa. Hallitus aikoo pakkolunastaa kaikkiaan 12 miljoonaa hehtaaria viljelemätöntä maata vuoteen 1998 mennessä.
Presidentin mukaan maauudistuksessa ei ole kyse vain maan jakamisesta, vaan sen on myös tuettava perhetiloja, kohennettava koulutusoloja ja tehtävä tekninen edistys mahdolliseksi maaseudulla.
De Souzan kansanliike aikoo kannustaa kampanjallaan Cardoson maareformia muun muassa lähettämällä presidentille postikortteja, joissa vaaditaan maan demokratisoimista, jotta sitä ei voida käyttää "apartheidin välineenä".
Liike pyrkii kokoamaan yhteen kansalais- ja poliittisia järjestöjä, ay-liikettä, liike-elämää ja taiteilijoita herättääkseen koko maan tajuamaan maaseudun ongelmat. Samalla pyritään estämään tämän maauudistuksen epäonnistuminen aiempien tavoin.
Presidentti Joao Goulartin hallitus yritti uudistaa maanomistusoloja jo 1960-luvun alussa, mutta hankkeet tyssäsivät vuoden 1964 sotilasvallankaappaukseen. Sen seurauksena armeija piti valtaa Brasiliassa vuoteen 1985.
Diktatuurin jälkeisen ajan ensimmäinen siviilipresidentti Jose Sarney ilmoitti hänkin maareformista. Tavoitteena oli asuttaa 1,4 miljoonaa perhettä viidessä vuodessa. Omalle tontille pääsi kuitenkin vain 100 000 perhettä, ja sama etanan vauhti jatkui seuraavien hallitusten aikana.
Pahin este maanomistusolojen muuttamiselle ovat Brasilian suurmaanomistajat, joilla on vahva edustus maan parlamentissa eli kongressissa.
Demokratiaa maaseudulle -liikkeen ja hallituksen ohella maauudistusta ajaa Brasiliassa kolmaskin voima, joka käyttää muita kovempia otteita. Se on Maattomien liike, joka järjestää suurten tuottamattomina olevien maatilojen valtauksia.
Valtauksiin eri puolilla Brasiliaa on osallistunut noin 16 000 perhettä. Valtaajien tarkoituksena on vauhdittaa maiden pakkolunastusta ja uusjakoa, mutta toimintaan on paikoitellen vastattu väkivallalla.
Liikkeen johtajiin kuuluva Neury Rosseto sanoo valtauksia välttämättömiksi: ilman painostusta ei saada maareformia.
Sekä de Souza että Rosseto pitävät hallituksen maauudistukselleen asettamia tavoitteita rajoitettuina. Molemmat ovat kuitenkin sitä mieltä, että olisi myönteistä, jos ne kerrankin saavutettaisiin. (Inter Press Service)
