Kairo,, 13.03.95 (IPS) – Pohjoisafrikkalainen Tunisia suitsii kiihkomuslimien toimintaa ja kiristää turvatoimia rajallaan. Syynä on pelko siitä, että naapurimaassa Algeriassa jatkuva sota äärimuslimien ja maan armeijan välillä leviää rajan yli.
Länsimaiden tukema Tunisian hallitus on karkottanut maasta sadoittain algerialaisia ja myös marokkolaisia, joita se pitää turvallisuusriskinä.
Marokko on sulkenut jo aiemmin Algerian-vastaisen rajansa, ja Algerian vanha siirtomaaisäntä Ranska on haluton päästämään algerialaisia maahan. Niinpä Tunisiasta on tullut ainoa pakopaikka monille algerialaisille.
Virallisten tilastojen mukaan Tunisiassa vieraili viime kesänä yli 100 000 algerialaista. Matkan tarkoitukseksi ilmoitettiin yleensä lomanvietto, mutta monet tulivat myös ostamaan tavaroita, joista kotona on pulaa tai etsimään turvapaikkaa.
Nyt algerialaiset on määrätty anomaan Tunisian viisumia postitse. Prosessi voi kestää kuukausia ja usein anomukset hylätään. Tunisiaan päästetyt algerialaiset taas joutuvat tarkkaan syyniin ja heille sallitaan vain kolmen kuukauden oleskelu. Tunisiassa monia algerialaisia valvotaan tarkasti, sillä poliisia kiinnostaa, keitä he tapaavat.
"Tilanne on tiukka. Tunisialaiset vahtivat maahan tulijoita ja sieltä lähtijöitä kuin haukat. He eivät halua, että heille tapahtuu sama kuin Algeriassa", selittää Hussein Amin, joka toimi aiemmin Egyptin suurlähettiläänä Algeriassa.
Algeriassa on kolmen viime vuoden aikana tapettu noin 30 000 ihmistä katkerassa sodassa kiihkomuslimien ja armeijan tukeman hallituksen välillä.
Tunisian kuten Algeriankin valtauskonto on islam, mutta maan hallitus on varsin maallinen. Se haluaa pitää sodan rajan takana ja kiristää siksi turvatoimia. Tunisian ja Algerian välisen rajan ylittäminen ilman lupaa on asiantuntijoiden mukaan nyt vaikeata.
He kertovat, että siviilipukuiset poliisit matkustelevat rajalle menevissä junissa tarkkaillen maahan saapuvia. Tiesulut täplittävät reittiä autiomaassa sijaitsevalle rajalle.
"Tunisiassa pelätään, että Algerian kriisi innostaa sen omat fundamentalistit toimintaan, tai että Tunisiassa olevat algerialaiset nostattavat kansan kapinaan", sanoo Amin.
Vahvistamattomien tietojen mukaan Tunisian muslimiradikaalit pakenevat kotimaassaan voimistuvaa ajojahtia Algeriaan liittyäkseen uskonveljiensä taisteluun siellä.
Länsimielisten muslimimaiden Algerian, Egyptin ja Tunisian sisäministerit pohtivat viime vuonna yhdessä ääri- islamin aiheuttamia ongelmia. He vetosivat länsimaiden hallituksiin, jotta nämä panisivat kuriin alueillaan vaikuttavat kiihkomuslimien johtajat.
Tunisian mukaan Britanniassa elää islamilainen "terroristi" Rashid Ghanouchi, joka on Tunisiassa kielletyn radikaalin Nahd-puolueen johtaja.
Britannia on haluton puuttumaan asiaan, jota se pitää Tunisian sisäisenä ongelmana. Se ei myöskään halua ottaa riskiä Ghanouchin ihmisoikeuksien vaarantamisesta. Ghanouchi on anonut poliittista turvapaikkaa Britanniasta vedoten siihen, että häntä odottaa Tunisiassa oikeudenkäynti ja kuolemantuomio.
Algerian johtoa tukeva Ranska on puolestaan pyrkinyt estämään mahdollisten radikaalijohtajien maahan tulon sulkemalla oviaan algerialaisilta yleensä.
Sen sijaan Ranska on viime aikoina neuvotellut 4,5 miljardin markan lainapaketista Algerian hallitukselle. Rahat on tarkoitus käyttää pääasiassa turvallisuusjoukkojen uusiin aseisiin ja taisteluhelikopterien lentäjien koulutukseen.
Algerian hallituksen ja muslimien rauhanneuvottelut katkesivat lokakuussa ja taistelut ovat kiihtyneet sen jälkeen. Algerian armeija on ensi kerran turvautunut tykistöön ja ilmahyökkäyksiin läntisellä Oranin alueella ajaakseen kapinalliset vuorilta.
Useimmat asiantuntijat eivät ymmärrä, miten 160 000 miehen vahvuinen Algerian armeija voi kuvitella voittavansa sodan, kun miljoona ranskalaista ei onnistunut vastaavassa hankkeessa Algerian vapaussodan aikana 1950- ja 1960-luvulla.
Algerian presidentin Liamine Zeroualin suunnitelma perustaa uusi 15 000 miehen siviilikaarti on herättänyt lähinnä pilkkaa.
Rauhanneuvotteluissa on kuitenkin myös oma riskinsä: jos niissä syntyisi läpimurto, se voisi ajaa berberit liittymään sotaan kolmantena osapuolena. Berberit ovat pääasiassa Algerian pohjoisosissa asuva väestöryhmä, joka kieltäytyy asettumasta kummallekaan puolelle sodassa.
Berberit kuitenkin vastustavat jyrkästi rauhansopimusta, joka antaisi edes osan vallasta islamilaiselle pelastusrintamalle FIS:lle. Algerian kriisi sai alkunsa joulukuussa 1991, kun armeija keskeytti vaalit, jotka FIS oli voittamassa.
Kovan linjan kannattajat Algerian armeijassa torjuvat myös rauhanneuvottelut. He eivät ymmärrä, miten presidentti Zeroual voi sotia ja neuvotella FIS:n kanssa samaan aikaan. He sanovat tällaisen tilanteen kalvavan armeijan taistelumoraalia.
Kovan linjan pyrkimyksenä on murskata FIS ja sen sotilaalliset liittolaiset voimalla.
Kolme vuotta jatkuneet tuloksettomat taistelut ovat kuitenkin vakuuttaneet muut kuin täydelliset jääräpäät siitä, että poliittinen kompromissi on ainoa ratkaisu.
Tunisian kannalta Algerian sodan lopputulos on äärimmäisen tärkeä. Sodan voittaja saattaa näet määrätä sen, mitä tapahtuu seuraavaksi kautta arabi- ja islamilaisen maailman. (Inter Press Service)
