Karachi, Pakistan,, 16.01.95 (IPS) – Parisataa tavallista naisihmistä on näyttänyt naapureilleen pakistanilaisessa Karachin kaupungissa, että aseistettujen huligaanien terroriin ei ole pakko alistua.
Pohjois-Pakistanin taloudellinen keskus Karachi on viime kuukausina kokenut täydellisen lain ja järjestyksen romahduksen. Kaupunkilaisia jakavat eri leireihin niin uskonnolliset, poliittiset kuin etnisetkin erot. Eri ryhmittymien piiristä on noussut aseistettuja joukkioita, jotka hallitsevat kaupungin katuja ja kiristävät suojelurahoja.
Gangsterien toimintaa tuntuu motivoivan pikemminkin rahanahneus kuin politiikka tai uskonto. Suojelurahaa perätään elokuvateattereilta, kaupoilta, kouluilta ja jopa häitä järjestäviltä juhlasaleilta omistajien mielipiteistä riippumatta.
Vaadittavan suojelurahan määrä vaihtelee pienkauppiaiden 15 markasta kuukaudessa hääjuhlista perittävään 1 500 markkaan. Silloin tällöin häiden isäntäväkeä myös "pyydetään" tarjoamaan ruokaa monikymmenpäiselle kuokkavierasjoukolle. Keskiluokkainen pakistanilainen ansaitsee korkeintaan 750 markkaa kuukaudessa.
Kalashnikov-kivääreillä aseistautunut joukkio yritti äskettäin ottaa hallintaansa vaatimattoman 500 oppilaan koulun Pakin asuinalueella Karachissa.
Koulu on alueen asukkaille poikkeuksellisen tärkeä, sillä sitä ylläpitää Asifabad-hyväntekeväisyyssäätiö, jonka ansiosta lukukausimaksut ovat vain kymmenesosa yksityiskoulujen vastaavista. Säätiön suosiota lisäävät sen alueella pyörittämät sosiaaliset avustusprojektit ja se, ettei ketään syrjitä poliittisin tai muin perustein.
Kun säätiön johto kieltäytyi maksamasta suojelurahaa, pyssymiehet alkoivat käydä koululla ahdistellen oppilaita ja uhkaillen opettajia, kertoo koulun henkilökuntaan kuuluva nuorukainen.
"Meillä ei ole aseita, joten emme puhu samaa kieltä. He vaativat joko rahaa tai koko koulun. He sanoivat hoitavansa sitä itse. Ilmoitimme oppilaiden vanhemmille, että emme kestä enempää painostusta", hän jatkaa.
Kun vartijan aseistetut toverit ehtivät paikalle, naiset piirittivät nämäkin vaatien, että heidän lapsilleen annetaan rauha opiskella.
"Te siis sanotte pitävänne koulua", aloitti muuan äideistä. "Osaatko sinä lukea?" hän tivasi yhdeltä pyssymieheltä ja työnsi aapiskirjan tämän käteen.
"Miten me voimme antaa lukutaidottomien ihmisten pitää koulua lapsillemme", ihmetteli äiti havaittuaan, ettei mies ymmärtänyt kirjasta mitään.
Koulujen valtaaminen ei ole uusi ilmiö tässä tulenarassa kaupungissa, jossa vihamielisten ryhmittymien yhteenotot vaativat viime vuonna yli 600 ihmisen hengen. Taistelevia osapuolia ovat etnis-poliittisen Mohajir Quami – liikkeen (MQM) kaksi eri siipeä, joista toisen tukialue on Karachin kaupunki ja toinen toimii pääasiassa ympäristön maaseudulla. Vastakkain ovat myös muslimien shialainen ja sunnalainen siipi.
Kun sotilasdiktaattori Zia ul-Haq kuoli 1988 ja hänen vastustajansa Benazir Bhutto valittiin ensi kerran pääministeriksi, MQM vahvisti asemiaan Karachissa. Zia oli pönkittänyt järjestöä vastapainoksi Bhutton Pakistanin kansanpuolueelle.
Poliittisten olojen vapautuminen ja samanaikainen aseiden virta rajantakaisesta Afganistanista aiheuttivat sen, että politiikka rappeutui väkivallaksi Karachin seudulla. Puolueet vajosivat kiduttamaan ja tappamaan vastustajiaan ja toisinajattelijoitaan. Kouluja käytettiin usein kidutuskammiona ja asevarastoina.
Bhutton ensimmäisen kauden jälkeen pääministerin virkaa hoitanut Nawaz Sharif kutsui armeijan palauttamaan järjestyksen Karachiin 1992. Silloin kouluja käytettiin sotilasparakkeina ja annettiin joissakin tapauksissa tukikohdiksi MQM:stä irroneille ryhmittymille, jotka auttoivat armeijaa kukistamaan emojärjestöään. Porukka, joka nyt yritti vallata Pakin koulun, kuuluu MQM:stä irrottautuneeseen sirpaleryhmään.
Pakin äitien vastaisku oli ensimmäinen kerta, kun tavalliset ihmiset ovat nousseet puolustamaan lastensa koulua. Koulun ulkopuolinen Pak on MQM:n vahvaa tukialuetta, joka on jakautunut sen kahden ryhmittymän kannattajiin. Niiden välistä laukaustenvaihtoa kuullaan alueella usein öiseen aikaan.
Päivänvalossa Pakin lasten nähdään kuitenkin taas saapuvan opinahjoonsa, kiitos alueen naisten lannistumattoman rohkeuden.
Heidän esimerkkinsä on jo alkanut vaikuttaa muihinkin. Paperikauppa ryhtyi äskettäin lakkoon kieltäytyen maksamasta suojelurahaa. "Muutama viikko sitten tämä olisi ollut mahdotonta, mutta nyt ihmiset ovat saamassa rohkeutensa takaisin", kommentoi eräs opiskelija. (Inter Press Service)
