New Delhi, 02.01.95 (IPS) – Eteläisen Aasian ympäristönsuojelijoilla oli vuodenvaihteessa aihetta iloon, sillä alueen hallitukset alkoivat 1994 kallistaa korvaansa heidän huolilleen. Kansanliikkeiden painostuksen ansiosta pantiin jäihin useita suuria kehityshankkeita, joiden vaikutusta luontoon ja ihmisiin ei ollut riittävästi tutkittu.
Saastuttava teollisuus, metsien tuhoutuminen ja jättimäiset patohankkeet nousivat silmätikuiksi eri puolilla Etelä-Aasia. Alueella asuu noin miljardi ihmistä ja enemmistö heistä on niin köyhiä, ettei heillä ole varaa syödä kahta ateriaa päivässä. Valtaapitävät ovat pikku hiljaa alkaneet ymmärtää, että köyhyyden ongelmaa ei aina ratkaista "suuri on kaunista" -ajattelulla.
Intiassa yhdeksän vuotta jatkunut kampanja Narmadajokeen rakennettavaa Sardar Sarovarin suurpatoa vastaan saavutti joulukuussa merkittävän voiton. Intian vetoomustuomioistuimen asiassa tekemä päätös tarkoittaa käytännössä sitä, että hankkeen vaikutukset on tutkittava uudelleen.
Sardar Sarovarin padon kustannuksiksi arvioidaan kolme miljardia dollaria (lähes 15 miljardia markkaa). Padon on määrä tuottaa energiaa teollisuudelle sekä kastelu- ja juomavettä laajoille alueille Intian keski- ja länsiosissa.
Patoa vastustava kansanliike NBA sanoo, että padon tuottamaa hyötyä on liioiteltu, ja että se tekisi elämisen entistä vaikeammaksi kymmenilletuhansille kodeistaan karkotettaville kyläläisille.
NBA sai tukea näkemyksilleen riippumattomasta tutkimuksesta, jossa selvitettiin, miten padon inhimillisiä ja ympäristövaikutuksia oli tarkoitus pehmentää. Tutkimuksen mukaan suunnitelman tämä osa ontui pahemman kerran.
Kansaliike sai odottamatta liittolaisekseen myös yhden padon hyödynsaajiin luetun osavaltiohallituksen. Madhya Pradeshin hallitus toivoo patohankkeen supistamista, jotta sen aiheuttamat sosiaaliset ja ekologiset kustannukset pysyisivät aisoissa. Madhya Pradeshissa asuu suurin osa niistä 200 000 alkuperäiskansoihin kuuluvasta kyläläisestä, joiden kodit Sardar Sarovar hukuttaisi alleen.
Intian ympäristöliike kirjasi viime vuonna toisenkin merkittävän voiton. Se saattaa pelastaa maan tunnetuimman nähtävyyden Taj Mahalin palatsin. Erään ympäristöaktivistin vetoomus johti siihen, että oikeusistuin määräsi suljettavaksi teollisuuslaitoksia, joiden päästöt syövyttävät uhkaavasti Taj Mahalin marmoriseiniä.
Himalajalla sijaitsevassa pienessä Nepalin kuningaskunnassa luonnonsuojelijat kamppailivat niin ikään suurta patohanketta vastaan. Heidän ilokseen Maailmanpankki, joka kuuluu Arun III -patohankkeen rahoittajiin, määräsi joulukuussa uuden tutkimuksen syvään vuoristosolaan kaavaillusta jättiläispadosta.
"Hankkeen kustannukset ovat suuremmat kuin Nepalin vuosibudjetti, joten se vaikuttaisi laajasti elinehtoihin kautta maan", sanottiin pankin asettaman riippumattoman tutkijaryhmän muistiossa.
Muistio laadittiin nepalilaisten kansalaisryhmien aloitteesta ja sen mukaan Maailmanpankki ei ollut harkinnut vakavasti patohankkeelle tarjolla olevia vaihtoehtoja.
Miljardin dollarin eli liki viiden miljardin markan hintainen Arun III on kunnianhimoinen yritys valjastaa Arunjoki, joka alkaa Tiibetin jäätiköiltä Mount Everestin pohjoispuolelta.
Maatalousvaltainen Nepal hyödyntää toistaiseksi vain 300 megawattia jokiensa vesivoimasta, jonka kokonaistehoksi arvoidaan 45 000 megawattia.
Suurpatoa vastustavat nepalilaiset pitävät sitä liian kalliina hankkeena köyhälle maalleen ja suosittavat pienimuotoisempia ja halvempia vaihtoehtoja. Ympäristönsuojelijat muistuttavat myös, että kaukana Itä- Nepalissa sijaitsevalle padolle rakennettava valtatie tuhoaisi Himalajan pilvivyöhykkeen metsän ainutlaatuisen ekosysteemin.
Pakistanissa ympäristöliike on vasta oraalla, mutta se sai vahvaa tukea ammattiyhdistysliikkeeltä kampanjassa, jolla torjuttiin käytetyn tanskalaisen klooritehtaan tuonti maahan. Tanskassa kyseinen kemiantehdas oli luokiteltu ongelmajätteeksi.
Pakistanin ammatillinen keskusjärjestö uhkasi, että pakistanilaisen yrityksen ostama tanskalaistehdas jätetään purkamatta, jos se saapuu Karachin satamaan.
Voittoisan kokemuksen rohkaisemat Pakistanin ympäristönsuojelijat aikovat nyt ryhtyä kampanjoimaan saastuttavaa teollisuutta vastaan laajemminkin. Maahan saatiin reilu vuosi sitten ensimmäiset yrityksiä koskevat ympäristösäädökset, mutta niitä pidetään vielä liian löyhinä ja huonosti valvottuina.
Myös Bangladesh teki viime vuonna historiaa: se pakotti yhdysvaltalaisen yhtiön viemään pois maahan tuomansa 3 000 tonnia lannoitetta, joka todettiin myrkyllisten raskasmetallien saastuttamaksi.
Bangladeshilaiset luonnonsuojelijat saivat kansainvälistä tukea kampanjalleen, joka taivutti maan hallituksen lopettamaan saastuneen lannoitteen jakelun ja haastamaan amerikkalaisyhtiön oikeuteen.
Tarkkailijoiden mukaan Etelä-Aasian maiden ympäristöliikkeistä on tulossa merkittäviä vahtikoiria, jotka saavat tarvittaessa ihmiset liikkeelle puolustamaan nykyisen ja tulevan sukupolven oikeuksia. (Inter Press Service)
