Berkeley, Kalifornia, 09.12.02 (IPS) – Monissa Euroopan pääkaupungeissa on viime aikoina järjestetty suuria mielenosoituksia, joilla on vastustettu Yhdysvaltain aikeita hyökätä Irakiin. Miljoonat amerikkalaiset ovat yhtä lailla huolissaan siitä, että heidän kotimaansa käyttäytyy kuin "roistovaltio" muodostaen terrorismia suuremman uhkan ihmiskunnalle.
Presidentti George W. Bushin politiikkaa arvostelevia amerikkalaisia on paljon enemmän kuin ulkomaiset tarkkailijat olettavat. Yhdysvaltalaisen tiedonvälityksen valtavirta näet ymmärtää niin hyvin Bushin politiikkaa, että monet amerikkalaisetkin luulevat olevansa ainoita toisinajattelijoita. Tosiasiassa he voivat muodostaa jopa "hiljaisen enemmistön".
Bushin innokkaimmat kannattajat tulkitsivat marraskuun 5. päivän täytevaalien tuloksen avoimeksi valtakirjaksi "pyhään sotaan" kotona ja ulkomailla. Todellisuudessa republikaanien voittomarginaali jäi enimmäkseen hyvin kapeaksi. Se heijastaa syvenevää jakoa kahden tasavahvan, mutta hyvin erilaisen amerikkalaisen yleisön välillä.
Republikaanit eivät voittaneet siksi, että enemmistö on heidän kannallaan. Syynä oli pikemminkin se, että demokraattiset poliitikot eivät onnistuneet pukemaan sanoiksi kannattajiensa oppositiomielialaa. Niinpä huomattava osa demokraattien tukijoista jätti äänestämättä.
Noille miljoonille amerikkalaisille on äärettömän rohkaisevaa, että valtaosa ihmiskunnasta on samaa mieltä heidän kanssaan, vaikka jotkut laskelmoivat hallitukset ovatkin valinneet toisin.
Vaikka olosuhteet ovat hyvin erilaiset, moni amerikkalainen kokee olevansa samassa tilanteessa kuin ne mustat ja valkoiset eteläafrikkalaiset, jotka aikanaan kannattivat pakotteita omaa rotusortohallitustaan vastaan. He halusivat epäoikeudenmukaisuuden loppuvan, vaikka se pahensi heidän kärsimyksiään hetkellisesti.
On tärkeätä, että kaikki, jotka kannattavat yhteistyöhön perustuvaa turvallisuutta, ihmisoikeuksia, taloudellista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ympäristönsuojelua yhdistävät voimansa Bushin pystyttämää "Washingtonin muuria" vastaan.
Samaan aikaan on varottava jäykkäniskaista Amerikan-vastaisuutta. Aiempi kaiken amerikkalaisen ihannointi voisi liian helposti muuttua valikoimattomaksi vihaksi, jonka kohteeksi joutuu myös Yhdysvaltain arvokkain anti poliittiselle kulttuurille: inhimilliset arvot ja vapaamielisyyden perinne.
Itse sain opettavaisen kokemuksen 35 vuotta sitten, kun nuorena Vietnamin sotaa vastustavana amerikkalaisena matkustin Hanoihin tapaamaan ihmisiä, joita hallitukseni kutsui vihollisikseen.
Inhosin maani politiikkaa niin syvästi, että päädyin vihaamaan kaikkea amerikkalaista. Tietenkin oletin, että asenteeni saisi vastakaikua Pohjois-Vietnamissa. Yllätyksekseni sain kuulla, että vietnamilaiset eivät olleet riidoissa Amerikan kansan, vaan maan hallituksen kanssa.
Pohjoisvietnamilaiset ilmaisivat ihailua amerikkalaisia tasa-arvon, vapauden ja demokratian arvoja kohtaan. "Et voi muuttaa omaa kansaasi ennen kuin opit rakastamaan sitä", vietnamilainen oppaani valisti.
Se on ollut pitkä ja kivinen tie, mutta nyt rakastan maatani ja sen asukkaita niin paljon, että en voi katsella sivusta, miten isänmaanystävinä esiintyvät poliitikot käyttävät väärin kaikkea meille arvokasta.
(Inter Press Service)
* Mark Sommer on kirjailija ja kolumnisti, jonka viikoittainen radio-ohjelma A World of Possibilities etsii uusia näkökulmia globaalehin haasteisiin.
(c) Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään.
