Delhi, 11.02.02 (IPS) – Leskeksi jäänyttä naista surkeampaa olentoa saa hakea Etelä-Aasian maista, kuten Intiasta, Nepalista ja Sri Lankasta. Niissä leski leimataan sumeilematta noidaksi, paholaisen kätyriksi tai "miehensyöjäksi". Suku ajaa hänet usein kodistaan, koska lesken uskotaan tuovan huonoa onnea taloon.
Leskinaiset joutuvat kaksinkertaisen syrjinnän kohteeksi, koska he ovat naisia ja leskiä. Näin arvioitiin Etelä-Aasian ensimmäisessä leskien aseman parantamiseen tähdänneessä kokouksessa, joka pidettiin Intian Delhissä helmikuun alussa.
"Menetin mieheni tapaturmaisesti, kun olin vasta vähän yli 20- vuotias. Sen jälkeen minua nimiteltiin miehensyöjäksi ja huoraksi", Punjabista Koillis-Intiasta kokoukseen saapunut Prabhjyot Kaur muisteli.
Kokous kuuli myös monen muun lesken tarinat heidän kokemistaan nöyryytyksistä. Henkisten kärsimysten ohella miehensä menettäneet naiset joutuvat usein taloudellisesti puille paljaille, sillä sukulaiset rosvoavat heidän omaisuutensa.
Ainoastaan syrjäisestä ja suljetusta Bhutanista saatiin toisenlaisia uutisia. Bhutanin naisliiton edustaja Pem Wangdi vakuutti, että hänen maassaan leskiä kunnioitetaan.
Etelä-Aasian leskien määrästä ei ole varmoja lukuja, mutta yksistään Intiassa heitä on arviolta 40 miljoonaa, Intian kansallisen naiskomission entinen puheenjohtaja Mohini Giri kertoi.
Intian ihmisoikeuskomission jäsen Sujata Manohar muistutti, että Koillis-Intiassa noudatetaan yhä paikoitellen ikivanhaa sati- perinnettä, jossa vaimo asettuu polttoroviolle yhdessä miesvainajansa kanssa. Toisilla alueilla leski pakotetaan naimisiin puolison veljen kanssa, jotta omaisuus pysyy suvussa.
Lähes 40 prosenttia Intian leskinaisista häädetään kodistaan. Tuhannet työnnetään köyhäintaloon tai lukitaan mielisairaalaan. Lesket ovat harvoin perillä oikeuksistaan saati kykeneviä puolustamaan niitä.
Bangladeshin lakimiesliiton edustaja Salma Ali kertoi nuoresta leskestä, joka antoi hyvässä uskossa miesvainajansa omistaman liikkeen paperit sukulaisilleen. Appi julisti liikkeen omakseen ja ajoi naisen ulos, kunnes lakimiesliitto vei asian oikeuteen.
Leskien lukumäärää ja ongelmia kasvattavat aseelliset selkkaukset, joita Etelä-Aasiassa on käynnissä useita. Intia ja Pakistan riitelevät Kashmirista, Sri Lankassa tamilisissit vaativat omaa valtiota, ja Nepalissa kapinoivat maolaiset. Oma lukunsa ovat Pakistanin leireillä elävät afganistanilaiset sotalesket.
Vaikeimpaan asemaan nainen joutuu, jos hänen edesmenneen puolisonsa katsotaan kuuluneen kapinallisiin. Silloin valtion tuesta leskelle tai lapsille ei ole puhettakaan.
"Turvallisuusjoukkojen surmaamien miesten leskien on hankittava erityinen 'syyttömyystodistus' voidakseen anoa yhteiskunnan tukea", Kashmirin yliopiston tutkija Hamida Nayeem kertoo. Kashmirin selkkaus on jättänyt yli 20 000 naista leskeksi.
Nayeemin mukaan Kashmirista löytyy nykyisin useita pikkukyliä, joissa saattaa elää 11 yksinäistä naista, 31 isätöntä lasta ja vain 3 miestä.
Koillis-Intiassa sijaitseva Manipurin osavaltio on pitkään ollut itsenäisyyttä vaativan sissiliikkeen toiminta-aluetta. Siellä on arviolta 400 000 leskeä, alueen entinen kansanedustaja Kim Gangte kertoi.
Manipurissa leskien määrää ovat kasvattaneet myös yleistynyt suonensisäisten huumeiden käyttö ja aids. "Aids-leskien asema on erityisen vaikea sosiaalisen leimautumisen vuoksi", Margaret Owen huomautti. Hän on ollut perustamassa Britanniassa leskien aseman parantamiseen tähtäävää kehitysapujärjestöä (Empowering Widows in Development Network).
Pakistanilaista Aurat-säätiötä edustava Rukshanda Naz kertoi pakolaisleireissä elävien afgaaninaisten ahdingosta. Esimerkiksi rajan pinnassa sijaitsevalla Jallozain leirillä on noin 5 000 leskeä, joista moni on vammautunut.
Nazin mukaan yksinäiset naiset pakotetaan maksamaan rajalla huomattavia rahasummia ennen kuin heidät päästetään läpi, ja moni joutuu leirissä seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Lisäksi leirin miehet käyttävät väärin leskien henkilötodistuksia saadakseen näiden ruoka-annokset.
Srilankalainen leski Nona de Silva kertoi sisällissodan raunioittaneen sosiaaliset rakenteet hänen kotimaassaan. "Suuri määrä nuoria leskiä etsii leipäpuuta, mutta valtaosa heistä on lukutaidottomia, eikä työtä ole tarjolla."
Kokouksessa todettiin, että Etelä-Aasian valtiot eivät tarjoa lainkaan tai ainakaan riittävästi tukea leskille. Jos tukea jaetaan, sukulaiset monesti kahmivat senkin itselleen.
Valopilkkuna nousi esiin Intian Keralan osavaltio, jossa lesket ovat itse tarttuneet toimeen perustamalla oman yhdistyksen. Se auttaa puolisonsa menettäneitä naisia työnhaussa ja tarjoaa oikeusapua omaisuuden jakoa koskevissa kiistoissa.
(Inter Press Service)
