México, 11.09.06 (IPS) – Meksikon heinäkuisten presidentinvaalien tuloksesta syntynyt riita antaa kuvan maasta, joka on jakautunut jyrkästi kahtia oikeistoon ja vasemmistoon tai rikkaisiin ja köyhiin. Todellisuus on kuitenkin paljon vivahteikkaampi.
"Meksikossa on vallalla poliittinen moniarvoisuus, ei kahtiajako. Väärää käsitystä ruokkivat puolueiden kiistely sekä sosiaalinen eriarvoisuus ja köyhyys", Idea-säätiön johtaja Alberto Saracho sanoo. Järjestö kannustaa kansalaisten poliittista osallistumista.
Äänestystulosten analysointi auttaa tarkentamaan kuvaa. Ensinnäkin rekisteröidyistä 71 miljoonasta äänioikeutetusta jätti äänestämättä presidentinvaaleissa liki 42 prosenttia. Oikeiston ja vasemmiston miltei tasaväkiset ehdokkaat saivat kumpikin taakseen noin viidenneksen äänestäjistä.
Vaalien voittajaksi – myös tarkistuslaskennan jälkeen – julistettiin oikeiston PAN-puolueen ehdokas Felipe Calderón. Hänen on määrä ottaa presidentin tehtävä vastaan 1. joulukuuta.
Calderón menestyi parhaiten Pohjois-Meksikon vauraimmissa osavaltioissa. Vasemmiston PRD:n Andrés Manuel López Obrador taas sai eniten ääniä Keski- ja Etelä-Meksikon köyhillä alueilla. Meksikoa vuosina 1929-2000 hallinneen PRI-puolueen ehdokas Roberto Madrazo kuitenkin päihitti molemmat "pääehdokkaat" useissa osavaltioissa.
Yhtä aikaa presidentinvaalien kanssa pidetyissä parlamenttivaaleissa kahden pääryhmittymän ehdokkaat keräsivät heikomman kannatuksen kuin puolueiden presidenttiehdokkaat.
Senaatissa on nyt edustajia seitsemästä puolueesta ja edustajainhuoneessa kahdeksasta, joista millään ei ole enemmistöä. Suurin ryhmä on oikeiston PANilla, toisena vasemmiston PRD ja kolmantena PRI.
Kärjekkään vaalitaistelun aikana Calderón julisti López Obradorin "vaaraksi" isänmaalle ja syytti tätä populismista.
López Obrador taas leimasi vastustajansa rikkaiden edustajaksi ja ilmoitti itse edustavansa köyhiä ja kansaa. Hän ei ole tunnustanut vaalitappiotaan ja väittää yhä, että eliitti varasti häneltä voiton.
Vasemmisto puuhaa syyskuun 16. päivälle "kansankokousta", jonka on määrä nimetä López Obrador "lailliseksi presidentiksi".
Politiikantutkija Rossana Fuentes pitää väitteitä kahtia jakautuneesta maasta "älyllisesti epärehellisinä".
"Sana 'polarisaatio' on nyt muotia Meksikossa, mutta numeroita tutkimalla selviää, ettei sitä ole sen enempää yhteiskunnassa kuin politiikassakaan", Saracho vahvistaa.
Reforma-päivälehden kyselyä varten haastateltiin 2 100 henkilöä aivan vaalien alla. Pienituloisista vastaajista 29 prosenttia sanoi äänestävänsä López Obradoria ja 22 prosenttia Calderónia.
Kumpikin ehdokas sai taakseen noin kolmanneksen sekä alempaan että ylempään keskiluokkaan kuuluvista. Selvä ero näkyi vasta ylimmässä tuloluokassa, johon kuuluvista liki puolet kannatti Calderónia ja neljännes López Obradoria.
Sukupuoli ei tuonut eroja kyselyyn vastanneiden näkemyksiin, mutta koulutus vaikutti varallisuuden tavoin: korkeimmin koulutetut kannattivat muita vahvemmin Calderónia.
Itsensä vasemmistolaisiksi mieltävistä 54 prosenttia tuki López Obradoria ja 14 prosenttia Calderónia. Oikeistolaisten vastaavat osuudet olivat 21 ja 36 prosenttia. Poliittiseen keskustaan sijoittuvista asettui vajaa kolmannes kummankin tueksi.
"Yhdenkään poliitikon ei pitäisi väittää, että hänellä on ajatusten tai kannatuksen monopoli Meksikon kaltaisessa maassa, joka on niin monimutkainen ja epäyhtenäinen", Fuentes summaa.
(Inter Press Service)
