Pariisi, 30.10.06 (IPS) – "Kotini on Tunisiassa", näin tapasi sanoa tunisialainen metallityöläinen, Chedli, joka muutti Ranskaan 1970-luvulla. Mutta kun hän nyt eläkemiehenä yrittää palata kotiin, vastaanotto onkin torjuva.
Chedli oli ajatellut asettua kotiseudulleen Monastiriin. "Mutta siellä minua sanotaan nyt huonoa onnea tuovaksi tunkeutujaksi. Siksi pysyn mieluummin Ranskassa", hän sanoo.
Algerialaissyntyinen yhteiskuntatieteilijä Atmane Aggoun on törmännyt samaan ilmiöön: "Kun algerialaiset siirtolaiset palaavat eläkeläisinä kotiseudulleen, hinnat nousevat pilviin, mikä ei miellytä paikallisia. Algerian, Tunisian ja Marokon kauppiaat ilmeisesti pitävät Ranskasta tulevia eläkeläisiä miljonääreinä."
Aiheesta kirjan kirjoittanut Aggoun sanoo, että sekä ulkomaista työvoimaa 1960- ja 1970-luvulla kutsuneet Euroopan maat että tulokkaat itse pitivät ilmiötä tilapäisenä. Saksassa heidät nimettiinkin vierastyöläisiksi.
Harva siirtolainen suunnitteli jäävänsä Eurooppaan eläkepäivinään, mutta moni on jäänyt.
"Eläkkeellä oleva maahanmuuttaja toimii aina väärin. Jos palaa kotimaahan, pidetään tunkeilijana, ja jos ei, haukutaan petturiksi. Siksi moni päätyy matkustamaan kahden maan väliä edestakaisin", Aggoun sanoo.
Vasta kuolema tuo ratkaisun. "Useimmat maahanmuuttajat haluavat tulla haudatuksi kotimaahansa. He näkevät sen tapana maksaa moraalinen velka alkuperästään", hän jatkaa.
Ranskassa syntyneille toisen polven siirtolaisille paluuta ei enää ole. "Nyt 73-vuotias äitini palasi Senegaliin, mutta minä en aio tehdä niin 65-vuotiaana. Minun lapseni ovat ranskalaisia, haluan tulla haudatuksi heidän lähelleen. Heistä on tullut minun juureni", Abdou Ndiaye selittää.
Viime vuonna tehdyn selvityksen mukaan Ranskassa asuu noin 150 000 yli 60-vuotiasta maahanmuuttajaa. He muodostavat kolmisen prosenttia liki viisimiljoonaisesta siirtolaisjoukosta 61 miljoonan asukkaan maassa.
(Inter Press Service)
