Vain vajaa viidesosa kestävän kehityksen tavoitteista ollaan saavuttamassa vuoden 2030 takarajaan mennessä. Suomi on säilyttänyt ykkössijansa tavoitteisiin perustuvalla mittaristolla.
Srinagar, Intia (Umar Manzoor Shah – IPS) YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma näyttää yhä utooppisemmalta, kun aikaa tavoitteisiin pääsemiseksi on enää vajaa viisi vuotta. Tuore raportti osoittaa, että jopa 84 prosenttia vuonna 2015 lanseeratuista globaaleista kehitystavoitteista on karkaamassa saavuttamattomiin.
Takaisku on historiallisen suuri, vaikka nykyiset kehitystavoitteet eivät olekaan täysin vertailukelpoisia suhteessa aiemman 15-vuotiskauden vuosituhattavoitteisiin.
Seitsemäntoista tavoitetta tähtäävät köyhyyden lopettamiseen, planeetan suojelemiseen ja vaurauden turvaamiseen koko maailman väestölle. Edistysaskelia tavoitellaan usealla alueella kuten nälän, terveyden, koulutuksen, sukupuolten tasa-arvon, ilmastotoimien sekä rauhan ja oikeudenmukaisuuden saralla.
Raportti paljastaa, että taloudellinen epävarmuus, ilmastonmuutos, konfliktit ja kasvavat geopoliittiset jännitteet asettavat esteitä tavoitteiden saavuttamiselle.
Vuoden 2030-jälkeisen kehitysagendan tulee keskittyä nykyisten tavoitteiden toteuttamiseen, raportti linjaa.
Tiukka välitilinpäätös
Raportin esittelemä tilannekatsaus on kylmäävää luettavaa.
Rohkaisevia poikkeuksia löytyy kuitenkin etenkin Aasiassa, jossa Intian ja Kiinan kaltaiset maat ovat edistyneet nopeasti sitten tavoitteiden hyväksymisen vuonna 2015.
Edistys on ollut epätasaista alueellisesti sekä teemoittain.
Merkittävimpiä edistysaskelia ovat sähkön, internetyhteyksien ja mobiililaajakaistaliittymien saatavuuden paraneminen, nuorten hedelmällisyyden lasku sekä uusien hiv-tartuntojen väheneminen.
Samalla joukko viheliäisiä ongelmia on edelleen ratkaisematta. Nälänhätää ja korruptiota ei ole saatu taitettua. Kestävässä maataloudessa, lehdistönvapaudessa sekä oikeusjärjestelmien ja instituutioiden vahvistamisessa on epäonnistuttu.
Edistys laahaa erityisesti maissa, joissa konfliktit, poliittinen epävakaus ja heikko julkinen talous ovat arkipäivää. Heikoin tilanne on Tšadissa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Etelä-Sudanissa.
Itä- ja Etelä-Aasia ovat ottaneet suurimpia harppauksia kehitystavoitteissa. Merkittäviä edistysaskelia on saavutettu etenkin Intiassa, Filippiineillä ja Vietnamissa sekä Etiopiassa.
Kehittyvät taloudet ovat yleisesti edenneet nopeammin kuin monet vauraat maat, joiden lähtötaso vuonna 2015 oli jo valmiiksi korkea.
Suomi on säilyttänyt ykkössijansa tavoitteisiin perustuvalla mittaristolla kintereillään Ruotsi ja Tanska. Näissäkin maissa on kuitenkin merkittäviä haasteita esimerkiksi kestävän kulutuksen, ilmastotoimien ja luonnon monimuotoisuuden suojelun kanssa.
Geopolitiikka vesittää edistystä
Vaikka suurin osa YK:n 193 jäsenvaltiosta on yhä sitoutunut kestävään kehitykseen, pieni määrä valtioita on siirtynyt aktiivisesti vastustamaan viitekehystä ja monenkeskisiä instituutioita. Näin on erityisesti Yhdysvaltain laita, jota raportti kuvaa ”tilastolliseksi poikkeamaksi”.
Washington vastusti kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä päätöslauselmia ja erosi yli 60:stä kansainvälisestä järjestöstä vuoden 2026 alussa. Viime vuonna Yhdysvallat äänesti enemmistön joukossa vain viidessä prosentissa YK:n yleiskokouksen äänestyksistä.
Raportti varoittaa, että myös kasvavat sotilasmenot ja lisääntyvä osallistuminen konflikteihin heikentävät tukea monenkeskiselle yhteistyölle ympäri maailmaa. 127 maassa asiantuntijoille suunnattu kyselytutkimus vahvistaa monikriisin nakertavan kansainvälisen solidaarisuustyön rakenteita.
”Geopoliittinen vastatuuli asettaa monenkeskisen järjestelmän testiin”, tiivistää Guillaume Lafortune, yksi raportin pääkirjoittajista.
Toinen pääkirjoittaja Jeffrey D. Sachs korostaa turvallisuuden merkitystä kehitysarkkitehtuurissa.
”Kestävää kehitystä ei voida saavuttaa jatkuvien konfliktien keskellä, mikä tekee rauhasta aikamme kärkitavoitteen.”
Arviointiraportin julkaisu osuu kriittiseen ajankohtaan, sillä maailman maat ovat aloittamassa keskusteluja kestävän kehityksen tavoitteiden jälkeisestä kehitysagendasta. Toimeenpanon vahvistaminen on keskeisin prioriteetti vuoden 2030 jälkeisellä agendalla, raportissa todetaan.
Kestävän kehityksen tulevaisuus ei riipu uusista lupauksista vaan hallitusten ja instituutioiden kyvystä pitää jo tehdyt lupaukset. Se puolestaan vaatii vahvaa kehitysrahoitusta.
(Inter Press Service)
